maanantai 7. marraskuuta 2011

Kun mietitään pseudotieteitä ja tieteitä, on olemassa yksi erittäin mielenkiintoinen parivaljakko. Humanoidi -UFOukkeleiden kannattajat ovat yleensä pseudotieteilijöitä, mutta SETI -projektia taas pidetään tieteellisenä tutkimusohjelmana. Tämä parivaljakko onkin kätevä kun tarkastellaan sekä pseudotieteiden että tieteiden välimaastoa. ~ Uskoisin että seuraavaa ajattelu-huomiointipatternia voi soveltaa pseudotieteisiin laajemminkin. Tämän aihe on siis avaruusolentojen tieteellisyys-pseudotieteellisyys. Mutta tässä olevaa taustaideaa ja teemaa voi soveltaa niihinkin aiheisiin.

Kun tarkastellaan UFOissa matkaaviin avaruusolentoihin uskovia argumentaatiota, on hyvä huomata että he puolustautuvat valtavan paljon heidän pseudotieteeksi kutsumistaan vastaan.
1: He nostavat yleensä esiin sen, että avaruusolentoja ja heidän teknologiaansa voidaan tutkia tieteellisesti ja havainnoida, joten ne ovat selvästi tieteellinen tutkimusaihe.
2: He nostavat esiin sen, että tiedeyhteisö ja tieteen metodologiat eivät ole riittävän avarakatseista ottaakseen heidän näkemystään vakavasti ja että tiedemaailma sulkee avaruusoliovaihtoehdon suoralta kädeltä.

Luonnollisesti ei ole vaikeaa huomata, että tämä on aihekeskeistä lähestymistä. Ja tässä heillä on keskenään ristiriitaiset lähestymistavat. - Joko heidän aiheensa on tieteen metodologian mukaista tai sitten sitä vastaan. Kuitenkin tässä kenties isompi ongelma onkin siinä, että tässä tarkastellaan koko aihetta yhtenä nippuna eikä asioita tarkastella yksityiskohtien tasolla.

Ongelmana kun on se, että UFO:t ovat selvästi mahdollinen tutkimusohjelma, ja tähän ilmiöön avaruusolennot ovat periaatteessa yksi vaihtoehto. Tieteen menetelmät sallivat sen kaltaisten ilmiöiden tutkimisen. Avaruusolentojen ruumiinavauksia voidaan tosiaan suorittaa ja pudonneita hylkyjä havaita ja niiden teknologiaa havaita - jollei peräti reverse engineerata. Olennaista on kuitenkin se, että avaruusolentonäkemys ei nouse tästä minkäänlaiselle onnistumisen tasolle, ja siitä huolimatta he haluavat esittää että avaruusolennot ovat todellisia. Ja tämän tehdessään he käyttävät ihan erilaista metodologiaa kuin mitä tieteessä on katsottu hyväksi. Avaruusolennot voisivat olla logiikalla ja havainnoilla vahvistettavia, mutta tämän sijasta on sorruttu tekoargumentteihin.

Esimerkiksi seuraavat argumentaatiotavat ovat hyvin yleisiä niiden keskuudessa joiden mielestä avaruusolentojen tutkiminen on tiedettä ja itse asiassa avaruusolentojen olemassaolo ja maassa käyminen on jo todistettua:
1: Auktoriteetteihin vetoaminen (usein jopa anonyymeiksi jätettyihin "korkeisiin sotilashenkilöihin" vetoaminen). Näissä jonkun sana otetaan kritiikittömästi totena. Lisäongelmia tulee siitä, että vaikka nämä tahot olettaisi rehelliseksi, niin valtaosa koostuu kuitenin niistä lentäviksi lautasiksi tulkituista ilmiöistä. Ja niiden kohdalla huomataan, että vaikka sotilas kenties on harjaantunut havainnoimaan, hän ei kuitenkaan ole harjaantunut analysoimaan merkitystä ja sitä mikä ilmiön takana on. Kuuluisuus tai titteli ei vielä tee havaintojen tulkinnasta oikeanlaista.
2: Universumin suuruuteen vetoaminen. Tässä taustalla on ajatus että kun maailmankaikkeus on laaja, siellä syntyy varmasti elämää montakin kertaa. Näistä yksi voisi yltää maahan asti. Ongelmana tässä selityksessä on se, että tosiasiassa universumin etäisyydetkin tulevat vastaan. Tämä kaventaa sen todennäköisyyttä että avaruusolennot tulisivat juuri tänne.
3: UFO -näkemysten suosio. Eli kun moni ihminen uskoo, sen täytyy olla totta. Kuitenkin monesti on havaittu niinkin, että esimerkiksi netissä on pyörinut valokuvia joihin moni on uskonut. Mutta joiden takana on kuitenki ollut väärennös ja siihen on uskottu siltikin. Selvästi usko ei tarkoita samaa kuin näkemyksen oikeudellisuus.
3: Salaliittoteoriat salailusta. Nämä ovat siitä mielenkiintoinen, että ne eivät oikeastaan ole todiste avaruusolentojen puolesta, vaan selitys siitä miksi niistä ei ole todisteita. Tämänlaisissa ad hoc -selityksissä on tieteenfilosofin suuhun sellainen maku, että tässä yritetään isolla työllä selittää miksi vaikka kaikki todisteet viittaavat päinvastaiseen, olisi silti syytä uskoa juuri päinvastoin kuin mitä todisteet sanovat. Eli katsoa havaintoja ja sitten seurata niitä juuri sinne minne ne eivät vie.
4: Pelastusnäkemys jonka mukaan avaruusolennot antavat toivoa ja jos kypsymme, saamme heistä todisteetkin. Tässä vastustaminen nähdään epäeettisenä ihmiskunnan tuhoon ajamisena. Tässä voima tulee seurauksiin vetoamisesta. Ja mikä ongelmallisinta, se perustuu sellaisiin seurauksiin jotka tapahtuvat jos ja vain jos avaruusolennot ovat olemassa. Perustelu siis selvästi vetoaa niihin jotka uskovat avaruusolentoihin valmiiksi. Jos ei niihin usko, se näyttää naurettavalta satuilulla pelottelulta, jonka takana on haluttomuus kyseenalaistaa koko näkemystä.

Eli metodologialtaan avaruusolentojen kannattajat selittävät tieteenfilosofiaa yleisellä tasolla, mutta käytännössä heillä on eri metodit kuin mihin nämä yleiset periaatteet viittaavat. Lisäksi se, että jokin asia on mahdollista tutkia ja todistaa muuttuukin ikään kuin "mutkan takaa" samaksi kuin väite siitä että tässä ollaan jo onnistuttu.

Tälle on tosiaan hyvä laittaa kontrastiksi se, miten SETI taas on kuluttanut isosti vaivaa ensin metodologian kehittämiseen. Ja kuten LGM-1 näytti, se on valmis myös korjaamaan metodologiaansa. Se, että vanha metodi tunnisti pulsarit avaruusolennoiksi oli ongelma joka oltiin halukas korjaamaan. SETI ei myöskään korosta onnistumisiaan ennalta. Se etsii, mutta ei ole toistaiseksi löytänyt. Toisin sanoen SETI ei puhu aiheestaan tieteenfilosofian ja metodologian vastaan tullessa jonain abstraktiona, vaan se miettii miten niiden periaatteita voidaan käytännössä soveltaa tässä aiheessa. Ja sitten se tekee sen. Ja kun tämän metodin mukaiset vastaukset saadaan, arvioidaan onko tämä tulos seurausta puutteellisesta metodista vai todellisista avaruusolennoista. Se ei myöskään yritä väkisin etsiä rakeisia kuvia ja epämääräisiä monitulkintaisia anekdootteja joiden valossa se väittäisi taivaan älyn löytyneen.

Ja ironista on, että juuri tämä tekee siitä tieteellisen tutkimusohjelman, jolla saatetaan ehkä kenties joskus saada jotain tulostakin. Sen sijaan UFO -aktivistit jäävät anekdoottien tasolle ilman mahdollisuutta tuottaa luotettavaa "skeptisyydenkestävää" havaintomateriaalia aiheestaan. SETI ei ota onnistumista väistämättömänä mutta yrittää - ja juuri siksi se voi joskus onnistua. UFO -avaruusmiestematiikka taas on tuomittu sortumaan huonouteensa ; Kun he käyttävät huonoa metodiikkaa ja epämääräistä dokumentaatiotaan he eivät saisi tuotua esille näkemystään edes silloin kun todellinen avaruusolento todellisessa avaruusaluksessaan laskeutuu heidän pihalleen.

Kenties tämä onkin jo tapahtunut? Juttujen perusteella monta kertaa!
S.E.T.I. -projektin nimi tulee sanoista Search for Extra-Terrestrial Intelligence. Ilman yhtään ETI -ä jäljelle jää vain S.

Ei kommentteja: