Kun katsotaan tasa-arvoasioita, voidaan havaita "miesasialinja" ja "naisasialinja". Muitakin linjoja on, mutta nämä ovat äänekkäitä ja leimallisia ja suhteellisen suuria, joten niihin keskittyminen on tässä yhteydessä relevanttia. Molemmissa linjoissa selitetään miksi heidän sukupuolensa on se sorrettu. Uhrinmantteli onkin nykyään hyvin haluttava, joten tämä ei ole yllättävää.
Kuitenkin näitä katsomalla voidaan katsoa mihin nämä keskittyvät. Tämä kertoo, paitsi prioriteeteista, myös maailmasta. Sillä näitä sidotaan tosiasioihin. Karkeasti voidaan sanoa että naisten epätasa-arvon puolella on ollut esimerkiksi palkka -asiat ja naisjohtajien vähyys. Myös perheväkivalta ja raiskaukset nousevat esiin. Miesten puolella taas puhutaan enemmän perheasioista, yleisestä kadulla tapahtuvsta väkivallasta, ja miesten yliedustuksessa vankiloissa ja erityisen matalapalkkaisissa ja vaarallisissa töissä.
1: Toki naiset esimerkiksi selittävät että maskuliinisuus ajaa miehet tuomioon, jolloin he hakkaavat miestä silloinkin kun puhuvat vangeista. Ja miehet selittävät naisten ja miesten synnynnäisistä aggressiivisuuseroista johtotehtävien kohdalla. Tämä ei ole nyt olennaista koska katson lähinnä aiheita.
Karkeasti voidaan sanoa että sekä "miesasialiike" että "naisasialiike" ovat jossain määrin hierarkisia. Naiset katsovat huipulle ja katsovat keitä on kaikista parhaissa asemissa. Miehet katsovat juurelle ja miettivät keitä on kaikista "matalimmissa" ja heikoimmissa asemissa ja paikoissa. Molemmilla puolilla sitten vain priorisoidaan se oma näkökanta oleellisemmaksi. Tämä tuo jossain mielessä mieleen "älykkyysaiheen ympärillä" olevan "nikottelun" jossa hyväksytään se, että miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä älykkäitä ja se, että tyhimmistä enemmistö on miehiä - ja samalla ei suostuta hyväksymään että tästä tilastollisen lain mukaan seuraa se että myös älykkäimmistä enemmistö on miehiä. (Kun keskiarvo on sama, on miehillä oltava leveämpi älykkyysjakauma.) Tässä vain mukana ovat sekä miehet että naiset eri aiheissa ja eri kohdissa.
Tähän voisi kuitenkin tuoda esiin jotain. Riskianalyysissä on tavallisesti otettu avuksi vakavuuden ja yleisyyden yhteys. Tämä lähestymistapa on hyvä apuväline esimerkiksi Aapo Puskalan tekemässä VR:än käytettävyysarviossa. Hänhän esittelee luokituksen jossa asian ymmärtämisen oleelliset luokittelut ovat;
"* Kriittinen käytettävyysongelma. Ongelmasta on oleellista haittaa ja se häiritsee käyttöä ratkaisevasti. Nämä ongelmat tulee korjata.
* Merkittävä käytettävyysongelma. Ongelmasta on merkittävää haittaa osalle käyttäjistä tai vähintään kohtalaista haittaa useille käyttäjille.
* Kohtalainen käytettävyysongelma. Ongelmasta on haittaa ainakin osalle käyttäjistä, tai vähäistä haittaa useille käyttäjille.
* Vähäinen käytettävyysongelma. Ongelma ei aiheuta suurta vahinkoa, vaikka sen jättäisi korjaamattakin."
Yhteiskunnallisesti riskianalyysi soveltuu mainiosti esimerkiksi Rawlsin "tietämättömyyden verhoon". Hänhän esitti ajatuskokeen optimaalisesta yhteiskunnan rakentamisesta ; Oikeudenmukaisessa valtiossa on kysymys siitä, että ensin suunnitellaan yhteiskunta, ja sitten lainsäätäjä arvotaan joksikin kansalaiseksi tähän yhteiskuntaan. He eivät tiedä lakia säätäessään yhtään siitä ovatko he esimerkiksi naisia, miehiä, vammaisia, terveitä tai mitä, ja tietäisivät tämän tulevaisuuden lakia säätäessään.
Tasa-arvon kannalta ongelmana on se, että määrällisesti hierarkia on ylhäältä kapea ja alhaalta leveä. Toisin sanoen miesten epätasa-arvon riskit toteutuvat useammin. Toisaalta rikkaiden saama taloudellinen hyöty on valtava. Rikkaus kun ei kasva "lineaarisesti" vaan "eksponentiaalisesti". Huippurikkaat ovat todella rikkaita verrattuna esimerkiksi minun "kohtuullisiin" tuloihin. Ja heidän eronsa on valtava verrattuna siihen mikä on minun ja "sikaköyhien" välillä. Toisin sanoen riski on suuri.
Sama koskee väkivaltaa. Miehet joutuvat pahoinpidellyiksi naisia useammin kadulla useammin kuin naiset joutuvat raiskatuiksi. (Musta silmä sattuu olipa se naisella tai miehellä, eikä se että miehet hakkaavat useammin miehiä ole mikään syy väheksyä tätä "passiivisten epämaskuliinisten luuserimiesten" kipua.) Mutta toisaalta raiskaus on hyvin inhottava rikos kun se kohteeksi osuu. (Itse valitsisin turpiinsaamisen ennen raiskausta, mutta tosin osittain sen vuoksi että se maailma on minulle tutumpi.) Väkivallan ongelma näyttääkin olevan se, että kadut ovat miehille konkreettisesti turvattomampia, mutta naiset pelkäväät väkivaltaa ja keskustelukenttä puolustaa väkivallalta ensisijassa naisia.
Tasa-arvon ongelmana näyttää olevan laajemminkin keskiarvon ongelma. Keskimäärin menee monin paikoin jopa yllättävän hyvin. Mutta sitten tulee vastaan se, että ne jakaumat voivat heitellä hyvinkin inhottavasti. "Älykkyysloukku" tuntuu vaivaavan tasa-arvoasioita yleisemminkin. Rawls pitäisi tätä yleisesti ottaen varmasti epäoikeudenmukaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti