Olen itse asiassa jopa leikkinyt tällä konventiolla tietoisesti kun vaihdoin naamaa enemmän kuvaavat blogin kuvat vinosta takaa otettuihin kuviin (kuva varuiksi ohessa) jotka kertonevat että olen vain "vähän autistinen". Minusta on hauskaa leikkiä tämänlaisilla pienillä viittauksilla joista tiedän suunnilleen vain sen, että kukaan ei huomaa niitä ellei niitä erikseen kerro (etenkin jos nämä antavat hyvän syyn näyttää tatuointiani.)Tämä tapa on minulle suoraan sanoen hieman käsittämätön. Autistit voivat katsoa sivuun tai muualle, mutta kuvaamistapa takaraivon rakentaa irrallisuutta ja jopa tietynlaista anonyymiä persoonattomuutta. ~Toki ihmisiä on kuvattu takaa myös monissa eksistentialistisissa kuvissa ; Esimerkiksi sateenvarjoa kantava takaapäin kuvattu hahmo on konventio jolla leikitään "moblogissa" olevassa kuvasarjassa. Onkin kenties rakentavaa nähdä autisti ikään kuin korostetusti maailmaan heitettynä hahmona, jolla ei ole oikein edes mahdollisuutta valintojensa delegoimiseen, joten he joutuvat elämään puhtaassa valinnassa. Valinnassa joka useille muille näyttää kummalliselta ja vääristyneeltä (katso kuvat). Kuitenkin eksistentialismin vastuu tuntuu osuvan hieman omituisesti autisteihin, koska he eivät ikään kuin ymmärrä tekojensa sosiaalisia seurauksia, on heitä vaikeaa pistää vastuuseen valinnoistaan.
Yhteys on tietysti mielivaltainen, mutta jos autismi ja eksistentialismi pamaytetaan yhteen, voi tämä silti jopa johtaa miettimään eksistentialismin ja autismin puolia uudella tavalla.
Jos eksistentialismin ongelmaksi otetaan vaikkapa teologiapohjaisen ateistisen eksistentialismin kritiikki ja sen käsittely (jossa on sielläkin kuva takaapäin kuvastusta sateenvarjomiehestä) viitataan siihen haasteellisuuteen jonka teologismielinen usein aiheeseen antaa. Sen mukaan Sartre ja Camus jotka keskittyivät merkityksenluonnossa siihen että ihminen luo itsensä. Tämän nähdään johtavan siihen että ihminen kiistää kokemuksen merkitys yritetään nollata sillä että valinnat voisi tehdä toisin "Camus is mistaken about life. If it comes prepackaged with values, then those values must have some grounding or they are arbitrary and could just as easily be reversed. Thus, he is only a logical step removed from Sartre's notion that we can create our own essence, an idea that is consistently denied by our experience." ja että eksistentialismi vaatii mahdottomia, esittää ihanteen jota ihminen ei voi onnistuneesti täysin toteuttaa. Ja loppuvetona ajatellaan että "Atheistic existentialism only goes beyond nihilism to reach solipsism (the lowly self that exist for four score and seven)" Tämän syytöksen jälkeen korjaukseksi ehdotetaan Jumalan antamista ja että tämän jälkeen ihminen kokee elämänsä merkityksellisenä. (Siitä huolimatta että usein uskonnossa on se, että ihminen ei voi täysin toteuttaa Jumalallista tahtoa, jolloin siinäkin on eksistentialistisen maailman "epäonnistumispakko".)
Tämän kritiikin vastaus (joka on samassa blogauksessa) kerrotaan että tämä ohittaa kuitenkin sen, että se sekoittaa sisäisen ja ulkoisen maailman. Fysikaalinen maailma vain on, eikä ole väliä onko se Jumalan luoma vai ei. Ja sisäinen maailma on henkilökohtainen, ja tämä jaottelu ei hyljeksi kumpaakaan ; "both realms, objective and subjective, are separate, but equal, humans being THE subjective beings, we are the only self-conscious beings, unless there are extra terrestrials! Our values don't come from the cold hard world of the objective realm, but the subjective realm were we create our own meaning." ja mielessään olemme vapaita valitsemaan omat arvomme "everyone is totally free in the subjective realm, we can think, will, imagine, dream, project visions, consider, ponder, and invent, we affirm worth to things." Se, että ihminen voi valita toisin mutta ei valitse onkin juuri vapauden ydin, ja ulkopuoliselle mielivaltainen valinta voi olla sisäisesti hyvinkin vahvasti perusteltu. "this is not going beyond nihilism, it is putting a band aid on a gushing stab wound, a band aid that is wiped away ultimately by death."
Kun tämä sovelletaan autisteihin, voidaan todellakin ajatella, että autistien ongelmana näyttää olevan se, että luonto rajaa heidän ajattelunsa ja toimintansa hyvinkin tiettyihin kahleisiin. He eivät voi ohittaa sitä mitä he ovat ja rakentaa itsestään eiautistista ihmistä joka on juuri sellainen kuin he haluavat. Kuitenkin on selvää että heilläkin on sisäinen maailma. Autismi ilmiselvästi ohjaa tätä halumaailmaa, ja siksi he kaipaavatkin omituisia asioitaan. Näiden asioiden toteuttaminen on kuitenkin heidän sisäisen valintansa tuloksia. Autistit itse asiassa tekevät hyvinkin paljon nimenomaan sellaisia valintoja jotka hivelevät heidän subjektiivista maailmaansa. Silti on uskottavaa esittää että vastuu autistin tekojen seurauksista on jotenkin "lieventävien asianhaarojen vallitessa" tehtyä jolloin valinnan ja vastuun suhde kiistämättä ongelmistuu monellakin tavalla.
Tämän voidaan nähdä näyttävän sen, että eksistentialismin ongelma ei ole merkityksen puute itsessään, vaan se että luonto nähdään mekaanisena ja biologia jonain jota ei yleensä liitetä mieleen. Näin autistit ovat eräässä mielessä "vähemmän vapaita" ; Maailma on säätänyt heidän aivoihinsa toimintamalleja ja aiheita joista he kiinnostuvat. ; Autisteilla kuitenkin ilmiselvästi on sisäinen subjektiivinen merkitys joka on ulkopuolisille mielivaltaista ja omituista, mutta autisti ei näistä lausumista välitä koska he eivät ole lainkaan kiinnostunut nimenomaan näistä arvostelmista, ne eivät ole heidän omia arvostelmiaan. Autistit rakastavat pakkomielteeseen asti asioita, joten ilmiselvästi he eivät elä nihilisteinä tai edes solipsisteina maailmassa.
Se, mitä kokemusvarainen tieto maailmasta näyttää onkin nimenomaan se, että elämän merkitykselliseksi kokeminen ei ole ongelma ateisteille, eksistentialistille tai autisteille. Ongelmallista on nimenomaan se mielen vapaus. ~ Jumalan ystävät eivät tämänlaisia tietysti tuo esille, koska hekin korostavat että uskoon tuleminen on oma valinta, ajatus valinnan synnynnäisestä karsiutumisesta on etenkin luterilaisille ongelmallinen ; Heidän pitäisi jotenkin selittää miksi Jumala tekee maailmaan ihmisiä jotka ovat aivotoiminnaltaan sellaisia että heille uskoontulo jo synnynnäisesti vaikeampaa, koska se tarkoittaisi sitä että Jumala ei olisi reilu ja tuhoaisi joitakin ihmisiä ihan vaan huvikseen. (Jumala kyllä pilailee toisten, kuten minun, kustannuksellani aika paljon jo tässä elämässä.) Predestinaatioon uskovat kalvinistit ovatkin sitten tämänlaisista tietysti riemuissaan.
Mutta tästä päästäänkin siihen miten esimerkiksi minunlaista autistia on luontevaa kuvata takaraivosta käsin. Se on se, mistä minut näkee jos sattuu olemaan uskovainen julistaja ; Jos uskikset haluaisivat tehdä "WANTED" -posterin - vaikka jos he haluavat tosiaan pelastaa kaikki kaltaiseni kadonneet lampaat - tai sitten olisi tarvetta kerätä tietty raato elävänä tai kuolleena. (Saat itse valita mieltymyksiesi mukaan kumpi viehättää sinua enemmän ; Minä vain ohjaan mieltymyksiäsi vihjaavalla kuvamateriaalilla.) Heidän ei siksi kannattaisi käyttää ollenkaan naamakuvaa vaan kuvata etsintäkuulutukseen olennaiset tuntomerkit. Eli sen, minkä he voisivat nähdä.Uskonnollisen mielen ongelmaksi voidaankin nähdä eräänlainen tragedian kaava. He hakemalla hakevat kohtaloa, mutta sitten maailma näyttääkin että tämä kohtalo on aivan erilainen kuin mitä haluttiin ja suunniteltiin. Oikea tapa ei tietysti ole kiistää että tämä kohtalo ei olisi kohtalo, niin kuin ei ole oikea tapa sanoa että itselle epämiellyttävä merkitys ei olisi merkitys. Tässä onkin pähkinänkuoressa eksistentialistina, uskovaisena ja autistina elämisen ongelmallisuus.
Kirjoittaja muistuttaa siitä että autistin ja eksistentialistin erottaa toisistaan se, että autisti on se joka kastuu sateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti