Informaatiokäsite on arkijärjelle hyvin erikoinen. Eikä se filosofeillekaan ole helppoa ; Vaikka voisi kuvitella, että järkevät ihmiset osaisivat välttää sellaisia päätelmiä, jotka vertautuvat siihen että jos menet ravintolaan, niin syöt aterian etkä ruokalistaa, niin informaation tiimoilta tämänlaisia mutkahduksia on odotettavissa.
Yhtenä syynä on se, että informaatiokäsitys yhdistyy kahteen hyvinkin erilaiseen ilmiöön:
1: Ensimmäinen on arkijärjelle tavallinen. Kun joku mainitsee sanan informaatio, tulee heti mieleen se, että se tarkoittaa jotain. Tätä voisi kutsua Platoniseksi informaatiokäsitykseksi. Sen ytimessä on "muoto" ja "idea", jossa informaatio on kvalitatiivinen käsite ; Tämä Platonin informaatiokäsite on kulkenut historiassa ja esimerkiksi teologiassa tämä ilmenee Logos -käsitteessä. Sen ytimessä on merkitys. Näin se on enemmänkin jotain johon fysikaalinen maailma viittaa, kuin itse fysiikkaa.
2: Se, mitä matemaatikot, kuten Shannon, käsittää informaatioksi on taas hyvinkin erilaista. Se on kvantitatiivinen ilmiö joka liittyy lähinnä asian järjestyksen ja muutoksen kuvaamiseen. Tämä informaatiokäsitys taas ei pidä sisällään merkitystä. Tämän näkemyksen saa kenties hyvin esiin John Wheelerin kautta. Hänen mukaansa esimerkiksi fyysikko joka tutkii maailmaa, selvittää maailman järjestystä. Kun fyysikko sitten käyttää yhtälöitään todellisuuden kuvaamisessa, hän kuvastaa universumin järjestystä ja muutosta ajassa.
Erot eivät tunnu kenties kovin suurilta. Mutta jos asiaa katsoo ontologisen naturalismin kulmasta, esiin nousee eräs ero jonka ymmärtäminen on melko oleellista
1: Jos ei ole olemassa erillistä ideamaailmaa, fysikaalinen todellisuus ilmenee itsenään viittaamatta mihinkään. Tällöin universumissa ei yleisesti ottaen ole informaatiota
___1.1: Outolintuna tässä on ihmisten tekemät kaavat. Ympyrän yhtälö selvästi viittaa ympyrän ideaan. Tällöin Informaatio latistuu ihmislajin mielivaltaiseksi sopimusjärjestelmäksi ja merkitys on silloin tilanne ja sopijakohtaista. Jos matematiikan merkistö olisi sovittu erilaiseksi, kaava ei enää viittaisi ympyrään. Piin merkki olisi vaihdettu sopimuksessa "K" -kirjaimeen, ei kaava enää toimisi oikeana viittauksena ympyrään.
2: Mutta jos ollaan kvantitatiivisen informaationäkemyksen kulmalla, voidaan jopa esittää että naturalisti esittää että koko universumi on tehty informaatiosta. Chalmers on jopa esittänyt että empiirinen ihminen on ikään kuin vangittu informaatioon ; Todellisuus josta tiedämme ja jonka koemme on aina ilmenevä jonkun säännönmukaisuuden kautta.
___2.1: Voidaan kuitenkin sanoa että fysiikan kaava on itse asiassa idealisointi ja referenssi paperin ulkopuolelle. Fysiikan ammattilehden tutkimusraportti ei ole fysiikka. Mustasta aukosta kertovat artikkelit eivät ime valoa niin tehokkasti että se ei kykene erkaantumaan raportista. Tällöin voikin olla, että informaatio on itse asiassa ihmisen sopimusvaraisessa järjestelmänkuvauksessa. Fysiikan raportti on kartta ja fysiikka todellisuus. Tällöin voi olla että kvalitatiivinen informaatio ei olekaan muuta kuin ihmisen tapa mitata todellisuutta, jolloin kvalitatiivinen informaatiokin on jotain joka ei tavallaan ole todellisuudessa, vaan enemmänkin siinä kuvauksessa siinä raportissa.
Voidaan kuitenkin sanoa että omituisimmaksi tilanne menee kun puhutaan tekoälystä. Tekoälyn kohdallahan voidaan nimittäin sanoa, että tekoäly on parhaimmillaankin simulaatio. Ja että simulaatio ei ole kohde. Näin tekoäly voisi korkeintaan mallintaa älykkyyttä ja tietoisuutta, mutta ei koskaan olla sellaista. Monet - kuten itse - kuitenkin muistuttavat että kenties älykkyys ja tietoisuus ovatkin asioiden sijasta prosesseja. Tällöin voidaan hyväksyä sellainen vaihtoehto että aivosolut ovat märkiä, lämpimiä ja pehmeitä neuroneita ja tekoälyn ydin kylmää kovaa ja kuivaa piitä, mutta niissä olevat prosessit ovat olennaisesti samanlaisia. Tällöin edustetaan Turingin testin kaltaisten systeemeiden taustalla olevaa kantaa jossa hyvä tekoälysimulaatio on aidosti älykästä.
Näin informaation tulkinnalla on itse asiassa vielä mutkikkaampia konteksteja. Ja jokainen niistä asettaa jonkinlaisia sudenkuoppia joihin voidaan pudota. - Ja tämä viekin minut kommentoimaan lyhyesti kreationismia.
Ylläoleva kirjoitus on hyvä muistaa, jos ei muuten niin siksi, että kun puhutaan "informaatiosta" - kuten siitä miten jokin ilmentää sitä tai on sitä tai että on jotain informaatiota jota ohitetaan ja unohdetaan - kyseinen aihe pitäisi aina voida määritellä. Sillä kun määritelmät ovat toisistaan hyvinkin erilaisia, niin esimerkiksi syytökset joissa naturalisteja moititaan siitä, että he "ohittavat informaation". Sillä määritelmästä riippuen samaan syytökseen joudutaan vastaamaan "emme ohita, käsittelemme vain informaatiota" tai "ei ole havaittavissa mitään informaatiota ollenkaan, joten emme ignoroi havaittuja luonnon piirteitä." Ilman määritelmiä tai niiden lähestymisiä ei yksinkertaisesti ole mitään analyyttistä keskusteltavaa, tai mitään mihin oikeastaan voidaan ottaa yhtään mitään kantaa. Ilman määritelmää ei ole sisältöä, informaatio ja siitä puhuminen jää tyhjäksi ja turhaksi. Syytös ei ilman tarkennusta tarkoita mitään.
Tämä määritelmien omituisuus ei johdu naturalismista, vaikka joku voisi tälläisen saada mieleensä siksi että demonstroin naturalismin kautta informaatiokäsitteiden olennaisia eroja. Syynä on se, että ilmiöt ovat itse asiassa todella erilaisia ja ilman demonstraatiota tämän ymmärtäminen olisi vaikeaa.
Vaikeus taas tarkoittaa sitä että näiden konseptien sekoittaminen on helppoa, ja "informaatio" -sanan vaihtaminen lennosta on esimerkiksi monien kreationistiargumenttien takana. Tämä ei siis oikeastaan kuvaa sitä että kreationistit olisivat tyhmiä, vaan siitä että aihepiiri on vaikea ja siihen tulee mukaan helposti arkijärjen mukanaantuomia kömmähdyksiä.
Kuitenkin silloinkin kun määritelmää ei vaihdeta lennosta, eli ei tehdä huonoa ajattelua, on selvää että tieteessä keskitytään kvantitatiiviseen informaatioon kun taas kreationismi painiskelee kvalitatiivisen informaation hengessä. Tämän ymmärtäminen taas on hyödyllistä, koska sen kautta keskustelua voi yrittää ymmärtää ja sävyttää. Kun tajuaa että "toinen puhuu aidan seipäistä ja toinen aidan ideasta rakennussuunnitelmassa" voi keskustelu kenties edetä siihen olennaiseen - eli siihen mitä tämä mystinen design -informaatio on määritelmällisesti, miten sen määrä voidaan mitata ja miten tämä mittaus on onnistuneesti tehty tutkimuksellisesti.
Itse asiassa tämä määritelmien ero on selkeästi demonstroitavissa (ja olen onnellinen voidessani tehdä sen). John Pieret viittasi tuoreesti Douglas Axeen. Axe oli käyttänyt selvästi kvalitatiivista informaatiokäsitettä verratessaan naturalismia ja ID:tä kirjoittamiseen "We feel that biology has been stuck, looking at the mechanics - like spelling - and it really has to move to a higher level where it embraces principles, and these principles are manifestly design principles. We think that life cannot really be understood until you move to that higher level." ja Pieret kommentoi että tämä on kauhea tunnustus koska sen jälkeen "What science does is look at the mechanics of the universe. The "higher-level principles" that go into the "art" of forming some "higher order" of understanding is the business of metaphysics and/or its country cousin, theology ... if it can." Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten voimakkaasti erilaiset informaatioajatukset piireillä ovat. Ongelmana on se, että "Platoninen Logos -henkinen design-informaatio" on jotain joka on enemmän kirjallisuustieteen kuin luonnontieteiden piiriä. Eikä ID -kään ole onnistunut tuomaan työkaluja tämän käsittelyyn, jolloin se ei ole muuttanut tätä kyvyttömyyttä, vaan lähinnä esittänyt vaatimuksen että tätä kulmaa olisi tutkittava. Mutta eivät kertoneet, miten se oikein onnistuisi.
1: Konseptit, kuten CSI sortuvat sitten niihin ekvivokaatioihin eli siihen että niissä informaatiokäsitteitä vaihdetaan lennosta toiseen jolloin kysymys ei enää ole lainkaan argumenteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti