"To construct plausible and moving "other worlds" you must draw upon the only real "other world" we know, that of the spirit."
(C.S.Lewis)
Monille on ilmiselvää että fantasia on jotenkin kova pala kristityille ; Esimerkiksi Rowlingin "Harry Potter" -sarja on tunnetusti tiukemman linjan kristittyjen parissa ankarasti moitittu. Sama asenne näkyy tietysti esimerkiksi siitä, miten D&D -roolipelien fantasiaelementit nousivat voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi "saatanapaniikin" sivutuotteena. Näiden moitteiden ideanahan on ollut kautta aikojen, että fantasiassa on epäjumalia, ja ne etäännyttävät ihmisten todellisuudentajua. Ja että D&D:ssä on oikeita loitsuja.
Näin voisi helposti syntyä sellainen kuva, että fantasiagenre olisi jokin jota moitittaisiin noin yleisemminkin. Toki "fantasiavihaa" ei ole järkevää yleistää koko kristillisyyteen, koska meillä on sellaisia "liberaaleja teoksia" kuten vuonna 2006 kirjoitettu "God Loves the Freaks", joka puolustaa roolipelaamista ja selittää miten D&D -peli ei tee mitä sen on syytetty, kuten esimerkiksi opeta rituaaleja tai vaadi meditoimista. Ja vastaa muihinkin syytöksiin. Mutta fantasiavihan voisi kuvitella silti fundamentalististen suuntausten ominaisuudeksi.
Kunnes muistaa että Lewis ja hänen "Narniansa" ovat fundamentalistien arvostamia. Myös Tolkienin "Taru Sormusten Herrasta" sai fundamentalisteilta kehuja ja sen tarinoita tykätään soveltaa teologian tulkinnassa. Itse asiassa tästä on hyvä tuore blogaus aiheella "Fantasy Is a Genre of Christianity". Siellä nostetaan esille se, että esimerkiksi juutalaiset kirjoittavat hyvin harvoin fantasiakirjoja. Sen sijaan kristityt kirjoittavat niitä paljon. Syyksi katsotaan uskontojen yleisen maailmankuvan joka nostaa esiin tietyt asenteet sallittuina ja toiset epäsopivina ja vähemmän kiinnostavina "To put it crudely, if Christianity is a fantasy religion, then Judaism is a science fiction religion. If the former is individualistic, magical, and salvationist, the latter is collective, technical, and this-worldly. Judaism’s divine drama is connected with a specific people in a specific place within a specific history." Eli juutalaiset kirjoittavat luontevammin Sci-Fiä.
Tämä kaikki vihjaa siihen että vaikka fantasia yhdistetään "liberaaleissa piireissä" lähinnä luovuuteen ja mielikuvitukseen, kysymys on yllättävän vähän mielikuvituksesta. Tämä voi tietysti selittää hieman sitä tunnettua tosiasiaa, jossa valtaosa fantasiagenrestä on hyvin kaavamaista. Ja että esimerkiksi roolipelaajien peleissä olevat rakenteet ovat yllättävänkin staattisia ja tietynlaisia.
Tämä ei kuitenkaan selitä miten fantasiagenreä vihataan ja rakastetaan. Tämän takana olevat asiat huomaa varsin helposti kun rupeaa miettimään, että onko fantasiaa itse asiassa muutenkin kuin kristillisenä? Sitten huomaa että mytologia on ihmiskunnan kulttuureissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja sitten tajuaa että uskonnot, kansalliseepokset ja tarinat muutoinkin ovat pullollaan fantasiaelementtejä. Se ei olekaan kristillinen genre. Valtava määrä siitä vain on sellaista, ja jos sitä kutsutaan "fantasiaksi" se esiintyy kulttuuripiirissä joka on niin kristillinen että valtaosa sen tuottamista kirjoista ovat kristillisiä.
Tässä vaiheessa on helppo tajuta että kysymys ei ole genrestä. Kysymys on "oikeaoppisuudesta". 1980 -luvulla kiukkuinen William Schnoebelen on kirjoittanut vuonna 2001 tekstin "Should a Christian Play Dungeon&Dragons", jossa hän selittää miten D&D:n papit ovat selvästi vääräoppisia. Hän jakaa fantasiamaailmat kahtia:
"1. The Magic World View teaches that there exists in the universe a neutral force, like gravity, which is magic. In this world-view, there is no sovereign God; but rather the universe is run like a gigantic piece of machinery.22 Magic's application is the understanding of how to manipulate the universe to get what you want. The analogy would be of putting a right coin in the slot of a vending machine and pushing the button. You automatically get your candy -assuming you used the right coin and pushed the right button. The Magic World View is like that. If you know the right technology (spell, ritual, incantation, etc.) the universe must respond-just like the light must go on if you flip the switch. It is automatic, and almost scientifically repeatable. This view under-girds the spell, and is obviously different from…
2. The Judeo-Christian World View (i.e. the Bible) teaches, on the contrary, that the universe is in control of a sovereign Person, God. To get "results," He must be asked. This asking is what both Jews and Christians call "prayer." It implies beseeching from a position of inferiority. I am the creature, God is the Creator. Thus, it is more like a child going up to a parent and asking for candy, than getting it from a vending machine. The parent may say "yes," "no," or "Wait till later." Similarly, in the Bible, there is no way to automatically manipulate God to get what you want, because He is an omnipotent Person. Additionally, God says that magic is deep and abominable sin (see Exod. 22:18, Lev. 19:31, Lev. 20:6, Deut. 18:10, 1Sam. 15:23, 2Kgs. 21:6, Is. 8:19, Gal. 5:20, Rev. 21:8, Rev. 22:15)."
Eli Raamatun maailma on erilainen kuin D&D -roolipelien. Schnoebelen teorian mukaan D&D on okkultistista ja opettaa Wicca -maailmaa. Vastaava luokittelu on tietysti kohdattu Suomessakin, esimerkiksi Tapio Kangasniemen ajatuksissa. Tosin Kangasniemi korostaa sitä että Lewis laittaa terveen ihmeidenteon mieluummin toisenlaiseen universumiin ja että tässä maailmassa tapahtuvat ihmeet ovat todellisuutta vääristäviä. Schnoebelen taas korostaa sitä että vääräoppisessa fantasiassa loitsut ovat enemmän todellisuuden rakenteen manipulointia jossa Jumalan luonne on etäistetty, kun taas oikeaoppisessa maailmassa rukous on vain pyyntö eikä takeita toteutumisesta ole.
Molemmat tietysti varoittavat vääränlaisen fantasian aikaansaamasta todellisuudentajun katoamisesta. - Esimerkiksi Schnoebelen korostaa miten fantasia ja roolipelien käyttö terapiakäytössä tarkoittaa sitä että se on tehokas maailmankuvan ohjaamisen keino, oiva aivopesuväline. Ja että ne ohjaavat vääräoppiseen Wiccalais-okkultistiseen maailmankuvaan - jonka syytä on sitten monet nykyajan ilmiöt, mikä on ihmeellistä kun muistamme miten marginaalista roolipelaaminen on aina loppujen lopuksi ollut. Se ei ole koskaan ollut "mainstremeä", joten se että se muuttaisi mainstremen ajatustapaa on vähintään outo. (Schnoebelen kannanotto on että kun 1970 -luvulla ei ollut tämänlaista wiccalaisten näkemysten suosiota, on syynä roolipelit. Tämä on klassinen post ergo propter hoc -argumenttivirhe.) Kuitenkin mielenterveyskysymykset eivät ole asian ytimessä - esimerkiksi Schnoebelen näkemys korotsaa sitä että okkultismilla on todellista vaikutusta eli se on toimivaa, ainoastaan saatanallista, taikuutta, mikä on puhdasta taikauskoa eikä todellakaan tee mielenterveysasioista ja terveestä todellisuuskuvasta hänen erikoisalaansa - vaan se minkälaisia tarinoita ihmisille saa kertoa. Kun tavoite on tämä, kelpaa tunnetusti vähemmänkin empiirinen ja tieteelliseti perusteltu väitesarja. Sillä ideana ei ole perustella tai selvittää mielenterveyden rakennetta ja toimintaa, vaan estää vääräuskoisuuden leviämistä ja julistaa omaa uskontoa. Sillä todellisuudentaju vain määritetään oman mieltymyksen ja vakaumuksen kautta kristillisyydeksi ja siitä etääntyminen nähdään mielenterveyden häiriönä. Nimeäminen New Ageksi, okkultismiksi, saatananpalvonnaksi, itsemurhia aikaansaaviksi, skitsofreenisuuteen ajaviksi, ja muut vastaavat asiat - jotka näyttävät lähinnä absurdeilta syytöksiltä joiden todistaminen on jätetty lapselliselle tasolle - selittyvät tällä motiivein. (Kun niiden perustelu on irrallista ja laadutonta, niiden selittäminen psykologisesti on ikään kuin pakollistakin. Näinhän esimerkiksi itse C.S.Lewis on kannustanut toimimaan.)
"Yes, D&D may be "fun," but it is fun with a spiritual hook in it. Sure it is stimulating and creative and there is nothing wrong with that part of it. What is wrong is that it is built on a superstructure of anti-Biblical cosmology."
(William Schnoebelen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti