Käväisin kuuntelemassa "Tieteiden talolla" skepsis RY:n järjestämää tilaisuutta. Aiheena oli niinkin messevä aihe kuin juridiikka. Pohdinnan alla oli se, miten kuluttajansuoja auttaa kuluttajaa vaihtoehtohoitojen kohdalla. Tai oikeastaan vastaus oli, että miten laki ei suojaa ; Vaihtoehtohoidoissa on hyvin usein kysymys palvelusta jotka tehdään sopimuksella. Jotain jossa on voitu kysyä (tai väittää kysytyksi) sen, että "tiedätkö riskit ja ymmärrätkö ne". Jos tähän sanoo että "kyllä" ei enää ole väliksi onko ymmärtänyt oikeasti vai onko ymmärtänyt ihan väärin. Valvontasysteemiä ei ole, joten sitäkään kautta ei tule vaikutuksia.
Jos vaihtoehtohoidon palvelut eivät ole tappavia tai muuten suoranaisen vaarallisia, ne ovat lain suojaamia. Tehottomia ne voivat olla ilman että tästä käytännössä seuraa sanktioita.
Yllättävin paradoksi liittyykin tavallaan tiedottamiseen. Juridiikassa ihminen oletetaan yleisesti ottaen rationaaliseksi ja valveutuneeksi. Siksi joissain huijaukselta haiskahtavissa tilanteissa tullaankin vilpittömän mielen periaatteeseen. Silloin kun "vilpitön mieli" ei toteudu (ja toteutuu sen vastakohta eli "mieletön vilppi"), kyse siitä että "ei tiennyt eikä pitänytkään tietää" asiasta, esimerkiksi seurauksista. Tämä suojaa monia vaihtoehtohoitoja, sillä jos asiasta on tiedotettu "on yleisessä tiedossa" että se ei toimi. Tästä voi seurata se, että kun skeptikot ovat levittäneet tietoa asiasta, on se niin yleisesti tunnettu että siihen hairahtuminen on oman vastuun ottamista. Riskit olisi pitänyt tietää esimerkiksi se, että vaihtoehtohoidolla ei ole lääketieteellistä näyttöä. - Näin ollen juridiikka kehottaakin sekä vaihtoehtopiirejä että skeptikkopiirejä toimimaan päinvastoin kuin "totuudenjano ja rehellisyys" helposti ajaisi. Vaihtoehtohoitajien kannattaa korostaa epäilyttävyyttään hieman. Näin vastuu siirtyy palvelun ottajalle ; Palvelun ottajalla on tieto tai hänellä pitäisi olla tieto kun hän tuohon juttuun lähtee.
Lakimies kertoi myös, kuinka asiantuntijoilla on korotettu vastuu. Koska koulutus on käyty, on selvää että ihminen joko tietää tai pitäisi tietää enemmän kuin kouluttamattoman taviksen. Näin on vaikka olisi menettänyt lääkärilupansa - koska koulutusta ja tietoahan ei kukaan tässä ota päästä pois. - Tästä voi itse asiassa seurata sekin, että jos asiantuntija näkee sivusta kun joku "hyväntahtoinen hölmö" vaihtoehtohoitaa jotakuta "hyväntahtoista hölmöä", voi vain sivustaseuraava syyllistyä heitteellejättöön jos hän ei yritä nostaa asiasta meteliä. Siis seuraaja saa isompia ongelmia kuin se henkilö joka itse sopan keitti.
Tämä johti mielessäni ratkaisun minua ärsyttävään piirteeseen. Monesti kun keskustelee ns. liberaalien teologien kanssa, vastaan tulee jossain vaiheessa "en ymmärrä" -argumentteja.
Näin on esimerkiksi suhtauduttu siihen kun olen pitkästi ja useissa blogauksissa yrittänyt selittää miksi kirkon olisi otettava aktiivisempi kanta ja tehtävä moraalisia päätöksiä. He näkevät vain että edustan jotain kantaa, mutta eivät kuitenkaan reagoi argumentointiin, eli esimekriksi etsi näkemyksiäni päättelyvirheitä. He sanovat vain "en ymmärrä". Pohjimmiltaan tämä on ongelmallista, koska se jää tällä tasolla vain erimielisyyden ilmoittamiseksi. He ohittavat kaiken sen vaivan ja avoimuuden jonka teen kirjaamalla päättelyketjuja raivostuttavankin pedanttisesti. Mikään lisätäsmennys, yksinkertaistus ja selvennyskään ei auta. Vaan tilanne päätyy aina siihen "en ymmärrä" -kantaan.
Toki on aivan oikein pyytää täsmennyksiä. Mutta täsmennyksen tulisi olla jollain tasolla viitatun. Eli "en ymmärtänyt tuota kohtaa tuossa blogauksessasi". Silloin on jotain epäselvyyttä jota voin yrittää avata ja selventää. Ja tämän jälkeen "en ymmärrä" katoaa. Tätä ei kuitenakan yleensä tehdä. Itse tekstit jäävät kommentoimatta ja kritisoimatta ja esiin nousee vain käsien heiluttelu ja "en ymmärrä".
Kommunikaatio on kaksisuuntaista ja kontekstoimaton ja viitteetön "en ymmärrä" jättää aika pirusti auki saadakseen vastausta. Se on vain epäilys ilman kohdetta. Se on ilmenevä asenne, ei mikään täsmennystä hakeva voima. Kyseessä ei siis ole kunnioitus tai halu ymmärtää toista. Vaan pikemminkin kieltäymys joko ymmärtää toista tai hyväksyä argumentteja silloinkaan kun ei osaa argumentoida niitä vastaan.
Käytännössä tilanteessa on myös kykyjenarviointipaikka. Jos ei ymmärrä, kannattaa miettiä hakeeko täsmennystä vai eikö ymmärrä hakea sitäkään, jolloin oikea teko on vaieta (mielellään iäksi kaikkialla muuallakin). Sillä ymmärrys on reflektoinnin tulosta. Ja jos et aidosti ymmärrä, se kertoo että et ole reflektoinut. Silloin on kenties jossain tilanteessa jopa syytä harjoitella ja palata kun taidot osuvat kohdalle. (Minäkään en kiusaa kvanttifyysikoita jos en ymmärrä heidän kaavojaan ja vaadi yksinkertaistamaan ja syytä epäselvyydestä ja snobismista jos en näitäkään tajua.)
Olen päättänyt että sovellan näihin ihmisiin vilpitöntä mieltä. Koska olen kirjoittanut kymmeniä sivuja aiheesta, ne ovat suomea ja olen oikoluettanut niitä teini-ikäisillä jotta voisin varmistua että niistä saa tolkun. Olen tehnyt velvollisuuteni ja tuonut näkemykseni esiin ja perustellut kannan. Keskustelua kunnioittavan tahon on siksi vuoro ottaa käsittelyni esiin ja katsottava onko se virheellinen vai ei. Joko kantani on hyvä, perustelut ja oikein. Tai se on huono ja väärässä. Koska kyseessä ovat yleensä vähintään maisterinkoulutuksen käyneet aikuiset suomenkieliset ihmiset, oletan että he joko ymmärtävät tai heidän pitäisi ymmärtää kirjoitettua suomea ja perusteluja. "En ymmärrä" onkin tästä lähtien suoraan muotoon "en keksi vasta-argumentteja". Sillä koulutuksella he tietävät tai tulisi tietää.
Lausuma "en ymmärrä sinua" on siis vain tappiontunnustus, se on tunnustus siitä että on väärässä, kyvytön argumentoimaan vastaan ja kyvytön kumoamaan annettuja argumentteja joita ei vain hyväksy ; Vasta jos henkilö erikseen tunnutaa että ei ole rationaalinen persoona eikä "oikeustoimikelpoinen" - tai tässä tilanteessa argumentointikelpoinen - voidaan päästä siihen "lieventävään asianhaaraan" että hän on vain todellakin tyhmä. Tämä tarkoittaa sitä että käytännössä noudatan hyväntahtoisuuden periaatetta, eli oletan ihmiset järkeviksi. Silloin epäeettisyys oletetaan ennen typeryyttä.
Tämä on tarpeen, sillä yllättävän usea varmasti käyttää "en ymmärrä" -heittoa lähinnä ilmapiirin siivoamiseen. Silloin erimielistä halutaan suvaita. Tämä ajatellaan varmasti kohteliaisuutena. Minä en kuitenkaan näe kohteliaisuutena toisen työn vähättelyä ja ohittelua - etenkään kun argumentoinnin uskotaan johtavan loukkaantumiseen. (Vain asiaton ja asenteellinen ja laadultaan argumenttivirheen sisältävä kritiikki suututtaa koska siinä ensin "annetaan ymmärtää" ja sitten "ei ymmärretä antaa".) Jos uskoo että olen ikään kuin "valmis vaan pieksemään" eli heittämään juttuja omalta kantiltani mutta en valmis "ottamaan iskuja vastaan" olettaa mielstäni varsin epäkohteliaan ja halventavan peruskuvan minusta keskustelijana. Siksi "en ymmärrä" ei ole mitään kohteliaisuutta vaan voimakasta halventavaa epäkohteliaisuutta. (Eli kohteliaisuutta joka on juuri sitä ärsyttävää mallia jota uskovaiset tavallisesti käyttävät.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti