Paholaisen asianajajan kommentteihin ilmestyi kommentointia joka edustaa hyvin yleistä kristillisyyden kantaa. Siinä rakennetaan objektiivista moraalia seuraavalla perusteluketjulla "Ihmiset eivät luonnostaan osaa tehdä moraalisia päätöksiä. Tästä syystä tarvitaan jokin ihmistä suurempi auktoriteetti kertomaan pelisäännöt. Ateistilla ei ole auktoriteettia, joten hänellä ei voi olla moraaliakaan. Jos moraali olisi vain ihmisten välinen pelisääntö, kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa." ja myöhemmin sitä täsmennetään "Ns. moraalinen argumentti teismin puolesta ei todellakaan ole koskaan väittänyt, että ihmisen tarvitsisi subjektiivisesti uskoa Jumalaan ollakseen moraalinen (tämä on niin itsestään selvä pointti, että olen yllättynyt, että se tarvitsee selventää niin usein). Vaan, teistit väittävät, että teistinen maailmankuva tarjoaa parhaan selityksen, teoreettisen oikeutuksen tai ontologisen perustan sille tosiasialle, että objektiivisia velvollisuuksia/arvoja on olemassa (moraalin objektiivisuuden puolesta tulee toki myös argumentoida). Näin objektiiviset arvot ja velvollisuudet antavat evidenssiä teismin puolesta ja kilpailevia maailmankuvia vastaan." Moraalia verrataan veteen, jota voi käyttää vaikka ei osaa veden kemiallista kaavaa. Kemia selittää veden, jota kaikki käyttävät.
Tämänlainen argumentaatio on tuttua esimerkiksi Lewisin "Mere christianityn" lukeneille. Ihmsikunnan yhteinen omatunto ja moraali ovat Jumalasta lähtöisin ja muut eivät kelpaa. Tätä selitetään "parhaana selitysmallina".
Kuitenkin kun katsotaan tarkemmin, huomataan että ei tarvitse edes olla ateisti määritelläkseen moraalin aivan eri tavalla. Tässä on itse asiassa kaksikin teoriaa:
1: Esimerkiksi ateisti Sam Harrisin korostama etiikan biologisuus. Tässä evoluutio on luonut ihmisiin ns. "lajinmukaisen käytöksen" ja mitään ihmisen ulkopuolista auktoriteettia ei olekaan vaan moraali on ihmislajin luoma konstruktio? Koko henki muuttuu. Uskonto onkin vain kaapannut etiikan sisällön ; Ihmiset ovat valinneet uskonnon jossa on heille sopivaa etiikkaa eikä uskonto ole opettanut heille etiikkaa. Ihmisen lajinmukainen käytös sentään voidaan testata. Peliteorian tutkimuksessa tehdään myös kaikkea jännää psykologialla ; Teoriaa siis verrataan konkreettisesti tosiasioihin. Peliteoria on siitä hyvä että sitä kautta on selitetty altruismia ja muita käyttäytymispiirteitä. Jos etiikka on ihmisluonteess, Jonathan Haidtin etiikkatutkimukset näyttävät ilmiselviltä ; Etiikka on vastaanpanematonta koska se ei perustu järkeilyyn vaan intuitioon. Ihmisessä on siis sisäänrakennettua eettisyyttä joka on yhtä automaattista kuin vaikkapa näkökyky.
2: Jos etiikka nähdään sosiaalisena konstruktiona, kulttuuri vain opettaa ja indoktrinoi meihin käytökset joita pidetään soveliaana ja epäsopivina. Tässä näkemyksessä kristillinen etiikka voi erota yleismaailmallisesta etiikasta, eli ilman kristinuskoa maailma on eikristillinen ja kristisyn silmiin moraalitonta ja pahaa sisältävä. Mutta siinä, kuten kaikissa muissakin kulttuureissa on kyseessä kehäinen itsensäboostaus. Kulttuuri rakentaa oman arvojärjestelmän, ja tällä arvojärjestelmällä oikeutetaan itse kulttuuri. Kun kaikki uskonnot ja järjestelmät tekevät näin, selittyy miksi ihmeessä meillä on niin helvetisti keskenään aivan ristiriitaisia "objektiviisena moraalina" itsensä esittäviä.
Tosiasia lienee näiden kahden kombinaatio. Mutta olennaisinta on huomata, että jokaisessa järjestelmässä etiikka on määritelty eri tavalla. Ja peräti siten että valittu etiikan luonne määrää eettisten päätösten alkuperäin. Jumalanäkemyksen virhe on se, että se olettaa että etiikan on oltava "ihmistä suurempaa" tai sitten se on roskaa josta ei tarvitse välittää. Ilman sitä etiikka ei vaadi auktoriteettiin vetoamista ollakseen etiikkaa. Tämä on täysin perusteeton väite, ei mikään tosiasia vaan varsin keinotekoinen oletus. Ja kun auktoriteettiin vetoaminen on ylipäätään argumentaatiovirhe, haiskahtaa konstruktio siltä että se on kokonaisuutena itse asiassa varsin laaduton.
Tätä kautta arvolähtökohdat huomioonottaessa selviääkin se, että itse asiassa;
1: Evoluutioteorian ja peliteorian kautta selittyy samalla kaavalla sekä aggressio että yhteistyö. Tämä on yksi konsepti, joka on kaavoitettu muotoon jota voidaan tutkia empiirisesti. Se ei vaadi taustaelementtiä. Teologia sen sijaan viittaa näihin jonkin eimitattavissa ja eikaavoittettavissa olevien hyvän ja pahan konseptien kautta. Näihin liitetään jokin superäly jota ei voi havaita. Ja usein niitä superälyjä laitetaan peräti kaksin tai jopa useammin kappalein. Okhamin partaveitsikin tässä sanoo että mikä on mutkikkaampi eli huonompi selitys.
2: moraali joka on peräisin ihmisestä on syy-seuraussuhteessa liitettävissä järkevästi. Kun olemme nähneet kun jokin moraalilaki syntyy, on sen vaikutussuhteessa seurausketjussa aina varmistetusti ihminen. Jumalaa ei ole koskaan havaittu, korkeintaan väitetty. Mutta näitä väitteitä ei ole koskaan voitu vahvistaa ; Jos sanoja valehtelee ei ole keinoa huomata. Näin yhteys ei ole tässä kohden laadukas. Toisin sanoen induktiivinen päättely ohjaa siihen että moraali ja etiikka ja normistot ovat ihmislähtöisiä.
Voidaan siis hyvin sanoa erilaisin syin että konstruktiivinen malli on "parempi selitysmalli". Ne ovat selvästi laadukkaampia kuin teologia, joka ei millään tavalla todista kantaansa, vaan pelkästään premissoi ilmaan heitetyn vahvistamattoman väitteen "ihminen ei luonnostaan kykene" ja vetämällä suorastaan epäuskottavan ja havaintojenvastaisen premissin "ilman auktoriteettia saa tehdä mitä vain". Teologialle vaihtoehtoisia malleja voidaan tutkia ja ne sopivat havaintoihin. Eikä niihin vaadita mitään yliluonnollista.
1: Jumala on siis hieman kuten homeopaattien taikapölyvettä joka ei perustu kemialliseen ymmärtämiseen vaan pseudoptieteellsieen fantasiointiin siitä että vesi ei ole kemiaa vaan kvanttitaikakeijupölyä. Vesivertaus ampuukin argumenttia tätä olennaisella tavalla jalkoihin. Teologinen omatuntoselitys ei nimen omaan ole hyvä ja ei nimenomaan ole verrattavissa luonnontieteen konsepteihin.
Tai sitten voi olla vähemmän tiukka ja heittää koko "parempi selitys" "huonompi selitys" -heittelt sikseen ja hyväksyä eri arvolähtkohdat ja moraalin määritteet. Ottaa ne maailmankuvallisina, ei ehdottoman objektiivisina.
Jos nämä eri lähtökohdat hyväksyy, huomaakin välittömästi että ilman tämänlaisia oletuksia koko kristillinen väite "parempi selitys" katoaa. Ilman juuri kristillisen etiikan luonteen määrittelyä sen selitysvoima ja vakuuttavuus valahtaa viemäristä. Pohjimmiltaan kristityt moraaliargumentoijat siis selittävät että heidän selityskensä on parempi koska he ovat määritelleet sen omilla ehdoillaan paremmaksi. Tämä ei suoraan sanoen ole onnistunutta ja vakuuttavaa - ja onkin yksi syy siihen miksi Lewisin kaltaisten veikkosten kannattaisi ja pitäisi tehdä vain sitä mitä osaavat. Eli kirjoittavat satuja lapsille.
Toinen huomionarvoisa seikka kommenteissa on syytös siitä että ateistit eivät näe tätä vaan selittävät että uskovaiset väittävät ateisteja sydämettömiksi ja pahoiksi. Tosiasia on, että nihilismisyytös ja arvotyhjiöargumentaatio ovat kristinuskon ilmenemisessä sitä valtavirtaa. Tässä uskovaiset harjoittavat "ne on irrelevantteja" -heittoja. Tämä on itse asiassa täsmälleen samaa kuin muukin huomionsiirtoyrittäminen. Se on toisen perusteluehtojen kontrolliyritys, red herring jolla asiat yritetään siirtää siitä mitä toinen pitää tärkeänä siihen mitä itse pitää tärkeänä.
Sillä ateistit eivät olkiukota jos keskittyvät tähän arvotyhjiöroskaan. Sillä kristinusko Suomessa vertautuu mukavasti Libyaan. "Napoleonin komplekseissa" tehdään perusteluja jotka tekevät tässä blogini yhteydessä vertailusta relevantin. Taustalla on se, että Libyassa ollaan jo päätetty ns. "ennen vaaleja" alueen tuleva poliittinen syvärakenne. Libya tulee rakentumaan islamilaiselle laille. Länsimaiden huoli tästä on tietysti mennyt shariapelkoon.
1: Nähdyssä shariakammossa ei kyllä btw. näy jälkeäkään siitä kristittyjen syyttämästä fatwakateudesta eli siitä että islamilaisia ei kritisoida koska pelätään ja että kristittyjä kritisoidaankin juuri siksi että he ovat kilttejä. Yllättävän monet kristityt kikkailevat tällä psykologisoinnilla ja selittävät tällä nihilointistrategialla ihan vakavalla naamalla että kaikki kritiikki ja moite todistaa että kohde on hyvä. Tosiasia joka heidän tulisi oppia ; Kritiikki tarkoittaa sitä että te olette epäeettisiä kusipäitä. Moite ei ole kehua! Jos te olisitte aidosti ystävällisiä ettekä aina niin vittumaisia, niin teitä ei moitittaisi lainkaan vaan kutsuttaisiin mehulle ja teelle. Mutta kun ette ole!
Libyan islamistit ovat korostaneet että huoleen ei ole aihetta koska maan islamistit ovat järkeviä ja maltillisia. Nämä itsemääritteet tarkoittavat ilmeisesti jotain hyvää. Termi on tietysti varsin epämääräinen itsessään. Ja tarkemmin ajateltuna sillä ei ole paljoakaan väliä. "Vuosina 1969-2011 oli laiha lohtu, että libyalaiset ryhmänä olivat järkeviä ja maltillisia, kun heidän yksinvaltainen johtajansa oli kaikkea muuta. Ongelma ei ole siinä, millaista, jos minkäänlaista, kansa jonakin abstraktina kokonaisuutena on, vaan siinä, millainen sitä kontrolloiva hallintojärjestelmä käytännössä oikein on." Tilanne on koominen. Sillä kun vaaleja ei ole tehty, ei demokratian ja keskiarvon säännöt ilmene. Kun valta on muualla, on selvää että keskiarvon tai kansan tuijottaminen on turhaa. Sillä se ei ole se osio joka vaikuttaa, toimii ja käyttää muutoin valtaa.
Samoin ateistit voivat moittia kristinuskossa sitä miten se ilmenee. Ja tässä on herttisen yhdentekevää katsoa enemmistöä tai keskiarvoa. Tosiasia on, että järkevä ja maltillinen uskovaisuus ilmenee passiivisuutena. Se on inaktiivista teologiaa ja uskontoa. Se ei vaikuta. Se on suoraan sanoen turhaa uskontoa. Sen moittiminen on äärimmäisen epäkiinnostavaa, koska passiivisen uskon poistaminen ei vaikuttaisi maailmassa herttisen yhtään.
Sen sijaan teologista valtamasinointia käyttää vähemmistö. "Kristillisdemokraattisen linjaston" ihmiset perustelevat että kun enemmistö ihmisistä on järkevällä ja maltillisella tavalla kristittyjä, se antaa oikeuden sille että he saavat mesota ihan vapaasti sillä järjettömällä ja inhottavalla tavallaan. Siksi ateisti ei käytännössä törmää ikinä missään eksplisiittiseen kilttiä "sullakin on omatunto" -tyyliseen ratkaisuun. Sillä maltillinen ja järkevä uskova älyää ihan oikeasti antaa hänelle uskonrauhan eikä tunge tämänlaisia ajatuksia esiin. Mutta se ei-maltillinen ja taatusti ei-järkevä linja taas ei jätä mitään implisiittisesti, sillä heille tärkeää on "värin tunnustaminen" eksplisiittisesti - Ja itse asiassa ei pelkästään eksplisiittisesti vaan äänekkään junnaavan eksplisiittisesti.
Valtakoneiston voima on enemmistön, passiivisen ja järkevän uskovaisuuden, kautta oikeutettu. Mutta sitä käyttää joku aivan muu kuin tätä keskiarvoa osuvasti kuvaava. Vallankäytön demografia on aivan totaalisen ja olennaisen erilainen kuin se, millä valta oikeutetaan. Eli täsmälleen sama ongelma kuin Libyassa oli - ja mitä ilmeisesti tulee jatkossakin olemaan. Siksi minä sanonkin ihan suoraan näille "ei kukaan väitä ateisteja pahoiksi" -tyypeille että nousisivat sieltä norsunluutornistaan. Sillä se, että he heittävät tämänlaisia argumentteja on yritys heikentää kritiikkiä. Eli se on suoraan sanoen vallan antamista tälle moititulle ryhmälle. Se on viesti "tätä ryhmää ei saa moittia, se on epäolennaista".
Cristopher Hitchens on moittinutkin uskonnollista kenttää tässä suhteessa osuvasti ; Uskonnollinen keskiarvo ja massa on jotain, jota fundamentalistit periaatteessa vastustavat, mutta jonka selän taakse ne menevät suojaan aina jos heihin kohdistaa mitään kritiikkiä. Ja massojen uskonto antaa heidän tehdä näin. Toisin sanoen vähän kuten itse olen esittänyt sanoessani että fundamentalismi on se ikävä aktivistiporukka ja massauskonto on sen "support group". Sen summana uskonto ilmenee fundamentalismina, vaikka se ei enimmäkseen ole sitä. Ja kun näin on, on nimenomaan fundamentalistien näkemykseen tarttuminen olennaista. Sehän on sitä uskontoa joka käyttää valtaa katukuvassa! Uskonto = miten se ilmenee. Jos resurssit jakautuvat epätasaisesti ja toisilla saadaan enemmän aikaan, on kysymys itse asiassa resurssienkäyttöongelmasta. Jotkut osat käyttävät resurssejaan inkompetentisti eivätkä he siksi ole siinä uskonnon valtailmenemässä oikein ollenkaan mukana. He ajautuvat ulos vaikka heillä on eniten varantoja.
Valitettavasti tämä tilanne johtaa myös siihen että support group käytännössä kritiikki -immunisoi ääriryhmien moitteen. Asioiden ratkaisu ja minimaalistenkin ongelmien hyväksyntä ja korjaaminen törmää "ei keskiarvoon saa yleistää" -heittoihin ja loputkin siihen "suvaitsemattomuuden suvaitsemiseen". Järkevä ja maltillinen suojaa niin tehokkaasti että ongelmakohtia ei käytännössä voida kitkeä pois, edes röyhkeissä ja ihmisoikeuksia rikkovissa tapauksissa, ellei koko syvärakennetta muuteta. Tämä tarkoittaa sitä että fundamentalistien suojaaminen johtaa siihen että jos haluaa maailmaan muutosta eli asioiden paranemista - sen sijaan että kaikki vain metelöisivät kuten nykyään - olisi ensisijaisen tärkeää murskata ensin koko support group.
Tai vaihtoehtoisesti support groupin jäsenten tulisi tehdä jotain ja muuttaa tapojaan. Ruveta toimimaan fundiksia vastaan jotta uskonto ilmenisi enemmän sen mukaan mitä se keskiarvo sanoo. Mutta tätähän ei tietysti koskaan ikinä missään tapahdu. Libyakin näytti että vallankumouksessa epädemokraattinen ja ideologinen symboliseen yksinvaltiaaseen perustuva hirmuvalta helposti vain korvautuu toisella vastaavalla. Se, että Gaddaf vaihtuu Allahiin on huono. Sillä Gaddaf voi hankkia korkeintaan kultaisen aseen ja lauman kalasnikoveja käyttäviä tyyppejä -hänet voi silti ainakin teoriassa suistaa valtaistuimelta, pistää oikeuteen. Tai tappaa ja murjoa. Saada aivoinfarktin. Allah taas on immuuni tämänlaisille, valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti