lauantai 5. marraskuuta 2011

shoot-dang hoohah

Kävin "työmatkalla" Tallinnassa. Aikaa tuli tuhlattua hyödyllisesti. Siis mikäli hyöty uudelleenmääritellään esimerkiksi alkoholin lipittämiseksi ja muuksi hauskaksi toiminnaksi.

Sain jotenkin ihmeellisesti houkuteltua ihmiset ammuskelemaan jousiammuntaa, minusta vallan hienoissa puitteissa. Olen tietysti kokeillut jousiampumista aika monta kertaa ja olen aivan legendaarisen huono jousen kanssa. Kuitenkin nyt todistin että osun taustalla näkyvään Toompean linnaan, jos se ei juokse hirveän kovasti karkuun. Voitin "firman sisäisen" jousiammuntakilpailun hurjalla 2 pisteen marginaalilla. Kukaan muu kuin minä ei luonnollisesti ollut koskaan koskenutkaan jouseen. Nyt voin vain sanoa että ahkeralla harjoittelulla muut kenties pääsevät samanlaisen mestaritason tulokseen. Ammuimme 10 nuolen sarjana, taulussa oli pisteet 1-10, etäisyyttä oli 25 metriä. Osuminen oli yllättävän vaikeaa mutta ei mahdotonta. Ja minun tulokseni oli 27 pistettä. Keskiarvoinen nuoli siis "haavoitti" taulua hyvin niukasti.
1: Ja minun parannus kakkossijaan on keskiarvojen mukaan se, että kakkoseksi tulleelle annettaisiin "1 nuoli enemmän". Minua huvittikin rakentaa tämänlainen tuloksiin perustuva tasausjärjestelmä, joka löytyy golfistakin. Minusta tälläinen tasausjärjestelmä joka tekee systeemistä enemmän itseä vastaan kilpailua olisi ihan hieno. Tosin ne, joista jousiammunnan historian "tapa mahdollisimman monta vihollista", on jousiammunnassa jotain josta ei voida erkaantua, pitävät tietysti suoran objektiivisesta tuloslaskennasta.

Tämä tilanne kuitenkin on sellainen, että luonnollisesti se ratkaisee kaikki firman sisäiset arvovaltaongelmat. Jos joku on erimielinen, kerron vain kuinka päihitin kaikki jousessa. Tästä kuullaan ikuisesti, ja tähän vedotaan vielä sadankin vuoden päästä!

Ei kommentteja: