Levinneen hokeman mukaan "Jos sinulla on kädessäsi vain vasara, niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta." Tämä on hyvä muistutus, jonka mukaan korostetaan sitä, että ihmisen on helppoa vain toistaa vakioksi muuntunutta toiminintatapaansa, prosessoida, suorittaa ja tehdä samoilla perusperiaatteilla. Tällöin ihminen helposti unohtaa vaihtoehtoiset työkalut, tekniikat ja toteutusmallit jotka kuitenkin voisivat olla hyvinkin käytännöllisiä.
Sillä vaikka usein ajatellaan että teknologia ainoastaan helpottaa asioita, se kuitenkin samalla myös muuttaa mukanaan myös elämäntapaa. Teknologian tuodessa meille kännykät, helpotimme kommunikaatiota ja samalla koko kanssakäymisen ja tavoitettavuuden muututtua ihmisten elämäntapa muuttui radikaalisti ; On tavallaan erikoista että juuri se, että kännykkä on "langaton" on se joka "sitoo" ihmiset esimerkiksi vastaanottamaan viestejä. Tämä vaikuttaa esimerkiksi työntekemisen rytmiin oleellisesti. Sillä kun kännykkä on käsillä, kaikki ongelmat näyttävät olevan ratkaistavissa puhelinsoitolla.
Tämä johtuu siitä että vasaran funktioksi ajatellaan vasaroiminen ja kännykän funktio on kontaktinotto. Käyttöliittymähän on esimerkiksi kännykän kohdalla "laitteen ohjelmistojen se osa joka näkyy käyttäjälle. Käyttökokemus laitteesta muodostuu osittain käyttöliittymän ja osittain ohjelmien avulla, mutta ohjelmat eivät välttämättä ole itse ydinkäyttöliittymän osia ja tästä päästäänkin itse asiaan: mitä puhelimen käyttöliittymät tekevät ja miten. Käyttöliittymä käytännössä mahdollistaa käyttäjälle pääsyn eri ohjelmiin."
Kännykkä ja sen tekemä elämän hektistyminen muistuttaa (ainakin meitä eikännykkäajan kasvatteja) sitä, että väline todellakin muuttaa todellisuutta hyvinkin radikaalisti. Voidaan sanoa että jokainen esine (ja sen käyttöliittymä) on jonkinlainen elämässäolemisen keino joka helpottaa toisenlaisia elämäntapoja olennaisesti enemmän kuin toisia ; Innovaatio yrittää yleensä ratkaista jonkin ongelman - joskus se tosin luo ensin ongelman tai kokemuksen ongelmasta ja ratkaisee sen vasta sitten - joten tässä mielessä se lupaa elämän helppoutta.
Funktiot ja käyttöliittymät ovatkin tässä mielessä hyvin yhteiskunnallisesti laaja alue. Voidaan nimittäin sanoa että esimerkiksi katujen tiet luovat esteettömyyttä tietyllä tavalla kulkeville. Toisaalta liikennemerkit voivat ohjata ja rajoittaa liikettä mutta nekin tavoittelevat esteettömyyden maksimointia ; Niiden takana on vahvasti utilitaristinen henki jolla yritetään vähentää esimerkiksi onnettomuuksia ja rytmittää liikenteessä tapahtuvaa jonotusta niin että se olisi tasaisemmin jakautunutta ; Liikenteen käyttöliittymä määrittää autoilijoiden liitoskäyttäytymisen.
Ja kuten yhteiskunnassakin, on maailmassakin hyvä huomata että kaikki ei suinkaan ole sitä mikä käyttöliittymästä päällepäin ilmenee. Esimerkiksi maissa joissa on orjia - tai talot joissa on palvelijoita tai hovimestari - ovat piirejä joissa on paljon "näkymättömän työn" tekijöitä. Ihminen joka kokee oikeudenmukaisuuden nimissä omistavansa orjat - tai palvelijoiden työpanoksen - näkee usein työn vasta kun sitä ei ole tehty. He astuvat pöytään, eikä pöydässä oleva ruoka suinkaan referoi siihen työhön mitä ruuan eteen on tehty. ~ Näin esimerkiksi kokin, teurastajan, siankasvattajan, sian ... työpanos ja uhraus ovat piilossa ja edessä pöydällä näkyy vain kinkkua. "ohjelmistoja" on paljon taustalla. Ja usein mutkikas ja hieno käyttöliittymä kätkeekin hyvin paljon näkymätöntä taakseen.
Tästä voidaan vetää ajatus siihen että yhteiskunnallinen tiedostaminen on jotain joka on tehtävä. Kun ihminen on teknologistanut maailmaa, hän ei enää elä "luonnonolento vaan kulttuuriolento". "Passiivisen" vastaan tulevien ongelmien ratkomisen ei riitä, sen lisäksi on otettava selvää kulttuurista ja sen taustalla olevista piilossakin olevista asioista. Kun ongelmat ratkotaan on rarkottava ongelmanratkaisemisen ongelmia. Kulttuurissa elävä ihminen tarvitsee sivistystä.
Ongelmana tässä on kuitenkin se, että esteellisyys ja esteettömyys ovatkin itse asiassa usein näkökulmakysymys. Esimerkiksi kun ihmiset tekevät yhteiskunnasta keskivertoihmiselle kevyen käyttää, on kaltaiseni ASsi silloin tällöin helisemässä kaikenlaisten piilevien ohjailujen kanssa - kulttuurissamme on paljon tilanteita joiden piirteet eivät suinkaan ole liikennemerkitettyjä.
Syynä on se, että "ninjan kädessä mikä tahansa esine on funktioltaan tappolelu." Hyvin usein funktio on jonkinlainen jollain tavalla opetettu asia. Esimerkiksi vasaran käyttöliittymä on ilmiselvä vasta sen jälkeen kun joku on näyttänyt. Monesti käyttöliittymä tuntuu automaattiselta, mutta se johtuu siitä että oppi on sisäistetty. Näin ollen vasarakaan ei sido ajattelutapaa, vaan se että meille on opetettu vain hyvin rajallinen valikoima siitä mitä kaikkea vasaralla voi tehdä. - Vasaran muotohan mahdollistaa sen, että sitä käyttää apuvälineenä kiipeilystä pähkinöiden särjentään. ; Ninja tietysti tappaisi sillä ihmisiä, ja vasara onkin tässä hyvin monipuolinen ase, koska siinä on kahva, teräväksi koukuksi luokiteltava osa ja murskaamiseen sopiva osa.
Vastaava suorastaan ylikorostuu kännyköiden mukana. Sillä kännyköiden käyttöliittymään tutustutaan ja niiden sisältö on tuttua vasta harjoittelemalla tai soveltamalla siitä harjoittelusta joka on tehty jonkun toisen kännykän käyttöliittymän kanssa. Kännykällähän on mitä moninaisempia funktioita. Ninja näkisi että sillä voi esimerkiksi tehdä murhan monillakin eri tavoilla, kuten tukehduttamalla sillä jonkun tai käyttämällä sitä osana pommia.
Siksi onkin mielenkiintoista että sanonnassa vasaroiden ongelman naulamaiseksi muuttavassa vaikutuksessa on perushenkenä se, että ihmiset lukkiutuvat eivätkä siksi kykene lateraaliseen ajatteluun. Kuitenkin sen tapa käsitellä vasaroita kertoo siitä että sanonnan kehittäjä on lukkiutunut eikä siksi kykene lateraaliseen ajatteluun. Jos ihmiset näkisivät teknologian ja käyttöliittymän kuten "Ihmemies MacGyver" maailma näyttäisi aivan erilaiselta kuin nyt. Esteellisyys ja esteettömyys muuttuisivat enemmänkin kekseliäisyyskysymykseksi, älyn ja asenteen asiaksi. Mutta ihmiset eivät ole, kun viimeksi katsoin.
Ihminen ei ole luonnostaan tai helposti sivistysolento, hän on vain kulttuurissa elävä olento. Ilmankos niissä hyvän elämän opeissa onkin aina korostettu sitä, miten se luontainen ihmisyys on aina jotenkin työn ja tuskan takana, vaikea asia.
En tiedä mikä minulla on kädessäni, mutta kaikki ongelmani näyttävät olevan poikkeuksetta "nuijia". Joko ongelma on nuija siksi että minulla on ongelma. Tai sitten ongelma tulee siitä että esiin nousee jokin joka on vaan niin nuijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti