Myersin "Pharyngula" blogissa näytettiin miten eräs teologi väittää että historia ei olisi tiedettä skientistien tiukkojen mallien mukaan. Perustelu tilanteesta menee seuraavasti "A huge number of factual claims are not scientifically testable. Many historical and autobiographical claims, for instance, are not repeatable, not publicly observable now or in future, and are not subsumable under any general law. We know that rational answers to many historical questions depend on general philosophical views, moral views, personal experience and judgment. There are no history laboratories. Much history, like much religion, is evidence-based, but the evidence is not scientifically tractable." Eli missään ei ole historialaboratorioita ja että historiaa ei voi toistaa.Tämäntapainen väite siitä että menneisyyttä ei voida nähdä on hyvin yleinen. Kent Hovindin eräs slogan on kysyä esimerkiksi menneisyyteen sijoittuvaan evoluutioselitykseen tai yli 10 000 vuotta vanhan universumin kosmologiateorioihin seuraavasti "were you there?" eli esittää että historiaa ei voi tutkia kun siellä ei voi aikakoneen avulla käydä kurkistelemassa. Myersin lainaama edusti toki leppeämpää teologiaa.
Näissä historia tiivistyy usein pelkäksi auktoriteetteihin uskomiseksi. Että asiat vain katsotaan dokumenteista tai kirkonkirjoista. Kuitenkin tosiasiassa tiedetään että nämä eivät ole koko totuus ja itse asiassa valtaosa historiantutkimuksesta nojaa siihen että dokumentin provenienssi selvitetään ja tätä kautta seulotaan se, onko se aito ja miten hyvin se vastaa aikaansa. Vain näin kyseenalaistamalla voidaan esimerkiksi selittää hieroglyfien takana olevaa propagandaluonnetta selittää - ja tämän tajuaminen on kuulemani mukaan hyvin tärkeää kun tutkitaan egyptin historiaa.
Tämänlaisen argumentaation kaksi päätarkoitusta on esittää jompi kumpi seuraavista asioista:
1: Menneisyyteen sijoittuvan teorian denialismi. Tämä on tarpeen olipa sitten vastustamassa vaikkapa ilmastonmuutosta joka esittää trendejä menneisyydestä ja nykyisyydestä -tai Hovindin tapaan evoluutioselitystä tai kosmologiaa. Kun kiistää toisen teorian ytimen siitä ei tarvitse välittää.
2: Lupa luistaa erilaisista perusteluperiaatteista. Henkenä on tällöin "kun nuokin hyväksytään, miksi ei meitä". Myersin lainaama käytti tätä ensi sijassa. Mutta toisaalta vastaavaa Hovindkin voisi käyttää hyväkseen silloin kun hän selittää siitä miten älyä tutkitaan arkeologiassa joten hän voi tutkia sitä universumissa.
Kuitenkin tässä tilanne on hyvin erikoinen. Sillä tieteenfilosofisesti historiasta voidaan tietää yllättävänkin paljon. Tarkemmalla miettimisellä huomataan, että "toistettavuuden" käsite on vain ymmärretty historian tieteellisyyttä kyseenalaistavassa tekstissä hyvin omituisesti. Se on enemmän "arkijärjen mielikuva" toistettavuudesta kuin aitoa toistettavuuden puutetta.
Historioitsijoilla on varmasti oma osansa tässä väärinymmärryksessä. Sillä he eivät yleisesti ottaen opiskele kovinkaan paljoa luonnontieteellistä tieteenfilosofiaa. Näin he eivät välttämättä näe kaikkea hienoutta jota heidän menetelmillään on esille kaivettavissa. (pun intended.)
Historiantutkimuksessa ja arkeologiassa voidaan käyttää apuvälineinä matematiikkaa. Tässä on itse asiassa löydettävissä syy-seuraussuhteita. Esimerkiksi voidaan tarkastella erilaisia muuttujia joita paikalla on ollut. Nämä voivat olla hyvin monenlaisia. Esimerkiksi maantieteellisiä/ilmastollisia seikkoja, kuten alueen sijainti maapallolla ja onko siinä ympärillä minkälaista maastoa. Ne voivat olla infrastruktuuriin ja kansaan liittyviä, kuten väkilukuun tai muuhun vastaavaan liittyviä. (jne.) Näiden kohdalla kysymys on muuttujista jotka ovat eri kulttuureissa erilaisia. Ja näitä eroja voidaan arvioida. Voidaan huomata, onko jokin asia yleisempää jossain syissä kuin toisissa. Ja eri muuttujia verraten voidaan huomata että jotkin asiat korreloivat keskenään hyvin usein.
1: Itse asiassa vielä vakuuttavammaksi tilanteen saa, kun tarkastelee mitä muuttujan vaihtuminen aikaansaa ; Tiedetään että jossain tilanteessa on käynyt muutos (vaikka maanjäristyksestä lähtien) ja tällä on ollut tiettyjä vaikutuksia. Ei ole välttämättä kovin vakuuttavaa jos löydetään pelkkä yhteys. Sillä asian muutoksen aikaansaamat tilojen vaihtumiset ovat vakuuttavampia ; Muutoksen syytä ei ole järkevää etsiä jostain joka on pysynyt samana, vaan siitä mikä on muuttunut.
2: Lisäksi hyvin erilaisten kulttuurien päätyminen samantapaiseen tilanteeseen auttaa ; Jos kulttuurit tekevät samantapaisia asioita ja niissä on vain muutama analoginen piirre, ovat nämä analogiset piirteet luultavasti olennaisia. Kun muutoin hyvin erilaisesta lähtöpisteestä päädytään tekemään samantapaisia asioita, on näiden samanlaisten piirteiden joukossa varmasti jotain olennaista jotta kulttuuri voi tämänlaisia tehdä ja rupeaa myös tämänlaisia tekemään.
Tämä itse asiassa tarkoittaa sitä että historioitsijat voivat käyttää korrelaatioita ja kausaatioita hyvinkin monimutkaisella tavalla. Mutta haasteeksi jää tietysti myös se mainittu toistettavuus. Tämä on historiantutkimuksessa mahdollista. Sillä toistettavuus on sitä, että uusien havaintojen löytymisen on sovittava sitä. Tällöin varmistetaan että olemassaolevia havaintoja ei vain soviteta teoriaan, vaan että teoria ennustaa ennalta myös sellaista mitä ei ole vielä tapahtunut. Tähän taas on ihan oikeasti kaksi tietä;
1: Selitys ennustaa mitä löydetään ja mitä ei löydetä tulevaisuudessa. Historian ja arkeologian kannalta onkin riemuisaa, että kaikkia kohteita ei ole vielä keksitty ja kaivettu maasta. Toistettavuus syntyykin tällöin siitä, että teoria mallintaa tulevaisuudessakin saatavia löytöjä.
2: Tulevaisuus näyttää. Eli historian kaavan oletetaan toimivan jotenkin samalla tavalla nykyaikanakin, ja tähän saadaan sitten jonkinlainen koeaineisto. Näin historia voi todellakin ennustaa joitain asioita "huomispäivästä".
Historiallinen näkemys voidaankin siksi vahvistaa monellakin tavalla. Ne eivät ole pelkkiä spekulaatioita. Itse asiassa jopa luonnontiede fysiikka ottaa kantaa menneisyyteen juuri sen takia että ajassa havaitseminen ei ole ainut asia. Asiat tekevät tietynlaisia muutoksia ja tästä jää merkkejä luontoon. Geologit taas eivät hekään ole tilassa jossa asteroidi-impakti täytyisi toistaa sellaisenaan jotta voitaisiin sanoa jotain asteroidi-impaktin vaikutuksista. Iskusta jää merkkejä luontoon ja kraaterit voidaan nähdä silmällä. Kraaterin avulla voidaan jopa laskea kuinka suuri massa ja voima on ollut kivellä joka kuopan on aikaansaanut - vaikka asteroidi olisi sirpaloitunut laajalle ja höyrystynyt iskun kuumuudessa ja muuta ikävää niin että siitä ei välttämättä löydetä kuin rippusesti osasia kuoppa kertoo.
Historian tutkimus onkin itse asiassa komparatiivista. Historiassa on paljon tapahtumia ja niitä vertaamalla saadaan ihan oikeasti ilmi yhteyksiä.
1: Evoluution puolella tämän ymmärtäminen on tietysti sujuvaa, sillä evoluutioteoria ennustaa esimerkiksi sen Gouldin tapaisen asian "kambrikaudella ei ole nisäkkäitä" - joka on falsifikaatiokriteeri koko teorialle, vaikka aiheena onkin historia ja sen tapahtumat! (Falsifioitavuus taas on maineeltaan leimallisesti luonnontieteellinen kriteeri.) Evoluutio ennustaa siksi pakosti maantieteellisen alueen josta niitä olisi etsittävä sekä sen ajan jossa niitä olisi löydyttävä. Tässä asia sidotaan esimerkiksi erilaisiin ajoitusmenetelmiin, joiden "sattumalta" olisi osuttava juuri oikein. Se olisi epätodennäköistä, joten se että nämä kaksi sopivat hyvin yhteen tarkoittaa sitä että ne molemmat ovat todennäköisesti tosia. Jos ne olisivat mielivaltaisia, niin olisi varsin omituista että ne sopisivat niin pirun hyvin yhteen monien eri muuttujien mukanaollessa..
Ylläoleva käsittely selvästi näyttää että luonnontieteellisestikään ajatteleva ei suinkaan suoralta kädeltä kiellä historiantutkimusta. - Itse asiassa päinvastoin, historiantutkimus voidaan hyvinkin nähdä jonain johon luonnontieteellistä ajattelua on tavattu levittää aina! Historiaa leimaa humanistinen maine ja se onkin ihmistiede, humanistinen tieteenala. Mutta tämä ei tarkoita sitä että se olisi jotenkin tieteenfilosofisten työkalujen ulkopuolella. Tieteenfilosofia ei koske pelkästään luonnontieteitä, ja itse asiassa jakoa ihmistieteisiin ja luonnontieteisiin voidaan jopa pitää keinotekoisena. Quinelaisena tieteenfilosofiana korostan konsilienssia ; Näin historian on oltava yhteennivottua esimerkiksi maantiedon kanssa.1: Aiemman esimerkkini luonnonhistoriaa penkova evoluutiopohjainen paleontologia haki esimerkeissäni konsilienssia fysiikkaan koska siellä taustateorioina ajoitusmenetelmissä on esimerkiksi tiettyjen radioaktiivisten aineiden puoliintumisajat. Ja apuna on myös maantieto, koska lajit muuttuvat ja vaeltavat vain rajatusti sen takia että maantieteelliset yksiköt tarjoavat esteitä - esimerkiksi Australian kohdalla isolaatio olennainen osa selittämässä pussieläinten keskittymää. Jos kengurun evoluution selittäminen pitää sisällään Araratvuoren fossiileja ja hyppimistä ajasta toiseen eri mantereille, on selvää että se olisi evoluutioteorialle iso ongelma.
Teologian kohdalla tilanne on vakavasti ottaen se, että sitä ei suinkaan kielletä periaatteessa. Vaan se, että transsendentin käsite - jonka tapaiseen logiikkaan valtaosa teologiassta nojautuu - on määritelty sellaisiksi että niitä ei voi tutkia. Niistä on määritelty eitieteellisiä, ei järjellä lähestyttäviä. Näin ollen niitä ei kielletä suoralta kädeltä "naturalistien toimesta", vaan "supernaturalistist" itse kieltävät Jumalan tutkimisen sisältä käsin omissa määritelmissään. Näin teologia ei hae apua fysiikasta, eikä Jumalateorioita yritetä falsifioida vaikkapa ajoitusmenetelmiä apuna käyttäen. Näin ollen siinä missä historioitsijoilla on "eräänlaisia laboratorioita" kaivauksillaan, teologeilta tämä puuttuu. - Vertaus "kun annatte noille niin antakaa meillekin" muuttuu silloin suorastaan virheelliseksi väitteeksi koska verrattaviksi laitetut asiat ovat olennaisilta ominaisuuksiltaan epäanalogiset.
1: Huvittavinta on tietysti se, että hyvin usein kreationistit ja leppoisammat teologit lähtevätkin rakentelemaan hyvinkin erilaisia ihmisten intentioihin perustuvia teoretisointeja. Kreationistit selittävät innolla miten kristillinen ajattelu johtaa tieteelliseen kehitykseen. Tämä on historiallinen teoria. Ja tämä sidotaan sihen vaikeiten mallinnettavampaan ; Ihmisen syvimpiin intentioihin. Myös postmodernismin vaikutus erittäin eifundamentalistisessa teologiassa on johtanut vastaavaan. Näin historian tieteellisyyttä vastustetaan koska pelätään "maantiededeterminismiä". He vastustavat tiettyjen asioiden tieteellisyyttä ja leimaavat stereotyyppisiksi ja "determinoiviksi" tietyt aiheet.
2: Tulee miltei mieleen ne humanistit jotka vastustavat sitä että geeneillä olisi mitään vaikutusta käyttäytymiseen ja pitävät tätä valinnanvapauden murskautumisena, mutta jotka kuitenkin joista on ihan OK determinoida ihmisen kohtalo vaikkapa kotikasvatukseen tai ihmisen kannattamaan maailmankuvaan, aivan kuten nämä sitten determinoisivat vaikkapa sen minkälaisia luonnontieteellisiä teorioita heidän päähänsä putkahtaa. Irigaray determinoi hypoteesinmuodostuksen mieskuvaan ja katsoo että naisen määrittely determinoisi onnistuneen turbulenssiteorian puolesta. Kreationisti determinoi että evoluutioteorian kannattaminen johtaa kansanmurhiin ja esittää että tästä on syy-yhteys Hitlerin juutalaisvainoissa. Ja niin edespäin. Ja heistä nämä eivät ole vain mielivaltaisia mielipiteitä vaan järkeviä teorioita.
Luonnontieteilijöiltä teologit vaativat likimain aina nöyryyttä. Tässä selitetään sitä että luonnontieteilijän asiantuntemus ei yletä teologian puolelle, koska oppialat ovat niin erilaiset. Kuitenkaan tämä osaamismuuri ja ymmärryshorisontti ei koskaan ole ongelmana kun teologi lähtee selittämään asioita siitä mitä luonnontieteilijät ja tieteenfilosofit sanovat esimerkiksi historiasta. Vaikka juuri heidän kohdalla vastaan tulee yllättävän usein se, mikä tässäkin esiin nousi. Heillä näyttää olevan varsin heikosti jäsennetty kuva siitä mitä nämä heidän kritisoimansa asiat oikein pitävät sisällään. He moittivat toistuvasti asiaa jota eivät tunne. Ehkä siksi että tuntemattomaan kannanottaminen on heidän leipälajinsa. Valitettavasti tässä näkyy miten arvailuksi tilanne tässä kohden menee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti