Taannoinen "Slut Walk" -tapahtuma on tietysti ollut blogausteni aiheena jo pari kertaa. Se, että vähäpuheiset tyttöset kävelevät tasa-arvon ja oikeuksiensa puolesta mielenosoituksessa on siis selvästi viehättänyt perverssiä mieltäni enemmän kuin se kenties olisi tarpeellista.
Aihetta voidaan kuitenkin lähestyä vielä yhdestä kulmasta. Tämä on "tavallisen konun" miesnäkökulma asiaa.
SlutWalkin ytimessähän oli ajatus siitä että se, että pukeutuu minihameeseen ei ole viesti ; Yhden maailmankuvan huoran leima pukeutumiseen ei tarkoita että tämä olisi jokin yleispätevä viesti. Näin ollen paljastava pukeutuminen oli naisen oikeus, eikä siihen liity ruumiin määräämisen ja itsehallinnan oikeuksista luopumista. (Tästä tietysti kaikki varmaankin ovat yksimielisiä. Erimielisyys tulee esiin eniten siinä että miten paljon raiskaajat miettivät tälläisiä etiikkakysymyksiä.)
Kun yhteiskunnan väkivaltaisuutta ja raiskauksia katsoo tilastojen valossa, lukumäärällisesti enemmistö uhreista on miehiä. (Myös tekijät ovat yleensä miehiä, mutta tekijän sukupuoli ei poista väkivallan uhkaa. Jos nainen hakkaa naisen on kyseessä aivan yhtä paljon väkivalta kuin jos mies hakkaa naisen - tai nainen hakkaa miehen.) Raiskaaminen on tilastoissa harvinaisempi. Eli kadut ovat karkeasti sanoen "turvallisempia miehille kuin naisille". (Mikä ei todellakaan tarkoita että raiskaus olisi oikein tai mitään sinne päinkään!)
Vielä useampi mies on kuitenkin ns. "Hupparihanu". Heillä on esimerkiksi farkkuhousut ja hupullinen takki. Yön viileydessä baarista kotiin mennessä luimiessaan he synnyttävät naisissa uhkaa ja pelkoa. Tämä tarkoittaa sitä että hyvin moni eirikollinen satunnainen puolihumalainen ohikulkija määritetään pelonaiheeksi ja potentiaaliseksi rikolliseksi. Vaaraksi ja uhaksi. Varmasti jokaisella naisella on pelkokokemuksia tämänlaisista "yön hemmoista". Kuitenkin roimasti suurin osa näistä "kaljajampoista" ei ole muuta kuin pelottavia.
Ja moni heistä ei vaikuttaisi pelottavalta arkipäivänä. - Minunkin hiprakkaista toikkarointiani on varmasti kauhistunut joku nainen jossain, vaikka normaalipäivänä jokainen näkee että tuossa menee hassahtanut harmiton vähintään 3/4hullu jonka voi "juuri ja juuri" laskea mieheksi. (Ja sitäpaitsi minä teen kadut turvallisemmaksi läsnäolollani.)
Heidän pelkäämisensä on kuitenkin pelonlietsonnassa oiva apuväline ja keino. Itse asiassa siksi naisiin kohdistuva katuväkivalta onkin ylikorostunutta ; Se nojaa näihin kokemuksiin ja pelkoihin. Silloin ihmiset eivät enää mieti todennäköisyyksiä tai todellisia riskejen suuruuksia. Samastumiskokemus omien uhkien kautta tekee rikoksen ikään kuin jo itselle tapahtuvaksi.
Tämä tuo esiin uuden kulman. Jos oli tarvetta sille, että naiset muistuttavat että ulkonäöstä syntyvät ennakkoluulot ja ennakkokäsitykset eivät tarkoita kovin paljoa mitään, ja siksi he pitävät slutwalkinsa, niin kenties miesten täytyisi ihan oikeasti tehdä hupparikävely. Oikein iso ohimarssi (ehdotan yön pimeyttä ajankohdaksi). Tämän viesti olisi se, että "jos lutkalta näyttäminen ei tarkoita sitä että on lutka, ei raiskaajalta näyttäminen tarkoita että olisi raiskaaja."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti