Aivan aluksi on hyvä ottaa Hume. Hän käsitti että deduktiivinen päättely on varsin ongelmallista. Se toki antaa aivan hyviä tuloksia, jos premissit vain ovat oikein. Mutta mistä tiedämme ovatko premissit tosia? Tässäkin tiellä olisi helposti vastassa mielivalta, kun joku voisi vain määritellä että tietyt premissit ovat oikeita ja toiset vääriä - ja kenties jopa lopputuloksen miellyttävyys ratkaisisi. Eli kun premisseistä tulee miellyttäviä lopputuloksia, olisi siihen johtavat päätelmät oikeita. Näin jos meillä on esimerkiksi syllogismi:
P2: Sokrates on Ihminen
J: Sokrates on kuolevainen
On sen sisältämä päättely aivan oikeaoppista päättelyä. Ongelmana on vain se, että Johtoppäätös "Sokrates on kuolevainen" vaatii alkuoletusten, premissien, olennaisen oikeudellisuuden. (1) Osa virheistä on toki lieviä, kuten jos Sokrates olisi Hevonen, päättely olisi toki totuudenmukainen, mutta "vain tuurilla". Sillä syllogismissa ei ole tietoa eläimistä, ja eläinten kuolevaisuus vain sattuu olemaan sama kuin ihmisten. (2) Osa virheistä on vakavampia. Jos Sokrates olisi esimerkiksi patsaan nimi, se ei kuolisi koska patsaita ei voi kutsua eläviksi eikä niitä voida kuvata tätä kautta kuolevaisuudenkaan kautta. (3) Kuitenkin kenties mielenkiintoisin kohta koskee tietoa ihmisten kuolevaisuudesta. Se pitää sisällään induktiivisen teorian joka perustuu lähinnä siihen että ihmisillä on havaittu rajallinen elinaika.
Humen teoria olikin se, että deduktiot ovat hyödyttömiä jos niiden taakse ei olla ensin saatu tukea induktioista. Toisin sanoen induktiiviset kokeet varmistavat että alkuoletukset (kuten esimerkkini P1 & P2) ovat hyviä.
Ajatusta voidaan toki jatkaa pidemmälle. Jos esimerkiksi haluamme vahvistaa väitteen:
Tätä väitettä todistamaan voidaan esittää montakin keinoa ja kikkakutosta;
1: Ensin voidaan tietysti ottaa asiasta vain minun sanani. Tällöin auktoriteettisesti väittäisin harjoittavani miekkailua. Mutta kenties valehtelen koska haluan saada sen tietynlaisen coolin sävyn joka miekkailuun liittyy ja valehtelen vaikkapa karisman vuoksi. Kenties olenkin seonnut ja vain luulen harjoittelevani miekkailua ja kerron luulemani totuuden joka ei oikeasti pidä paikkaansa..
2: Voin esittää maksusuoritteita pankista. Tätä kautta olen maksanut rahaa miekkakoululle. Mutta kenties tämä onkin vain tukimaksu jonka maksan tukeakseni kyseistä toimintaa. Ja lisäksi pankit saattavat tehdä virheitä ja tulostaa vääriä tuloksia.
3: Miekkakoulun seinällä on harjoitteluaikataulu jossa on nimiä ja rasteja. Minun nimeni on seinällä ja rastejakin on. Mutta toisaalta maailmassa on olemassa täyskaimoja. Joku voi myös rastia vääriä sarakkeita. Ja toisaalta kenties miekkakoulu laittaa tämänlaisia lappuja seinälle saadakseen mielikuvan että siellä ylipäätään harjoittelee joku. Ehkä olenkin seinällä vain tuodakseni arvokkuutta salin harjoittelijamäärätilastoihin. Toisaalta jos lappu onkin vaikka unohtunut tulostaa tai on tipahtanut lattialle, se ei ole kovin vakuuttava todiste harjoitteluani vastaan, joten selvästi tämä ei ole hirvittävän olennainen todiste skeptikolle.
4: Salilla voi väijyä. Mutta toisaalta on olemassa samannäköisiä henkilöitä ja ehkä miekkakoulussa onkin kävijänä joku joka muistuttaa minua ja että käytän tätä samannäköisyyttä julmasti hyväkseni valehdellessani harjoittelustani. Ja lisäksi en ole salilla aina, joten jos minua ei havaitakaan voisin aina selittää ad hoc että satuin juuri sen viikon olemaan ripulissa tai turistina Tallinnassa.
5: Lisäksi tämän "miekkakoulukeskeisen" tarkkailun voi vaihtaa minun tarkkailuuni ja nähdä jotain harjoittelua tapahtuvan. Mutta valitettavasti tämäkin on sidottavissa siihen että Keravalla tietyssä osoitteessa asuva tyyppi on todella minä eikä vain joku joka teeskentelee minun identiteetiäni.
+ Toki asiaa voitaisiin kysyä myös vaikka ennustajalta joka katsoisi asiaa tarotkorteista. Tässä ongelmana on varmistusmetodin puute, joten tosiasiassa tämänlainen metodi ei ole hyvä. Tiedämme tämän koska voimme itse asiassa laittaa tarotkorteilla ennustajat arvioon jossa katsotaan miten tarkkoja ja osuvia totuuksia he osaavat sanoa asioista muissa jutuissa.
Ylläoleva on tunnettu induktion ongelmana. Jokaisessa induktiossa on aina jotain epävarmuutta. Periaatteessa voidaan kutoa hyvinkin sellainen kudelma jossa en harjoittaisi miekkailua, ja mukana olisi havainnointia yllämainituin keinoin. Tulkinta olisi ristiriidaton havaintojen kanssa. Miksi siis olisi järkevää uskoa että olisin miekkailija? Kun lasketaan erilaisten attribuuttien summa, syntyy taatusti jotain joka olisi Bayesilaisella todennäköisyysarvioinnilla epätodennäköistä ; Etunimi+sukunimi+harrastus -kombinaatio on jo yksistään jotain jota ei tule montaa vastaan, ja kun mukaan luetaan kaikki muutkin asiat pituudesta lähtien syntyy vieläkin epäuskottavampi ja kaukaa haetumpi esitodennäköisyys olemassaololleni. (Jokainen ihminen on yksilöllinen ja ainutlaatuinen ja tässä ei ole mitään ainutlaatuista.)
Kuitenkin jokainen joka suorittaa ylläolevan tarkistusketjun päätyy siihen että teoria "miekkailusta valehtelusta" olisi varsin epätodennäköinen verrattuna siihen että todella kävisin miekkailemassa. Syynä tähän onkin konsilienssi. Sitä yksinkertaisesti vaaditaan että hirvittävän moni asia olisi tietyllä tavalla väärin. Vaatii "varsin omituista" tilannetta jossa kaikki tosiasiat valehtelevat juuri tietyllä tavalla jotta ne yhtensopisivat havaintojen kanssa. Occamin partaveistä voidaan siis käyttää.
Tämä huomio on hyvin tärkeä. Sillä oikeasti Saganin näkemyksessä hämärtyy helposti se, mikä on olennaista. Hyvin moneen asiaan on olemassa selvitystä. Esimerkiksi "koirat" ovat nykyään varsin uskottavia olentoja. Niiden olemassaolo on huomattavasti varmemmin vahvistettu kuin Loch Nessin hirviön. Moni voisi ajatella että koirat vaativat siksi tavallista vähemmän todistamista. Kuitenkin tosiasiassa erona on lähinnä todistusten olemassaoleva määrä ; Koiria on jo nyt todistettu valtavan paljon enemmän. Oikeasti koiratkin vaativat "extraordinary evidenceä". Siitä valtaosa onkin vain jo annettu! Loch Nessin hirviön kohdalla tässä todistekasaumassa ei vain olla edetty juuri mihinkään. (Loch Nessin hirviöstä on vain tarinoita ja anekdootteja joiden metodologia ja varmuus on verrattavissa niihin tarotennustajiin.)
Postmodernistisen relativismin ongelmaksi voidaan nähdä se, että se katsoo kaikissa asioissa taustalla olevia oletuksia hyvinkin tarkasti. Tällöin se päätyy helposti metodipohjaiseen tarkasteluun, jossa esimerkiksi minun miekkailemassakäyntini on sosiaalinen konstruktio jossa oletetaan esimerkiksi pankkien olevan rehellisiä ja lappujen olevan asianmukaisia, joka viittaa jonkinlaisee haluun tukea byrokraattisuutta, eli systeemi olisi valtadiskurssinen kannanotto siihen pitääkö valtiossa olla seurattavissa ja onko valtioinstituutio rehellinen. Tällä narraatiolla haluttaisiin selvästi tukea järjestelmää. Tämä näkyy siinä miten valtava määrä erilaisia metodeja ja protokollia miekkailuharrastuksen todistamisen takana on. Iso määrä oletuksia kertoo siitä että metafyysistä taakkaa riittää eikä näkemys ole ainakaan mikään "objektiivinen totuus" vaan hyvinkin tulkinnanvarainen konstruktio!
Kuitenkin tosiasiassa juuri tämä premissien määrä viittaa siihen että alkuoletuksia varmistetaan hyvinkin vahvasti. Miekkakoulussakäyminen on jonkinlainen testi. Vaikeus onkin pikemminkin siinä, että sitä että en kävisi miekkailemassa voidaan tukea erilaisin ad hoc -lisäoletuksin. Tämä tarkoittaa sitä että miekkailussa käyminen kerää korroboraatiota ja sen vastakohta ei ole kovin hyvä, se joutuu lähinnä selittämään miksi havainnot näyttävät kulkevan ihan päinvastaiseen suuntaan ja sovittamaan havainnot siksi keinotekoisesti omaan näkemykseensä yhteensopivaksi.
Miekkailuteoriassa tuki ei tule yhdestä asiasta, vaan kokonaisuus on se joka todistaa tilanteen riittävän hyvin ; Konsilienssi vaatii sen, että hyvin monet asiat vaan "sattuvat sopimaan sattumalta yhteen". Itse asiassa Occamin partaveitsen ajatus on mukana kaikessa todistamisessa ja perustelussa. Sen avulla painotetaan asioita todennäköisemmiksi kuin toisia taas ei. Jos väittää todennäköisyysarvoita mielivaltaiseksi, on toki muodikkaasti postmodernisti relativisti, mutta samalla katoaa pohja siitä ajattelusta jossa perustelemisella on oikeastaan väliäkään. On aivan sama väittääkö vain että asia on jotenkin, vai näkeekö perustelemisen, selvittämisen ja tutkimisen vaivan.
Olenkin huvittuneesti joskus pilaillut filosofisella hallusinaatiotestaamisella jossa kysyn muilta paikallaolijoilta näkevätkö hekin tuon saman hahmon. Voihan se jolta kysyykin olla hallusinaatioita, joten jos epäilen aistejani on omituista kysyä varmistusta. Mutta tosiasiassa hallusinointi jossa on konsistentit aistiharhat on huomattavasti vaativampi kuin pelkkä hallusinaatio. Vaadin siis hallusinaation jossa on muidenkin hallusinaatioiden kohdalla tietynlaista toimintaa. Hallusinaatiot ovat tämän jälkeen konsistentteja. Sen sijaan jos hallusinaatiot ovat keskenään selkeästi epäkoherentteja ja ristiriitaisia ne voidaan ihan oikeasti havaita erheiksi! Konsilienssilla on siis väliä tässäkin asiassa. "Lopullinen varmistus" se ei tietysti ole. Voin tälläisistä varmistuksista ja niissä onnistumisesta huolimatta olla ihan vitun hullu - joku voisi jopa sanoa että olen ihan vitun hullu juuri siksi että kyselen tämänlaisia. Puolustaudun selittämällä että tämä on vain postmodernia relativismia, jolloin olen muodikas chick -eksentrikko enkä mikään vitun hullu.
Perusoletusten esilletuominen on toki tärkeää, koska teorialla on mukana joko tuntemattomia perusoletuksia tai tunnettuja perusoletuksia. Mutta metafyysisen taakan löytäminen itsessään ei ole kovinkaan kiinnostavaa. On helppoa "kritisoida" aivan mitä tahansa etsimällä siitä takaa jotain väitteitä ja oletuksia joita ei ole 100% varmuudella näytetty toteen. Siinä kun päätyy vain pohjimmiltaan sepeämään juuri sellaisilla spekulaatioilla joilla "moitin denialistisesti omaa miekkailuharjoitteluani".
Tämä huomio on tärkeä.
Sillä esimerkiksi evoluutioteoriaa on moitittu siitä että siinä on mukana monenlaisia premissejä. Esimerkiksi eräs kreationistien listaus luetteli 80 perusoletusta joita he pitivät "evoluution vaatimina oletuksina". Oletusten iso määrä tarkoitti tässä luettelossa samaa kuin teorian kaukaa haettuus. Tässä oli taustalla selvästi ajatus siitä että Occamin partaveitsi koskee oletusten määrää. Kuitenkin kun asiat ovat konsilientteja, on oletusten määrä seurausta myös hyvästä yhteensopivuudesta monen muun teorian kanssa.
Toki kreationistien luettelossa oli omituisia väitteitä kuten "elämä on syntynyt itsestään" (joka ei ole evoluution olettama asia, evoluutio kun seuraa alkusynnystä) ja "Jumalaa ei ole" (vaikka teistinen evoluutio onkin yksi suosittu tapa katsoa evoluutiota). Mutta joukossa oli oikeitakin oletuksia tästä esimerkkinä voisi ottaa esimerkiksi sen, että evoluutio olettaa sellaisia asioita kuin "radioaktiivinen hajoaminen on vakioitua" (koska ajoitusmenetelmiä käytetään evoluutiotyön tukena) , "maa on miljoonia vuosia vanha" (koska evoluuto vaatii aikaa toimiakseen) ja "mannerlaatat liikkuvat" (koska fossiililöydöt yhdistetään toisiin mantereisiin ja ilman mannerlaattateoriaa yhteys katkeaa, jolloin evoluutio falsifioituisi). Nämä ovat todellakin jotain joiden varassa evoluutioteorian uskottavuus nojaa ihan oikeasti. Nämä oletukset ovat kuitenkin juuri Humen mainitsemia "deduktioiden takana olevia induktioita".
On hyvä muistaa että evoluutioteorian kannalta Darwinin aikana evoluutiota pidettiin liiankin deduktiivisena. Esimerkiksi Darwinia kritisoinut Hull arvioi "Origin of Species" -kirjaa sanoilla "just a mass conjecture." Eli kyseessä olisi vain looginen ajatusleikki. Moite oli siis siitä että evoluutioteoria oli vain deduktiivinen päätelmäkasa, eikä induktiota harjoitettu. Tämä eroaa lujasti siitä evoluutiokriittisyydestä, joka nykyään esiintyy. Sen moitehan on juuri siitä että evoluutioteoria olisi "aukkoinen teoria". Eli siinä olisi liian kaukaa haettuja induktioita.
Tämä onkin selvästi muuttunut ajan varrella. Evoluutioteorian rakenne oli toki systemaattinen ; Darwin mietti asiaa runsaasti ja yhdisteli sitä moniin näkemyksiin. Monet näistä olivat kuitenkin hänen aikanaan oletuksia. Esimeriksi listaukseen voisi nimittäin laittaa Darwinin käymän kinan auringon toiminnasta. Darwin nimittäin joutui vaikeuksiin kun silloinen tähtitieteilijä arvioi auringon koostuvan polttoaineesta ja arvioi miten kauan se olisi voinut olla olemassa. Auringonpalamisteoria johti siihen että aurinko voisi olla vain muutaman tuhat vuotta vanha. Näin evoluutiota ei olisi ehtinyt tapahtua. Vasta myöhemmin selvisi että auringossa tapahtuukin atomin ytimien tasolla fuusioreaktioita, jolloin "aurinkokin vanheni" hirvittävän paljon.
Mutkan kautta evoluutioteoriakin siis vaati tämänkaltaisia asioita. Tämä näyttää että teoria oli muutakin kuin pelkkä kokoelma deduktioita. Siinä oli voimakas induktiivinen tausta. Tämä selittääkin osaltaan sen, että evoluutioteorian matka "kaupungin ainoaksi peliksi" (kuten sitä on kuvattu) vaati paljon aikaa. Se oli aikanaan melkoisen spekulatiivinen deduktiokasa. Vain pieni osa sen induktioista oli siihen aikaan testattavissa ja testattuja. Nämä ovat evoluution "perusoletuksia" ja ne ovat hyviä juuri siksi että ne voisivat olla toisin, mutta tieteet näyttävät että ne eivät ole toisin. Konsilienssin kautta evoluutiota onkin vahvistettu yllättävän paljon. - Siksi oikeitakin "perusoletuksia" on helppo löytää. Niiden toinen nimi onkin "teorian esittämä ennuste" ja näiden ennusteiden mukaiset asiat ovat itse asiassa teoriaa tukevia asioia. Ne eivät ole pelkkiä "väitteitä" vaan laajemmin "potentialisia teorian testauspaikkoja". Spekulatiivisuus syntyy jos testejä ei voitaisi tehdä.
Kuitenkin tässäkin ideana on ollut toimia "postmodernien relativistien tapaan". Eli lähinnä luetella erilaisia taustaoletuksia miettimättä sitä, miten hyvin ne ovat sitten todistettuja.
Kirjoittajaa huvittaa se, miten kreationistit usein selittävät että "occamin partaveitsi" on vain maailmankuvallista mielivaltaa jossa todennäköiseksi ja epätodennäköiseksi oletetaan asiat maailmankuvallisesti, esimerkiksi silloin kun mietitään että "onko tämä enkeli aito vai onko sitä tarkasteltava induktiivisesti joukkona väitettyjä ihmeitä joista monet on paljastuneet huijaukseksi mutta yhtään ainutta ei ole vahvistettu aidoksi". Tämänlaista he moittivat epävarmaksi ja vääräksi kun tässä on kysymys "ainutlaatuisesta enkelin ilmestymisihmeestä". Samalla samat tyypit kuitenkin innolla selittävät miten "epätodennäköistä" joidenkin asioiden syntyminen evoluutiolla on, joka taas sisältää esimerkiksi "CSI" -informaation kaltaisia konsepteja joissa asian luonnollisesti tapahtumisen todennäköisyys on arvioitava tarkasti ennalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti