Eläimen osa ihmisen osana.

Vegetarismi, kasvissyönti ja muut sen sukuiset ruokavaliot ovat jotain jonka tärkein arvo on muistuttaa siitä, että arkipäiväisilläkin valinnoilla on merkitystä. ; Esimerkiksi kaltaiseni lihansyöjän on hyvä muistaa, että minkälainen panos pihvi on. Esimerkiksi tilastokeskuksen mukaan keskiverto suomalainen syö 72 kiloa lihaa vuodessa. On selvää, että tällä lihamäärällä on jo pelkällä hyvin karkealla ja pinnallisella ominaisuustarkistamisella merkitystä. Jokainen lihakilo maksaa ja jokainen lihakilo vaatii osan eläintä. Näin jokainen "72 kilon ostaja" tekee poliittisesti vaikuttavan kannanoton joka on yhdessä hyvinkin valtava - tämä takaa että lihansyönti ja lihan tarjollaolo kaupassa ei tule vähenemään.

Ja koska pihvi ja kana ei itse asiassa näytä pöydässä enää kovinkaan eläimeltä, on ruuan takana olevat konkreettiset asiat monille hyvinkin abstrakteja. On selvää, että tällä on vaikutusta itse toimenpiteen hyväksymiseen. Tai vähintään se muistuttaa siitä että olipa oma syömisratkaisu mikä tahansa, siihen liittyvät eettiset seikat on hyvä prosessoida jotenkin. Sitten voi edes sanoa että valinta ja elämäntapa ovat harkittuja.
1: Itse muistan että kun kävin Kiteellä teurastus & lihanleikkuukurssilla, se oli kaiken kaikkiaan hyvin kasvattava kokemus. Se kasvatti kontrastin elävän ja kuolleen kanssa ja muutti näkemykseni kertaheitolla joksikin joka korostaa eläimen elämän laatua ja kuolintavan nopeuden ja huomaamattomuuden merkitystä. Näin että teurastamoissa on Pratchettin "Discworldin" Kuoleman etiikkaa ; Hän ei ole julma, vaan osa luonnonjärjestystä. Ja hän varmistaa sen että ei ole julma käyttämällä hyvin hyvin terävää viikatetta.
2: Tosin onko hyväksyminen sitten minkäkinlaista on melko epäselvää. Sillä kasvissyönnin eettisyyttä korostava luontonäkemys on urbaani ~ vaikka kaupunkilaiset, jotka ostavat lihaa abstraktian pihvinä suojakaasussa eivät ole nähneet lehmää, maalaiset suhtautuvat eläinten kuolemaan yleensä mutkattomammin. Syynä on se, että kaupunkilaisilla on lemmikkieläimiä, ja lehmät samastetaan niihin. Näin ollen ajatus siitä että kaupunkilainen olisi etääntynyt luonnosta voikin johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä tästä yhdestä kohdasta voisi arvata.

Tässä ei tietysti puhuta vielä lainkaan edes eläimen elämän arvosta. (Onkin hyvä huomata miten "eläin" -sanassa on monta kirjainta yhteistä sanan "elämä" -kanssa.) Onkin tavallista että Eläimien kohdalla ei katsota kuolemista, vaan enemmän sitä elämäpuolta. Tätäkin on hyvä miettiä.
1: Ja aion tehdä tämän, vaikka samalla selviää että miksi en ole kasvissyöjä ja miten pidän eläinten syömättömyysperusteluja suoraan sanoen omituisina, jonain joiden ymmärtäminen koherentin mielen tulokseksi on tulkita ne keinotekoisina ad hoc -heittoina jotka tehdään presuppositionistisesti siten että ensin on päätetty johtopäätös ja sitten valitaan mitä tahansa jotta tähän päädytään.

On kenties oleellisinta aloittaa spesismistä. Useinhan tässä korostetaan sitä, että ihminen on ihmiskeskeinen ja erottaa itseään turhaan eläimistä. Näin ihminen voi esimerkiksi korostaa omia erityispiirteitään joksikin oikeutukseksi, miksi he ovat paremmassa asemassa kuin jokin toinen laji. Tässä spesismissä on siis kysymys siitä että - jokaikinen eläin on ainutlaatuinen, eikä tässä ainutlaatuisuudessa ole mitään ainutlaatuista - joten minkä tahansa yksittäisen lajin oikeutus voidaan selittää eettisesti jos vain saadaan valita kriteerit vapaasti. Tämä on tavallaan hyvä puolustus, koska ihmisellä on kyky kärsiä tuskaa kuten monilla eläimilläkin. Ja tämä onkin hyvin oleellinen ja käytetty lihansyönninvastustamisen argumentti. ; Kuitenkin myös kasvissyönnin kohdalla on kysymys nimenomaan spesismistä ; Tässä nostetaan sellaiset piirteet kuten tietoisuus oleelliseksi. Tämä valinta on inhimillisten mieltymysten kautta tapahtuva ; Ihminen nostaa tuskantuntokyvyissään samastumiskokemuksia eläimiin ja näin eläimiin halutaan laajentaa ihmisten oikeuskäsityksiä. Kuitenkin voidaan sanoa että tässä unohdetaan se, että kasvit ovat hyvin avuttomia ja puolustuskyvyttömiä eliöitä. Niiden elämä ei ole mitenkään automaattisesti huonompaa. Ja jos tietoisuus kelpaa kriteeriksi olematta mitenkään olennaisen keinotekoinen, huomataan että spesismi onkin ihan pätevä tapa ajatella, eikä tätä voida oikein kieltää lihansyöjienkään spesistisissä näkökulmissa.
1: Argumentatiivisesti olen esimekriksi kohdannut perustelun joka nojaa Westermarckin etiikkanäkemykseen. Hänen mukaansa etiikka lähtee alkeellisimmillaan egoistisesta itsesuojelusta, laajenee nepotismiksi ja yltää lopulta koko ihmiskuntaan. Lihansyöntiargumentissa ajatellaan että laajentamista olisi vain jatkettava eläimiin asti! Eläinten oikeudet olisivat siksi ihmisten oikeuksia.

Tätä esitettyä vastaan puolustuksena on usein se, että kysymys on mahdollisuudesta luonnolliseen elämään. Se, että eläimelle annetaan turva ja ruoka ei tässä ole mikään riittävä, eikä edes etologiset onnellisuustutkimukset toimi, koska luonnollinen elämä vieraantuu eläimeltä ; Näin eläintä ruokitaan ja lämmitetään mutta nämä perustarpeet antamalla riistetään eläimiltä ikään kuin "Maslown tarvehierarkian ylemmät portaat", eli eläin alistetaan hedonistiseen elämäntapaan jossa ei ole autenttisuutta ja mielekkyyttä koska eläin pakotetaan elämään luonnotonta elämää. Tässä kuvassa on siis ytimessä se, että ihminen ylläpitää luonnollista elämäänsä ja pakottaa eläimet irti omasta luonnostaan kohti keinotekoista vankilaa joka riistää niiltä hyvän elämän.
1: Kuitenkin eläimen elämänlaadun kohdalla on huomattava omituinen mutta oleellinen seikka ; Haidt muistuttaa kotieläimensyöntiajatuskokeessaan, että ihmiset ajattelevat syömisessä "ex poste/ex ante" -ajattelulla. Lemmikin syömisessä nähdään olevan jotain kammottavaa - joka vaikuttaa siinä että urbaanit ihmiset vastustavat lihansyöntiä, toisin kuin maalaiset joille lehmä on mutkattomammin osa luonnon suurta ketjua (ravintoketjua). Näin ollen ajatus siitä että mahdollisuus mielekkääseen elämään olisi oleellinen ei voi pitää paikkaansa. Ihmiset pitävät tuntemattoman eläimen syömistä parempana, kuin sellaista jonka elämän mielekkyys on vahdittua. (Olen itse harjoittanut tätä täsmälleen samaa.)
2: Tosiasiassa ihminen ei elä luonnollista elämää. Ihmiselämässä hyvin monikin asia on itse asiassa keinotekoista. Olisikin hauskaa miettiä keskituloisen valkoihoisen konttoriorjan vapautusrintamaa ; Työpaikkojen pienet karsinat joissa ihmiset viettävät ilman exel -taulukkoa kummempaa virikettä eivät ole mitään luonnollisen autenttisen elämän riemuvoittoja. Kuitenkaan harva näkisi eettisenä vaihtoehtona sitä että kaikista tehtäisiin metsästäjä-keräilijöitä keihäineen.

Luonnollisen elämän vastustamisen voimakkuus nousee kuitenkin kenties parhaiten näkyviin metsästyksessä. Luonnossa on petoja, joten lihansyönti on osa luonnonjärjestystä. Siksi jos meillä on jänis, joka elää vapaana luonnossa, se elää luonnollista elämää ja sillä on mahdollisuus siihen. Kuitenkin lihansyönnin vastustajat eivät yleensä ole kovinkaan suopeita metsästämistä kohtaan ; He vertaavat sitä murhaamiseen. Vaikka metsästyksessä eläimellä on mahdollisuus päästä pakoon - metsästäjät ovat tehokkuudeltaan yllättävän paljon "odottelevia, palelevia - ja jos hyvin käy niin viinaa juovia" kuin raatoja tehtailevia tappokoneita. - ja metsästetty eläin elää luonnollisen elämän ennen kuolemaansa, metsästämistä ei pidetä hyvänä. Tässä nähdään yleensä metsästäjän aktiivinen rooli erityisen raskauttavana panoksena. Jos ihminen ei metsästä, hän voi paeta siihen että "hän ei ymmärrä eikä tiedosta", jolloin häntä katsotaan opetettavana ja hieman säälittävänä olentona. Jos metsästää, on tehnyt tietoisen ja epäeettisen ratkaisun.
1: Voidaan jopa sanoa että he omakohtaisen perstuntuman pohjalta he suhtautuvat minuun oleelliseti eri tavalla kun luulevat että olen "urbaani kaupunkiveikko joka ostaa lihaa tietämättä mitä eläimille tapahtuu" ja tajuavat että "on kaveri, joka on teurastanut eläviä eläimiä, ajanut ne kahti vannesahalla, nylkenyt ne ja sanonut kokemuksensa olevan että ei ole koskaan puolustanut teurastusta niin vahvasti kuin kokemuksen jälkeen. Ja että lihanleikkuuprosessi on jokin, joka herättää lähinnä yhden tunteen. Nälän." Tässä ytimessä onkin se, että ignorantti pahanteko ikään kuin sallitaan, ja kun tiedostamisesta ja kokemuksesta ei seuraakaan "oikeaa mielipidettä" sitä ikään kuin muuttuu kertaheitolla ytimeltään pahaksi ja turmeltuneeksi olennoksi.
___1.1: Olen huvittunut kun näen minkälaista kakomista tämän esiintuominen nostaa. Olemukseni riisitikkumaisuus ja muukin hippimäisyyteni luo vääriä odotuksia jotka on aina ilo rysäyttää, muistutukseksi siitä että ennakkokäsitys on yksi "tapa vangita ihminen määritelmään jonka on itse luonut" kuten "fenomenologiaan/samastumiskäsitykseen yllättävän usein taipuvaiset" voisivat sanoa. Ja koska eläinten oikeuksista puhutaan usein nimenomaan näiden käsitteiden kautta, on tämä tietysti oleellista tuoda esiin. Minä en näistä metodeista välitä, mutta jos nämä on ottanut perustakseen, niin saavuttaakseen edes minimikunnioituksen minun silmissäni, on harjoitettava valitsemaansa metodisettiä mihin tahansa ne sitten vievätkin.

Jäljelle jää karkeasti ottaen se, että kun puhutaan kasvissyönnistä, nimenomaan siitä joka oikeutetaan eläinten oikeudella, ei ole oikeasti kysymys eläinten hyvinvoinnista vaan siitä että eläin on symboli jollekin jota kasvissyöjä itse kokee. Eläin ei silloin itse asiassa samastu edes lemmikkieläimiin, vaan itseen. Se, mitä vastaan nämä ihmiset taistelevat kertovatkin eniten siitä miten he kokevat yhteiskunnan kohtelevan itseään väärin. (Tämä transferrenssi selittänee sen mieltymyksen samastumispohjaiseen perusteluun ja fenomenologiaankin.)

Joku voisi sanoa että tämä tarkoittaa samaa kuin se, että kasvissyöntikulmat olisivat turhia. Väitän että tämä on kenties huonoin tässä blogissa esitelty väite. Sillä tosiasiassa se, että ihminen voi pahoin ja jotenkin prosessoi tämän pahan olon ja esiintuo sen, on oikein käsiteltynä arvokas tietopaketti. Jokin jolla yhteiskunnasta voidaan tehdä pahempi. Tässä voidaan onnistua siten, että huomio siirretään eläinten hyvinvoinnista (joka on vain vertauskuva) ihmisten hyvinvointiin (joka on se jonka takia vertauskuvaa tarvitaan). Syyttäkää minua vain spesismistä, mutta näen että tämä ihmisten hyvinvointikohta on hyvinkin tärkeä. (Niin kauan kun kasvissyönnistä ei tule jotain julistamis-toisille pakottavaa elämäntapaa sitä tulee kohdella ajattelunvapauden kielellä.) Siksi näenkin eläinten hyvinvointikielen arvokkaana apuvälineenä kun mietin sellaisia teemoja kuin hyvä elämä, ihmisen hyvä elämä.

---

"Sitä on mitä syön" ja roolittamisen kautta. Sitä on ihmisen ruokasuhde luontosuhde.