Muistan ajan ennen kännyköitä ja internettiä. Silloin eläminen oli monin paikoin rajoitetumpaa. Internet ja kännykät ovatkin lisänneet vaikutustapojamme ja vaikutusmahdollisuuksiamme yllättävän paljon. Ne ovat vempeleitä jotka lisäävät kontrolliamme maailmaan. Teknologia luo meille valinnanvapautta, joka taas on pohjimmiltaan vallan ja vapauden liitos.
Tämä toki vaikuttaa myös meidän elämäämme muutenkin ; Yksinäisyydestä on tullut luksusta. Kännykät tuovat käytännössä etätyöt kotiin itse kullakin. Samalla olemme sidotumpia näihin kanaviin, kuten "tämän päivän" facebookista irtautumisesta voi huomata. Facebookissa on tilanne se, että joko on siellä tai sieltä pois. Ja kommunikaation määrä rakentuu hyvinkin suuresti tätä kautta. Näin ollen on ikään kuin valittava entistä enemmän yksinäisyyden ja supersosiaalisuuden väliltä. Keskimääräisyys on tältä osin hieman vaikeutunut.
Näin voidaan huomata että valinnanvapaus on hyvin helposti sidoksissa kontrolliin. Tämä on tietysti tuttua niille jotka ovat miettineet vapaan tahdon ja genetiikan suhdetta. Moni postmodernistihan ajattelee että jos ihmisen ajattelu rakentuu genetiikan kautta, ihminen olisi olennaisesti kahlittu. Mutta kuitenkin tilanne on kuten Matt Ridley selitti "geenit, kokemus ja ihmisenä oleminen" -kirjassa ; Geenit rakentavat mahdollisuuksia. Joustavuus on geenien rakentamaa. Ja juuri siksi ihmisillä on joustavampi ajattelurakenne kuin yksinkertaisimmilla bakteereilla. Jos geenien määrä olisi pois vapaasta tahdosta, mikro -organismit näyttäytyisivät vapaan tahdon pesäkkeinä. Näin ei ole, koska geenit rakentavat mahdollisuuksia.
Tietotekniikka toteuttaa tämän ohjelmoimalla ominaisuuksia. Harva ajattelee että esimerkiksi valokuvaeditointi muuttuu vähemmän vapaaksi jos siihen laitetaan enemmän työkaluja. Sillä tosiasiassa työkalut helpottavat sitä että sitä voidaan saavuttaa säällisellä määrällä työtä erilaisia lopputuloksia. Tämä kyseenalaistaakin vapauden ja kahlinnan eroa ja muistuttaa siitä että kenties nämä ovatkin nuoralla toisiinsa sidottuja.
Tekniikasta ideologioihin.
Meille jostain syystä ilmaiseksi putkahteleva - kieltäydyimme ilmaiskuukaudesta, mutta jostain syystä se kuitenkin tulee meille- "Keski-Uusimaa" 30.lokakuuta piti sisällään hengellisen tekstin viikonvaihteeksi. Sen otsikko oli "Usko pois!" Se haki uskonnonvapautta. Sen perushenki oli mukava. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan, joten uskonnonvapaus onkin hyvin kristillistä ; Siksi jokaisella tulisi olla oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa. Kuitenkin puolivälissä kolumnia tämä unohtuu. Aletaan kirjoittamaan siitä miten kristinusko on olennainen osa identiteettiä ja että siksi nimenomaan uskonnonopetus on tärkeää. Tätä perustellaan muun muassa välineellisellä hyödyllä "Oman uskon tunteminen mahdollistaa vuoropuhelun toisien uskovien kanssa." Loppupuolella päädytään siihen että "Uskonto vaikuttaa elämään monin tavoin. Se näkyy siinä, kuinka kohtelemme toisiamme ja kannamme huolta toisistamme. Se saa meidät puolustamaan heikompia ja etsimään sellaista hyvää josta mahdollisimman moni hyötyy. Usko vaikuttaa arvoihin, jotka haluamme jättää jälkeläisillemme : lapsille ja lapsenlapsille ja kasvattajina kaikille lapsille, joita kohtaamme. Usko tai elämänkatsomus ei ole vain yksityisasia. Se on tapa, jolla elämme ja tulevaisuus jota kohti kuljemme."
Näkemys on kokonaisuutena varsin erikoinen. Ensin lähdetään sisäisestä vapaudesta, mutta päädytään siihen että vakaumus onkin yksilöasian sijasta poliittinen ja yhteiskunnallinen asia - ja sanavalinnat näyttävät että tämä ulkoinen kontrolli on hyvä asia. Ei ole yllättävää että siltana on identiteetti ; Identiteetti on nimittäin jotain joka koetaan henkilökohtaisesti, mutta joka on kuitenkin yleensä nähty kahlitsevana itselle tehtynä muottina. Identiteetti on hyvin usein nähty keinona muuttaa sisäinen vakaumus ulkoisen pakon alle. ~ Tässä identiteettiin kohdistuu sekä sisäinen vakaumus että ulkoinen vaatimus.
Vapauden ja kahlinnan analysoimista
Tämänlainen lähestyminen on yleistä. Malliesimerkkinä tästä voidaan ottaa uskovaisen "Oljenkortta veistämässä" -blogin vapaus-kahlinta -analyysi. Uskonto ja tiede voidaan jaotella osiinsa vapaudentavoittelun ja kahlehdinnan intressien kautta. Usein nämä laitetaankin tähän malliin ikäänkuin "vastakkain". Sekä vapaus että kahlinta voidaan lisäksi alajakotella sisäiseksi ja ulkoiseksi, jolloin alaluokkia voisi taulukoida lisääkin tai sitten tehdä kuten "oljenkorressa" eli jättää ne taulukoimatta.
Toki ainakin minulle taulukon "vapaudet" ja "kahlehdinnat" reflektoituvat toki olennaisesti erilailla;
1: Esimerkiksi mystiikka näyttää "oljenkorressa" olevan uskonnoissa vapauden ytimessä. Minun silmiin se näyttää enemmän "kantaaottamattomuudelta" kuin "vapaudelta". Ja kuitenkin siinä on kysymys äärimmäisestä ajattelun että toiminnan kahlehdinnalta. Mystiikkaa kun ei voi erottaa meditoinnista ja tässä äärimmäinen ulkoinen monotonia tai liikkumattomuus on sen menetelmävarastossa keskeisessä osassa. Tämä on ruumiin hallintaa. Meditaatiossa on myös mielen tasaamista, jolloin tavoitellaan hyvin tietynlaista mielentilaa jossa yritetään karsia ajattelua. Tämä näyttäytyy hyvin tietynlaisen mindsetin hakemiselta. Itse asiassa tässä meditoidessa karsitaan minun silmiini ajattelun valinnanvapautta olennaisesti, joten kysymys on äärimmäisestä kontrollista. Mystiikka määrittelee itsensä vapaudenhakemiseksi mutta tämä itsemäärittely ei tarkoita mitään käytännön rinnalla. Päin vastoin, se vihjaa että mystiikka valehtelee kaksinaamaiseksi ; Se väittää tarjoavansa vapautta, ja tämän vapauden nimessä se kahlehtii ihmistä maksimaalisella teholla tarjoamatta oikeasti yhtään mitään vapautta. Väite ja määrittely on siis selvästi irrotettava.
Toisaalta tieteen kohdalla "vapaudessa" näyttää olevan vain yksi kohta. Kuitenkin jos ajatellaan tieteellistä maailmankuvaa, niin sitä moititaan usein kaikesta siitä mikä vivahtaa humen giljotiinilta. Skientismiä moititaan "oljenkorren tapaan" helposti inkompetentiksi maailmankuvaksi koska se ei voi sanella etiikkaa tai estetiikkaa. Se, mikä tässä jää huomaamatta on se, että sanelunpuute tarkoittaa vapautta aivan samaan tapaan kuin mystiikassa on selvästi mukana tulkinnanvapauselementti ; Näkyjen sisältö ja symbolien pyörittely voivat johtaa eri tuloksiin esimerkiksi sitä kautta katsotaanko transsendentti meditaatiokokemus "Jumalalliseksi" vai "Saatanalliseksi" viestiksi. Tieteen vahvuus ja heikkous onkin juuri siinä että se tarjoaa välineellistä vapautta mutta ei kerro miten sitä tulisi käyttää. Toisin sanoen se ei kerro mitä meidän tulee haluta, mutta tämän päätöksen jälkeen se kertoo miten voimme sen saavuttaa. Se tarjoaa siis valinnanvapautta mutta ei kerro miten sitä käyttää. ~ Postmodernistit ja teologit, jotka yleensä korostavat vapauden merkitystä, ovat tässä kohden yleensä kontrollin asialla. He selittävät että he haluavat sanoa maailmasta jotain esteettistä ja eettistä ja että tämän maailman määrittely on jostain syystä on juuri heidän vallassaan.
Reflektioerot viittaavat vahvasti siihen että itse asiassa tämänlainen taulukointi on yksi vallankäytön muoto itsessään. "Oljenkorren" skientismi näyttää lohduttomalta koska siinä on iso kasauma tieteellistä kontrollia, ja vapauden puolelle on laitettu minimaalisen vähän materiaalia. Uskonnon kohdalla negatiiviset konseptit taas viittaavat yllättävän paljon "kuolleisiin instituutioihin", kuten renessanssiajan paaveihin. Ne eivät näytä olennaisilta nykyajassa. Minun tulkintakentässä lohduttomuus kääntyy ympäri. Näin ollen itse asiassa kumpikin jollan tavalla vihjaamme suoraan tai epäsuoraan, että tietty näkemys olisi vapauden vähentämistä. Kuitenkin jo tämä rajoite itsessään on jonkinlainen vapaudenpoisto.
Myös sisäisen ja ulkoisen kontrollin kohdalla on huomattava jotain ; Hengellisyys luottaa ihmisen intuitioon. Mystikotkin ajattelevat että heillä on jonkinlainen sensus divinitatis, jumala -aisti. Tämä tarkoittaa sitä että he luottavat ihmisen sisäisen ajattelumaailman ja subjektioiden osumiseen. Näin syntyy fenomenologiassa ja postmodernismissa ajattelussa yllättävän yleinen näkökulma, jonka mukaan ihmisen sisäinen ajattelu on itsessään oikeassa ja että vain ulkopuolinen määrittely voi sitä muokata. Tieteessä ihmisen erehtyväisyys taas asetetaan alemmaksi. Siellä katsotaan että ihmiset eivät ajattelussaan ja argumentoinnissaan pyri kohti totuutta, vaan vahvistamaan oikeassaoloaan. Ihmiset eivät valitse mielipiteitään totuus mielessään, vaan he kulkevat kohti oman maailmankuvan vahvistamista ja sosiaalista stausta. Argumentaatio ja ajattelu ovat siksi luonnostaan vääristyneitä ja päin vastoin meidän on taisteltava näitä sisäsyntyistä itsepetostamme vastaan voidaksemme kulkea kohti totuutta. ~ Näin ollen voisi karkeasti sanoa että tiedettä ohjaa "objektiivinen hedonismi" ja hengellisyyttä "subjektiivinen egoismi". Tiede ohjaa helposti kohti välineellistämistä ja nautintoa kun taas hengellisyydessä kieriskellään oman navan ympärillä. (Tämä egoismi ylikorostuu nykyään "laittoman yleisessä" hengellisessä uskomiseen uskomisessa, jossa korostetaan sitä miten uskonto toimii välineenä hyvään ja onnelliseen elämään.)
Piilosta parempaan piiloon vs. analyysistä parempaan analyysiin
Näin ei olekaan ihme, että vapautta pitäisikin tarkkailla kenties hieman toisella tavalla. Jaottelu "kontrolliin" ja "vapauteen" johtaakin helposti siihen että inkompetenssi muuttuu vapaudeksi. Se, että asiaa ei ymmärretä eikä sitä voida hallita muuttuu vapaudeksi. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epärationaalisuutta ja siitä kumpuavaa valinnanvapaudettomuutta. Tässä typeryys on äärivapautta. Ja tämä jaottelu johtaa ajattelun harhaan luulemaan että mystiikka olisi vapautta, koska se väittää että se ei asioista oikein mitään tiedä. Tiedonkiisto on hallitsemattomuutta mutta tämä ei tarkoita samaa kuin vapaus. Ignorantit eivät ole vapaimpia, päin vastoin he ovat helpoiten pompoteltavissa, huijattavissa ja halittavissa.
Jos tavoitellaan todella "vapautta ja kontrollia" on tämänlainen tyylipuhdas erottaminen suorastaan murskattava. Kenties jopa näiden erottelu toisistaan olisi hylättävä ja mietittävä pelkästään sitä, miten asiat kohdistuvat.
Tässä analyysissä on hyvä huomata kaksi asiaa; Ulkoapäin tuleva kontrolli on helpointa huomata. Orjuudessakin kontrollin vakavuus näkyy vahviten tottelemattomien ja karkaavien orjien kautta. Tottelevainen ja työteliäs orja saa vähiten ruoskaa, mutta tämä ei kerro olennaisimpia asioita systeemin väkivaltakoneistosta. ~ Näin esimerkiksi modernissa maailmassa tapahtuva homoseksuaalien kokemat syrjäsilmäkatseet voivat olla jotain jota heteroseksuaali helposti ohittaa. Hän ei koe vainoavansa itse homoja ja että häneen ei kohdistu mitään vainoa. Mutta sitten jos satut heteroseksuaalina liikkumaan homoporukassa, huomaat kyllä miten suhtautuminen muuttuu. Tämä sisältäpäin kurkistaminen on olennaista. Tämä näkyy myös siinä että uskonnonvapaudenkin kohdalla apostasia ja siihen suhtautuminen on olennainen uskonnon kontrollin mittari.
Tästä päästään siihen että vaikka usein korostetaan sitä että vain kristitty voi ymmärtää kristillisyyttä ja kristillistä maailmankuvaa koska on systeemin sisällä, niin päästäänkin itse asiassa siihen että kontrollianalyysissä uskonnosta irtautuvalla on paras mahdollisuus nähdä kontrolli ; Hän on sisäsysteemin ja ulkossyteemin välissä ja hän tarkkailee systeemin ohjastusta itseensä erilaisena. Mutta toisaalta hän kohtaa myös jäseniin ja sisäpiiriin kohdistetut vaatimukset - ryhmäpaineen vaikutus tuntuu häneen koviten. Toiseksi paras mahdollisuus havaita tilanne on olla uskonnoton ja kohdata uskovaisten pyrintöjä. Heillä ei ole ryhmäpainevaikutusta, mutta käännyttävä diskurssi ja tätä kautta muuttumispaine kohdistuu heihin.
Uskonto hallitseekin. Se määrittelee etiikan, kasvatuksen, perheen. Kyseessä on jokin äärimmäisen poliittisesti ilmenevä. Se on kontrollia joka ei perustu mahdollisuuksien lisäämiseen vaan niiden karsimiseen ja kieltämiseen. Tämä näkyy hyvin siinä miten käy kun "Usko pois!" hakee uskonnonopetukselle oikeutta ; Se ei huomaa että vaikka se alkuun selittääkin miten jokaisella on lupa uskoa omaan vakaumukseensa ja saada tähän opetusta, se kuitenkin muuttuu matkan varrella kehotukseksi uskonnon politisointiin jolloin uskonto pistetään vaikuttamaan mahdollisimman moneen muuhun, kuten kaikkiin kohdattuihin lapsiin!
Unohtuu että esimerkiksi ateistinuori ei välttämättä halua osallistua kristinuskon opetukseen vain siksi että hänen vanhemmillaan on toiset vakaumukset. Lapsen vakaumus korvataankin hänen vanhempiensa vakaumuksella. On selvää että tässä on identiteettikontrollia, indoktrinointia jonka kontrolliluonne kiistetään määrittämällä se kasvatukseksi. Tämä onkin yleistä. Uskonnoton huomaa, miten hänet pakotetaan osallistumaan joulujumalanpalveluksissa. Ja jopa täysi-ikäinen kirkosta eronnut uskontodissaaja joutuu laulamaan virsiä vain sen takia että hänen sukulaisensa valmistuu lukiosta ja hän kunnioittaa koulutusta ja tätä saavutusta ja haluaa olla jakamassa tutkinnonsaamishetken. Koulutuksen ja läheisen kunnioitus johtaa uskonnonosallistuttamiseen vasten tahtoa.
Laajemmin sanoen tieteellinen maailmankuva ei pakota ihmisille tiettyjä mieltymyksiä vaan tarjoaa kykyä saavuttaa haluamansa. (Olipa se sitten ydinohjus tai maailmanrauha.) Tiede tarjoaa siksi maksimaalista valinnanvapautta sekä sisäisesti ja ulkoisesti. Uskonto sen sijaan rajoittaa ja pyrkii minimoimaan valinnanvapautta mutta se ei samalla anna mitään kykyjä päästä haluttuun. Uskonto oikeutta itsensä sillä että se uskoo että ilman sen kontrollia ihmiset tuhoavat itsensä (haluavat juuri ydinpommia eivätkä sitä maailmanrauhaa ja se pyrkii määrittämään ihmisen näin negatiivisesti oikeuttaakseen olemassaolonsa. Se siis kontrolloi tätä kautta ihmisten sisäistä minäkuvaakin ja lietsoo vihamielisyyttä ja pelkoja eiuskonnollisia skientistejä kohtaan (nehän ovat niitä ydinpommi -ihmisiä!) Toki pelkästään tälläisenä se on vain spekulaatio siitä että kenties uskonnolla voidaan ohjata ihmisiä. Kuitenkin tutkimukset myös näyttävät että tämä spekulaatio on perusteltu ; Jumalanäkemyksien yksityiskohtia korostamalla saadaan vaikutettua ihmisten käytökseen. Esimerkiksi kieltäytymiseen ja heittäytymiseen voidaan ohjata vähän aikaa ihan vain kuvaamalla Jumalaa tietyllä tavalla parissa lauseesa - vaikka uskonto ei edes vaihdu välissä!
Onkin mielenkiintoista huomata, että ignoraatio joka mystiikan kannanottokyvyttömyyden kohdalla tulkitaan tulkinnanvapaudeksi ja tätä kautta sisäiseksi vapaudeksi, muuttuu tieteen kohdalla "kyvyttömyydeksi tehdä". Eli jos uskonto ei komenna johonkin se on kontrollin puutetta ja vapautta, mutta jos tiede ei komenna ja kontrolloi, se on vain osoitus siitä miten tiede on inkompetentti. Tämä on selvästi kaksoisstandardi, johon olemme luonnostamme taipuvaisia ja jota vastaan taistellaksemme meidän täytyisi mennä sille "objektiivis-hedonistiselle" -tasolle. Sillä "subjektiivis-egoistinen" taso rakentaa kaksoisstandardeja ja "me-muut" -henkeä huomaamatta, itsestään ja ilman tietoisia ilkeitä intressejä.
Uskonto kontrolloi esteettisesti, eettisesti ja muulla tavalla elämää. Uskon kontrolli ei jää siksi mihinkään historiallisiin renessanssipaaveihin anekauppoineen. Eikä se uskonto suinkaan ole väistämättä oikeassa. Orjuus, naisten äänioikeus ja moni muu asia joita pidetään positiivisina ovat kohdanneet uskonnollissävytteistä vastarintaa. Eikä tässä tarvitse mennä historiaan, arvokeskustelu elää sitä tänäkin päivänä. Jopa uskonnonvapauden nimellä esiintyen "Keski-Uusimaassa".
Loppuhuomioita.
Kontrollin ja vapauden suhde on usein nähty toisensa kieltäviksi. Eli siellä missä on kontrollia, ei ole vapautta. Kuitenkin periaatteessa tiedämme että tilanne voi olla seuraavanlainen;
1: Biologia muistuttaa että usein valinnanvapaus lisää sekä kontrollia että vapautta.
2: Facebook ja teleteknologia muistuttaa että valinnanvapauden kasvu voi lisätä itseen kohdistuvaa kontrollia. Voi seurata esimerkiksi mainonnan ja uutisoinnin seulontaa jolloin sinuun kohdistuva kontrolli lisääntyy. Sinut profiloidaan ja tämän kahleen mukaan sinulle näytetään maailma. Tai potentiaalisesti jopa päätetään mitä näet ja mitä et. Valinnanvapaus voi lisätä kontrollia.
3: Uskonto, etenkin identiteettiä ja eettis-esteettisten kannanottojen määrittelevä uskonto, muistuttaa että valinnanvapauden vähentäminen lisää kontrolia. Kun asiat halutaan rajata ja kieltää, ei synnykään vapautta vaan toimia päin vastoin yleensä kahlitaan.
4: Hengellisyys, etenkin mystiikka, opettaa että tietämättömyys vähentää tajuttuja valintoja ja epämääräistää niiden merkityksen, jolloin valinnanvapaus hämärtyy, mutta tätä kautta syntyy voimakasta kontrollia. Itsepetoskin auttaa kahlehtimisessa ja tietämättömyys auttaa komennusvallan delegoinnissa jollekulle muulle. (Kuten pastorille tai Jumalalle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti