Hyvin usein esimerkiksi pituutta ja rintojen kokoa pidetään "luonnollisesti determinoituna" asiana, ja ajattelua pidetään "luonnollisesti vapaana ja pohjimmiltaan indterminoituna". Luonnollisuusdiskurssissa esimerkiksi silikoni-implantteja pidetään pahuutena jo sen vuoksi, että siinä puututaan johonkin jonka pitää olla tietyllä tavalla. Ja ajattelua halutaan samalla muokata tietynlaiseksi, koska sen rakennehan on aina pohjimmiltaan oma päätös.
Ajattelun liittäminen sukupuoleen on myös ollut jonkinlainen tabu, jonka esiintuonti näyttää aina tarkoittavan sitä että tässä jotenkin ajetaan feminististä tai sovinistista asiaa. Asperger -keskustelupaikoissa tämä näyttää ilmenevän siten että esimerkiksi naisten vähäistä määrää selitetään sillä että naiset kasvatetaan tottelemaan. Eli naisautisteja olisi yhtä paljon.
Tutkimuksissa autismin kirjo on havaittu suvussa kulkevaksi. Ja kaksostutkimuksissa on selvinnyt että se on vahvasti perinnöllinen, eikä pelkän kasvatuksen tulosta. Tämä onkin ollut sinänsä kasvattavaa, että aikaisemmin autistejen vanhempia syyllistettiin. Rakkaudeton kasvatus nähtiin syynä autismiin. Vaikka tosiasiassa se, mitä pikkuautisti nurkassa helposti tekee on rakkaudettoman ja turhautuneen vanhemman ; Vanhemmat jotka eivät saa sosiaalista feedbackiä eivät ns. "taatusti nauti hommistaan". Tätä syy-seuraussuhteen nurinkurisuutta ei huomattu. Nähtiin vain ahdistunut vanhempi ja se outo lapsi. Ja taustalla oli tietysti ajatus jossa mieli on vapaa ja geenien determinoimaton "tabula rasa" ja siksi kasvatus on niin tärkeä ajattelun ja sosiaalisuuden kehittymisessä että mikään muu ei voi tulla kysymykseen.
Tätä vanhempien syyllistämistä ja pelottelua voidaan nähdä jatketuksi tuoreessa rokotepelottelussa. Siinähän rokotteisiin liitettiin mielikuvia elohopeasta ja siitä miten tämä "tuhoaa aivot" ja johtaa autismiin. Tässä on tietysti luvassa pelontorjuntaa ja hallittavuuden tunnetta muuten hallitsemattoman edessä. - Vähän kuin väittäisi torjuvansa kätkytkuolemat, mystisen riskin joka varmasti pelottaa monia vanhempia. - Mystisyyden hallinta taatusti vähentää ahdistusta, eikä ole yleensä haitallista, etenkään kun riskit realisoituvat kuitenkin varsin harvoin. Tätä kannattaa kuitenkin pitää varsin epäeettisenä tapana toimia ; Tässähän itse asiassa syyllistetään rokotteita antaneet vanhemmat, jotka ova teoillaan halunneet kuitenkin lapselleen nimen omaan hyvää. Tätä ei salaliittoteoriat pahoista lääkefirmoista tietysti poista, korkeintaan piilottaa.
Se, että autismi on miehillä noin kolme kertaa yleisempää kuin naisella on viitannut siihen että se on jotenkin liitoksissa X -kromosomiin. (Sen sijaan rokotusselityksen valossa tämä olisi omituista. Sillä poikia ei rokoteta kolmea kertaa yleisemmin kuin tyttöjä!) Tai mahdollisesti Y -kromosomiin ja joihinkin muihin piirteisiin ; Pleiotropia, eli monen geenin yhteisvaikutus ei ole ollut mahdoton sekään. Nyt tuoreesti tehdyssä tutkimuksessa on löydetty vahva viite siihen että autismin altistus on nimenomaan X -kromosomissa. Biologian peruskurssin käyneet muistavat tämänlaisesta tilanteesta värisokeuden. Tämä muistutus on hyvä tehdä, koska X-kromosomi liitetään helposti mielikuvissa naiseen. Mutta naisilla X -kromosomia on kaksi ja miehillä vain yksi, jolloin virhe näkyy miehessä välittömästi ja on naisessa usein piilevänä. Siksi värisokeuskin on useimmin miehillä kuin naisilla. (Miehet ovat tässä suhteessa todellakin se "heikompi sukupuoli"!)
Toki yhteys genetiikan ja ympäristön kanssa on mutkikkaampi kuin yksi geeni. Mutta tällä löydöllä on kuitenkin merkitystä kun autismia halutaan selittää. Tämän hyväksymistä en monilta tahoilta odota, koska samalla jouduttaisiin hylkäämään monenlaiset väitteet "mies- ja naisaivojen identtisyydestä" ja syytökset siitä että "(sovinistiset) nentit" piinaavat "naisasseja" ja pakottavat heidät "nenttisosiaalisuuteen". - Samalla selviää että minäkin voin miehenä syyttää äitiäni. Olen saanut häneltä neuvolaan rokotettavaksi viemisen lisäksi X -kromosomin. Mutta tämä taas on hieman sitä kuin joku tyttö syyttäisi äitiään siitä että äiti ei ole periyttänyt hänelle uhkeita ryntäitä.
Toki tässä selityksessä jää ratkeamatta kaksi asiaa. "Autismin parannus" ei tietysti suoraan sen syntytapoja selvittämällä aukene - tosin se varmasti auttaa epäsuorasti. Toisaalta jatkokeskustelun aiheena on se X -miehistä tuttu "mutanttien" ongelma. Se, ottaako normaaliksi muuttavan piikin vai ei, on vahva kannanotto siihen onko kyseessä sairaus vai ei. Omaa elämääni tämä tekee sen verran vittumaiseksi - ja ympäristön elämää vielä vittumaisemmaksi - joten minä varmaan olisin jonossa. En kyllä ensimmäisenä. Mutta heti toisena - kun olen varmistanut että ensimmäinen ei kohdannut mitään syanidikapselin tyyppistä riskiä.
Tämä parannusoton kautta voidaankin kätevästi palata takaisin rokotevastustamiseen. Tässähän pelotteena on vahvasti se, että autismi on jotain kauheaa, jota on syytä välttää viimeiseen asti. Ymmärrän nämä pelot toki varsin omakohtaisestikin. Mutta silti moni näyttää olevan "assidiagnoosistaan" ylpeä jopa siinä määrin että siitä tulee keskeinen identiteetin tunnus. - Se on toki mahdollinen identiteetin tunnus koska se näkyy ja vaikuttaa elämässä enemmän, laajemmissa tilanteissa ja voimakkaammin kuin monen seksuaalisuus tai uskonnollisuus. Ja näihin identiteettiä sidotaan ihan vakiona. Kenties peloista voisi päästä eroon sitäkin kautta että ilmiön vakavuuttakin lieventäisi. Tätä kautta pelottavuuskin voi vähetä.
Päädyin tämäntapaiseen ratkaisuun aikanani. Olin autokyydissä ja kuskina oleva pariskunta odotti ensimmäistä lastaan. Päädyin vahingossa kertomaan nuoresta lapsuudestani ja siitä miten minun diagnoosin olisi pitänyt olla "melko selvää" jo kauan. Toimintani oli yksinkertaisesti "niin sellaista" että mikään "normaali lapsi" ei sellaisia juttuja tee. He olivat huolestuneita ja valittivat jopa että tuonlainen jutustelu pelottaa, kun sitä alkaa pelkäämään omalle lapselle. Itse ihmettelin että olenko minä nyt sitten niin pelottava että pääsen oikein vanhempien pelkopainajaisiin. Ja kerroin että ei se elämä nyt kaiken kaikkiaan ihan niin kauheaa ole että siitä kannattaa jo ennakkoon unensa menettää. Käsittääkseni tämä rauhoitti enemmän kuin asian "maton alle lakaisu" - tai väite siitä että asia olisi vain ratkaistavissa jättämällä rokotteet väliin! (Sillä se kuitenkin voisi osua omalle kohdalle ja sitten on autistilapsi joka vielä autistisuutensa päälle nappaa mukaansa joka perhanan taudin kaupungilta.)
Rokottaminen pelkän ajattelutapaan yhdistetyn geenin kautta tuntuisi houkuttelevalta. Sääli että esimerkiksi "uskon virusta" torjuva "funvax" -rokote on vain salaliittoteoreetikkojen luoma satu. Jos sitä olisi tarjolla, kirjoittaja ottaisi sellaisen ensimmäisenä! Ottaisi vaikka rokotteesta saisi autismin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti