"Assassins Creed" -pelisarjaa pelaillessa ei voi tavallaan olla siinä sivussa miettimässä paikkaa missä liikutaan. Yleisesti ottaen peliä voi toki pelata pelkästään siten, että siinä on siistejä maisemia. Mutta tosiasiassa pelisarjan ympäristö on enemmän kuin lavaste. Siinä voidaan nähdä jopa puolustuspuhe tiukan linjan kapitalismille, oikeistopolitiikalle ja näkymättömälle kädelle.
Idea on itse asiassa varsin helppoa perustella ; Pelisarjassahan vastakkain ovat temppeliritarit (templars) ja salamurhaajat (assassins). Pelaaja on salamurjaaja, joka elää salamurhaajan tavalla (siksi pelin nimi on "Assassins Creed"). Tämä taas tiivistetään iskulauseeksi "Nothing is true, everything is permitted". Temppeliritarit taas ovat organisoituneita ja järjestäytyneitä. Heistä on tärkeää että harmonia pidetään yllä siten että ihmisten ulkoinen käyttäytyminen ja mahdollisuuksien mukaan ajatuksetkin saadaan pidettyä hallinnassa. Tässä yritetään siis pitää yllä maailmanjärjestystä määrittelemällä tämä järjestys ja sitten pitämällä tätä hierarkiaa yllä vaikka voimakeinoin.
Tähän asti voisi ajatella että Assassins Creedissä olisi kysymys postmodernismin ja anarkismin yhteisvaikutukselta ja tätä vastaan olisi järjestäytynyt yhteiskunta. Kuitenkin tämä olisi hätäinen päätelmä. Sillä salamurhaajilla on kuitenkin periaatteita, koodi (creed). He kertovat ylläpitävänsä valoa vaikka he työskentelevätkin varjoissa. "We work in the dark to serve the light. We are Assassins." Näin ollen assassiinit ovatkin järjestäytynyt joukko joka tavoittelee yhteiskuntaa jossa on yksilönvapauksia eikä yhteisön oikeuksia.
Kun taas katsotaan infrastruktuuria, on kenties kätevintä keskittyä Ezio Auditoren elämään, jota läpikäydään pelisarjan peleissä "Assassins Creed 2" ja "Assassins Creed : Brotherhood" (aka. Assassins Creed 3) Kun kakkospelisarjaa pelaa, se alkaa tilasta jossa salamurhaajilla on vaka asema. On helppoa huomata että infrastruktuuri on yleisesti ottaen komeampaa kuin pelisarjan ykkösosassa joka tapahtuu ristiretkien maailmassa ; Lisäksi tässä pelissä ihastuttaa se tosiasia, että ensimmäisen pelin sotatilamaailman häiritsevät kerjäläiset on korjattu jaloissa pyörivillä musikanteilla. "Brotherhoodissa" maailma on vahvemmin temppeliherrojen hallussa, ja maailma näyttää kärsivän. Kerjäläiset ovat osa pelimaailmaa - ja niitä on useassa paikassa kolmekin kerrallaan häiritsemässä. Ja lisäksi pelistä on vaikeaa löytää aukiolevaa kauppaa ; Jos haluaa ostaa jotain, on ensin sysättävä temppeliherrojen valtaa alueelta hyökkäämällä heidän linnoituksiinsa ja tuhoamassa heidän vaikutuksnsa lähiympäristöönsä. Ja vasta tämän jälkeen päästään rakennutaamaan tämä kauppa.
Pelissä onkin hupaisaa se, miten raha menee rahan vuoksi ; Alussa on vaikeaa saada rahat riittämään perusparannusesineisiin. Myöhemmissä vaiheissa peliä voi ostaa sellaisia pikkuasioita kuten rooman kolosseumin ikiomaksi. (Ja siinä on sisällä tunneli. On mukavaa rämpiä se läpi siinä vaiheessa kun omistaa sen. Samoin kun on hupaisaa tehdä soluttautumistehtävä teatteriesitykseen kompleksissa jonka on juuri ostanut itselleen. Peli on tässä kohden hieman omituinen.) Tässä on selvästi henkenä se, että kaupan kontrolli on pahasta. Näin ollen salamurhaajien killan vaikutus yhteiskuntaan on selkeästi kannanotto näkymättömän käden puolesta. Kauppaa ja taloutta ei siksi saa rajoittaa, ja se päinvastoin parantaa itse omat ongelmansa jos kaikkien saadaan vapaasti yrittää. (Ja harjoittaa rajoittamatta murhataitojen myymistä talouskasvun nimissä.)
Tämä taas sai itseni pienellä tavalla jopa sympatiseeraamaan niitä salaliittoteorioita joiden mukaan illuminati hallitsee maailmantaloutta ja haluaa ajaa uutta maailmanjärjestystä. Ja tekevät tämän samanaikaisesti kun näkevät sen nimenomaan kaikkien katastrofien, järjestytymättömyyden, kaaoksen, harhaanjohtamisen ja anarkian lähteenä. Assassins Creed vihjaa sen verran vahvasti, että maailmantalouden ohjailu omaan taskuun onnistuu vapaan markkinatalouden nimissä. Tämä onkin minunkaltaisten ihmisten hyvä pitää mielessä. Sillä kieltämättä jos Illuminati olisi olemassa, siihen on liitetty monia sellaisia arvoja joiden kannattaminen olisi minulle ylen mieluisaa. Kenties minun pitäisi siirtyä myös talousteoriapuolella vapaakaupan ja rationaalisten päätöstentekijäostajien ihmemaahan. Mutta sitten muistan että tämä on vain peli, eikä siitä voi tehdä liian pitkälle vietyjä tosimaailmanmenoon johtavia päätelmiä. Ja sitäpaitsi vaikka assassiinien killalla onkin monia yhteneväisyyksiä illuminatin kanssa, pelimaailma itse vihjailee, että pelimaailman salamurhaajat ovat enemmänkin vapaamuurareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti