Myers nostaa tässä aiheessa esiin William Lane Craigin esityksen. Hänen perustelunsa perustuu tietoisuuden jaotteluun. Hän viittaa Michael Murrayn teokseen "Nature Red in Tooth and Claw: Theism and the Problem of Animal Suffering" jossa tietoisuus jaotellaan kolmeen osaan: (1) Refleksientaso ; Alkeellisimmalla tasolla on pelkkiä neuroneita jotka saavat aikaan spontaaneja reaktioita. (2) Kivun tunteminen ; subjektiivinen kärsimyksen kokeminen, kipuilu. (3) Tuskan kokeminen ; Korkeamman tason toiminta, itsetietoisuus joka tiedostaa tuskan tiedostamisen.
Craigin argumentti nojautuu siihen että eläimet eivät voi kokea tuskaa, joten niiden kärsimys ei ole malliltaan merkittävää, eikä siksi osu pahan ongelman ytimeen. "For the awareness that one is oneself in pain requires self-awareness, which is centered in the pre-frontal cortex of the brain--a section of the brain which is missing in all animals except for the humanoid primates. Thus, amazingly, even though animals may experience pain, they are not aware of being in pain. God in His mercy has apparently spared animals the awareness of pain. This is a tremendous comfort to us pet owners. For even though your dog or cat may be in pain, it really isn't aware of it and so doesn't suffer as you would if you were in pain."
Argumentaatio nojaa toki perinteiseen ajattelutapaan, joka on rakentunut sielukonseptiin. Tämän ajattelun juurille voidaan laittaa Pekka Reinikaisen "kreationistiklassikko" 1980 -luvulta, eli "Unohdettu Genesis". Se sanoo sivulla 319 "Eläimillä ei ole vapaata tahtoa, eivätkä ne voi langeta syntiin, joten niiden kuolemasta puhuminen ei ole tarkoituksenmukaista." Tässä perustelutavassa mielenkiintoista on se, että sielukonsepti on ohitettu ja asiaa lähestytään itse asiassa naturalistisesti aivotutkimuksen kautta. Sisälltö on toki muutoin hyvin samantapainen ja näiden argumenttien välille voi nähdä voimakasta yhteyttä. Tämä ei tietysti tee Craigin näkemystä samaksi kuin väärä.
1: Tarinan takana oleva teologinen juonne on kuitenkin mielenkiintoinen asia huomata. - Eläinten sielullisuus kun jakaa kristittyjen näkemyksiä varsin usein. Näin ollen eläinrakas kristitty joka selittää että eläimillä on sielu joutuu selvästi käsittelemään pahan ongelman jotenkin. Ja se tapa ei taatusti ole "Reinikainen-Craig -linjaman" tapa. Tämän voi huomata siitäkin ärsyyntymisestä jota Craigin argumentti asettaa ; "Basically Craig is saying that animals don't feel the same kind of pain as humans. This is what a sociopath would say in order to justify the torture of small animals." Eli argumentti nähdään jonain jolla sosiopaatti oikeuttaisi eläinrääkkäyksen. Hänhän ei aikaansaa mitään merkittävää aitoa ja relevanttia tuskaa.
Ja itse asiassa argumentaation taustalla oleva luokittelutapa on itse asiassa hyväksyttävä - se on jotain jota olen itse asiassa kuvannut jo aikaisemmin. On varsin normaalia että eläinten hyvinvoinnissa puhutaan kyvystä paitsi reagoida tuskaan, myös tiedostaa tuska. Onkin standardina että esimerkiksi eläimien hyvinvoinnin kohdalla on otettava huomioon, millä tasolla eläin kärsii annetuista oloista. Ja yksi mittari tähän on tietysti tämänlainen. - Esimerkiksi hyönteisien tuska on eettisesti hyväksyttävämpää kuin vaikkapa koirien.
Craig lähestyy asiaa myös aivotutkimuksella. Tiettyjen aivojen osat yhdistetään tuskan kokemukseen. Siunaan myös tämän lähestymistavan. Tämä taas on kannanotto Thomas Nagelin "What it is like to be a bat?" -argumenttiin. Ja sen ratkaisutapa on itse asiassa sama kuin mitä itse kannatan. - Tosin sen kannattaminen ajaa siihen asiaan jota Craig on tuskin tullut ajatelleeksi. Eli se tekee ihmisenkin kärsimyksestä ja tuskasta puhumisesta filosofisen zombien teeman kyllästämän. Ihmisenkin tietoisuuden ymmärtäminen ja todistaminen redusoituu aivoihin ja sen osiin. Sielukonsepti etääntyy ja muuttuu tässä matkan varrella vähemmän merkittäväksi. Ihmisestä ja hänen tunnemaailmastaan tulee kone, "rakkausautomaatissa" ei enää olekaan kyse mahdottomuudesta, tiedottomasta automaatista, vaan tuntevasta olennosta.
1: Sielukonseptista etääntyminen on luultavasti herättänyt suurta närää ja on vaikeuttanut kristittyjenkin kanssa keskustelua - Esimerkiksi muistan miten Suomessa Reinikaisen kannanotot eläimien sieluttomuudesta ovat nostaneet moneen otteeseen närää ja paheksuntaa. Siksi on varmasti houkuttelevaa siirtää asia kognitiotieteeseen ja aivotutkimukseen. Sen seuraus on kuitenkin koko aiheen "maallistuminen".
2: Konsepti on mielenkiintoinen koska ihmisen tietoisuuden automatisointi sopii kivasti yhteen Intelligent Designin kanssa, mutta voi aiheuttaa isoakin skismaa perinteisen kristillisen YEC -kreationismin kanssa. YEC kun redusoi tietoisuuden sielun sijasta aivotoimintoihin ja tekee ihmisestä automaatin. Tästä päästään tietysti siihen miten ateisteja on aina peloteltu kreationistien toimesta ; Jos he uskovat olevansa eläimiä ja aivotoimintaa, ei ole etiikkaa. Ihminen tarvitsee tässä näkemyksessä tietoa Jumalan tahdosta, ja ilman tätä tietoa ihmiset ovat jotain jonka kärsimys ei ole relevanttia ja päästään helvettikonseptin ja siihen liittyvien kidutuskonseptien tuomista ongelmista pahan ongelmalle. Ingtelligent Designin ihmisoikeusnäkemys, jos se osuu perinteiseen YEC -kreationistiseen konseptiin, ovat järisyttävät. ID joutuu selittämään että miksi murha on pahasta, jos ihmiset ovat esineitä ja koneita. Tästä kysymyksestä vaikeneminen - joka näyttää olevan standarditoimitus sen kohtaamiseen - onkin siksi aika ymmärrettävää.
Näin ollen hyväksyn siis Craigin metodologian. Siinä on kuitenkin yksi ongelma. Se, jonka Myerskin esiintuo "I've personally done histological work and surgery on the prefrontal cortex of cats, many years ago, and you can find papers describing the prefrontal cortex of opossums, and just about any common mammal you can think of. Craig has made a truly bizarre claim, like declaring that only people have noses" Aivojen kautta huomataankin että erot ovat hyvin likukuvavaraisia, ja kun se yhdistetään - kannattamani käytänteen mukaisesti - etologiaan, saadaan mielenkiintoisia tuloksia. "you can't make a binary distinction here. If we accept that humans are all aware of pain (there have been people who don't accept that: Nazi-types and racists have argued that Jews and blacks, for instance, are subhumans who have blunted sensitivities), it's hard to argue that chimpanzees aren't also aware - they exhibit all the signs of stress, of learning aversion, of memory and recall of unpleasant experiences, and their behavior is identical to ours: they make it known that they don't like needles or fear snakes or suffer pain and distress at their discomfort and the discomfort of others. And if you admit chimps, where do you draw the line? Dogs also exhibit all of those behaviors; they even show empathy when people are injured or unhappy."
Tietoisuuden käsittelyssä yksioikoiset mustavalkoiset luokitelmat ovat faktojen pohjalta vääriä. Craigin argumentti perustui virheeseen jossa aivojen väitettiin eläinten ja ihmisten aivojen olevan jotain jota ne eivät ole. Ja tämä virhe oli argumentin kriittisessä paikassa.
1: Itse asiassa on mielenkiintoista huomata, että argumentaatiovirhe jonka he tekevät voidaan yhdistää yleiseen aborttikeskustelulinjamaan jota he käyttävät. Hehän paheksuvat entisiä näkemyksiä joissa ihmisiin esimekriksi siirtyy sielu vasta 8 päivän ikäisenä, eli syntymän jälkeen. He korostavat sitä että luokitelmat tietoisuudesta ovat liian kaksijakoisia ja että tietoisuutta on alkeellisemmalla tasolla olemassa jo riittävän aikaisin. Tämä tarkoittaa sitä että he tietävät ja tuntevat oman argumentaationsa virherakenteen, mutta eivät näe sitä.
2: Koska tämänlainen tiedevirhe lipsahtaa, voidaan toki olla ihmettelemättä asiaa, kun muistetaan teologinen jatkumo joka argumentilla on ollut. Se on monille kristityille olennaisessa ja arassa paikassa. Ilman tämänlaista argumenttia uskontokeskustleun "kuuma peruna" eli pahan ongelma ns. "paukahtaa vääriin sormiin" tavalla johon ei ole oikein kunnollisia tieteellisiä vastauksia, joka tarkoittaa likimain samaa kuin paluuta siihen "Reinikaisen tapaan" selittää asia parhain päin.
Tästä voidaan tietysti palata siihen eläinten hyvinvointikysymykseen. Siihen vastaaminen on tietysti olennaista, jos on esimerkiksi kaltaiseni "maatalousmies ja lihansyöjä".
Joku voisi nyt sanoa että kun esimerkiksi sioilla on hyvä tietoisuus - ja on perusteltua katsoa että niillä käsitys omasta tuskastaan - on otettava huomioon myös se, onko sitä tuskaa jota ne sitten tiedostavat. Ihmisilläkin on kyky tietoisuuteen ja tuskan kokemiseen. Mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka kokevat sitä aina ja kaikkialla. Siksi eläinten hyvinvointikeskustelukin on tuotava käytännön hyvinvointitutkimuksiin. Niihin joissa on apuvälineenä neurologian ja etologian ymmärtäminen. Päästään siihen että eläinten hyvinvointi on sidottava eläinten elämän kontekstiin. Ei siihen miten karmivilta nyljetty ruho näyttää tottumattoman silmiin kuoltuaan. Päästään siihen miksi minulla on nyrkkisääntö "Elätä mahdollisimman eettisesti ja tapa tuskattomasti". Tätä tarvitaan koska eläinten tuska on hyvin aitoa ja todellista.
Tämä tuska ja kyky kokea ja tiedostaa stressiä on tietysti jotain, jonka liittäminen syntiinlankeemukseen ja pahan ongelmaan on todellakin hyvästä syystä relevantti ongelma ihmiselle joka on sekä eläinten ystävä että kristitty. Ja siihen vastaaminen ei onnistu aikanaan Craigin linjamalla. Kristittyjen modernien ihmisten ongelmana näyttääkin olevan se, että teologia tarjoaa heille valtavan jännitteen ; Joko eläinrääkkäys on hyväksyttävää tai ainakin sen vastustaminen ei onnistu erilaisin argumentein - tai sitten eläinten tuska on todellista ja eläinrääkkäys vertautuu kidutukseen ja pahan ongelma paukahtaa tällöin sormille ja Jumala näyttäytyykin jonain hyvin pahana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti