Tämä näkemys on myös kvanttimystiikan ytimessä. Kvanttimystiikassahan korostetaan esimerkiksi sitä, että vanhat uskonnolliset kirjat sisältävät kryptisiä viestejä, jotka voidaan tulkita nykytieteen kautta. Monimerkitykselliset ja paradoksaaliset lauseet siis sovitetaan nykytieteen tuloksiin ja ajatellaan että tämä tarkoittaa sitä että nämä tieteen löydöt ovat olleet vihjeenä jo näissä uskonnoissa. - Ainut vika, mikä tässä ajattelutavassa on, on se, että monimerkitykselliset ja hämärät lauseet eivät ole ajaneet näihin tuloksiin, vaan tulokset selitetään jälkikäteen kun joku muu on ensin tehnyt ne löydöt. Tämä vihjaa siihen että tämänlainen vihjeellisyys ei ole kovinkaan merkityksellistä tieteen tekemisen kannalta.
Kvanttimystikot pitävät "skientististä maailmankuvaa" - joka tarkoittaa heillä yleensä mitä vain skeptistä ja luonnontieteellistä ajattelua - latteana. Erityisesti ateismia vastustetaan "vihjeettömänä". Eli kun ateisteilla ei ole mitään pyhiä viestejä jotka tulkita jälkikäteen tieteenmukaisiksi, he olisivat kyvyttömiä tekemään aitoja löytöjä.
Vastaavaan ajatteluun meidät johtaa myös kreationisti David Klinghoffer, jonka lausuntoa kommentoimaan saadaan vaikkapa agnostikko John Pieret. Klinghoffer valittaa siitä että esimerkiksi Dawkins käyttää tieteellisiä löytöjä kuvatessaan sellaisia sanoja kuin "beautiful", "exiting", "excellend", "lovely"... Klinghofferin mukaan Dawkinsin ihailema periaatteiden sovelluskelpoisuus ja kokeellinen toistettavuus ja yksinkertaisten periaatteiden selitysvoima joka redusoi valtavan moninaisen luonnon yksinkertaisiin periaatteisiin on kuitenkin jotain aivan muuta "What Dawkins is compensating for, I think, is the dullness, the flatness, the aridity of the evolutionary picture of how the world works. It squashes everything in life flat as a lead pancake, explaining the wonder and mystery of it all in the infinitely monotonous terms of natural selection operating on random variation." Toisin sanoen luonnontieteellinen ajattelu on tylsistyttävää. Reduktio ja selitysvoima on monotonisuutta, kaavat ikäviä.
Klinghoffer kehuukin sitä että uskonnollisessa ajattelussa on kysymys jostain aivan muuta kuin tämänlaisesta tylsästä ja latteasta. Hän kertoo että pinnallisuudesta nousemisessa luonnontieteellistä ajattelua kohottavammin onnistuu esimerkiksi D&D -roolipelit. Klinghoffer jopa myöntää että D&D tarjoaa pelaajilleen kohottavaa kokemusta "enchantment", joka on samantapaista mikä viehättää uskovaisia aikuisenakin. Esimerkiksi juutalaisuus tarjoaa "enchantmentia" seuraavalla tavalla "...points to another side of reality that our dry, desiccated secular age hates and denies. It reminds me that this pancake-flat world that Richard Dawkins prefers to imagine is not all there is. At least it's not all there may be. That gives me hope, and that is why I love it."
Tämä asenne tuntuu normaalilta, jos on esimerkiksi opettanut tietotekniikkaa. Puolisoni oli nimittäin kysellyt erilaisista mahdollisista aiheista joita hän voisi halukkaille kiinnostuneille opettaa. Salausmenetelmät olivat innostaneet monia. Mutta vain ideana. Kun olisi pitänyt kaivaa esiin informaatiomatematiikan peruskäsitteitä, aihe muuttui kryptografia oppilaille ikävystyttäväksi. He eivät siis pitäneet kryptografiasta vaan kryptografian ideasta. Sama näyttää koskevan luonnontieteitä. Luonnontieteillä näyttää olevan kaikkien silmissä jonkinlainen status ; Sen nähdään olevan jotain merkittävää ja arvokasta.
Kuitenkin käytännön tasolla sitä halveksitaan. Siksi lopputulos näyttääkin olevan se, että on helppoa löytää ihmisiä joiden mukaan heidän maailmankuvansa on "vihjeistettyä" niin että luonnontieteet muuttuvat heidän kauttaan supertehokkaiksi edistyviksi laitoksiksi. Kun tältä idean tasolta lähdetään kohti tekemistä, onkin niin että luonnontieteet muuttuvat tylsiksi ja ikävystyttäviksi. Nämä maailmankuvat jopa kannustavat siirtymään muihin aiheisiin, pois luonnontieteistä. Ilmeisesti he ajattelevat että kun vihjeet on jo annettu, on tieto niissä kryptisissä lauseissa joten sitten pitää vain jättää tila etsijöille jotta voidaan heihin referoiden sanoa että tieto on ollut heillä jo valmiiksi.
Nämä "arvostetun luonnontieteen tylsyystelijät" harjoittavat siis lähinnä ns. jälkiviisautta. Tämä selittääkin valtaosan ilmiöiden luonteesta ; Jälkiviisaushan on aina helppoa, sitä vaan sovitetaan tiedetty jälkikäteen tilanteeseen joka on jälkikäteen ilmiselvä. Valitettavasti jälkiviisaus on viisauden lajeista (ylivoimaisen helppoudensa ohella) ylivoimaisesti turhinta. Se ei koskaan löydä asioita etukäteen ; Siihen tarvitaan riskinottajia jotka ovat "vihjeettömiä", ja tekevät sen vuoksi rohkeita arvauksia, ja sitten testaavat näitä muodostamiaan hypoteeseja koska he eivät oleta tietävänsä asioita jo valmiiksi. He tekevät löytöjä ; Jälkiviisas taas ei löydä, vaan ainoastaan esittää jo löydettyä.
1: "Vihjeellisyyden" kohdalla tilanne onkin se, että tiedettä ei tarvita jos on olemassa jo valmis tieto tietää asiat ilmankin. Vihjeettömyysajattelu toimii jos ja vain jos ollaan "jo valmiiksi oikeassa". "Vihjeistettynä" itseään pitävää maailmankuvaa ei selvästi aja luonnontieteelliseen nerokkuuteen vaan se esittää että luonnontiede on turhaa, jotain joka "laahaa jälkijunassa" ja vain varmistaa jotain joka jo valmiiksi tiedetään.
Maailmankuvan vihjeiden varassa toimivat itsereflektoivat mielikuvituksettomuuttaan. Ja arvaavat että raja on siellä missä se on, eli maailmankuvassa. Valitettavasti tämä ei tee heistä mielikuvituksellisia ja kekseliäitä, he vain yrittävät määritellä itsensä sellaisiksi. Sillä aikaa vihjeettömät keksivät niitä oikeita uusia ideoita eivätkä vain toista niitä omia pakkomielteitään. He kuvaavat toki mainiosti omia rajoitteitaan, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita että kaikilla olisi tämänlaisia rajoituksia. Moni keksii ideoita ja uusia hypoteeseja ja lähtee testailemaan niissä, epäonnistumisenkin uhalla.
Kreationistinä Klinghoffer on tässä tietysti mainio esimerkki siitä miten maailmankuva voi tosiaan determinoida ihmisen saamia ajatuksia ; Hänen maailmankuvansa rajoittaa selvästi ajatuksia. Kreationistien perusluonne on denialistinen ; Evoluutioteorian keksiminen olisi johtanut kreationistin hylkäämään ajatuksen suoralta kädeltä koska maailmankuva on "vihjeistänyt" sen jumalanpilkaksi. Samoin esimerkiksi elämän synnyn tutkimus voidaan suoralta kädeltä tuomita "epäonnistuvaksi". Näyttääkin siltä että "vihjeistys" tarkoittaa nimen omaan sitä että vain hyvin rajattu määrä tietynlaisia ideoita sallitaan. Kaikessa muussa lukee "kiellettyä" "tämä tie on suljettu" ja jopa "varokaa hengenvaara". Edistyvän tieteen tekijät sitten ovat niitä jotka potkivat näitä tabuaiheita ja saavat sieltä irti tietoa. Tähän rohkeuteen tarvitaankin sitten jo jonkinlaista "vihjeettömyyttä", joka hylkää irrelevantteina höpinöinä ne "vihjaavat" varoittelut ja peloittelut ja uhkaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti