Kristillisten perhearvojen listaamisessa ollaan ajamassa tiukasti yllättäviäkin aiheita. Esimerkiksi vitsanantamisperinteen kunnioittaminen tuntuu sopivan varsin huonosti yhteen muun heidän henkensä kanssa. "Ajatelkaa herrantähden lapsia" -asenne sopii omituisen huonosti piiskaamiseen.
Kuitenkin kun asiaa miettii hieman, se tuntuu tavallaan sopivan kokonaisuuteen.
Voisi lähteä liikenteeseen vaikkapa eitoivotusta lapsesta. Liberaalissa perheessä elävä lapsi voi murehtia sitä että hän ei ollut haluttu lapsi. Tässä voidaan kuitenkin puolustaa sitä että vaikka syntymä oli kenties odottamaton, on synnyttämäänmeno kuitenkin valinta. Joka taas kertoo siitä että lapsi on haluttu. Tämä argumentti romahtaa jos abortti on kielletty. Kysymys ei silloin enää ole mistään rakkausvalinnasta vaan uskonnon dogmasta. Tämä tuhoaa ihmisen minäkuvan yllättävän rajusti. (Been there done that.)
Tästä saadaan oivallus ; Moni kristitty saa vahinkolapsia joita ei ole halunnut ja joita ei voida abortoida. Ihmisten tunne -elämää ei sen sijaan oikein voida hyppyyttää. Vanhempien rakkaus ei ole mikään ilmiselvyys ja automaatio. Tässä mukaan astuu piiskaaminen. On ilmiselvää että lapsen piiskaaminen ei ole 100% aina oikeutettua, rajuudessaan oikein mitoitettua, eikä koskaan ikinä missään tehty vihassa tai mielivallassa. (Been there done that.)
Näin on ilmiselvää että jos vanhempi vastustaa aborttia, hän todennäköisesti kannattaa lasten piiskaamista. Se kun oikeuttaa lapseen kohdistuvan väkivallan.
Olisinpa kuollut, hyvää päivänjatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti