Jeesusbussit ovat olleet ympäri Suomen jossain määrin tunnettu - ja etenkin kuultu - konsepti. Jeesustakseista on sen sijaan kuultu enemmän. Tämänlainen tilanne tulikin sukulaiselleni. Hän astui taksiin jossa sitten oli nostettu esiin "Mahdollisuus muutokseen" -kampanjan tukeminen.
Tilanne on toki omituinen ja yllättävä. Sillä meillä on valloillaan hyvin voimakas työpaikan muusta toiminnasta erottamisen henki. Työpaikoilla ja työajalla politisointi on kiellettyä. Puhelinmyyjät eivät saa tyrkyttää kuin tuotetta. Ja esimerkiksi jos soitamme jonkun palvelun lipunmyyntiin, emme oleta että lipunkirjaaja rupeaa kertomaan Jeesuksesta. - Toisaalta taas taksimiehiltä ja partureilta jopa odotetaan kannanottoja ja puhetta. Näitä ei oteta vakavasti, vaan ne oletetaan ikään kuin "tylsyydentapoksi". On hauskaa kuulla kun taksimies antaa pörssivinkkejä - jos sitä on hyvä tienaaja, ei varmasti ryhdy taksimiehsksi. Näin ollen uskonnon putkahtaminen sopii siihen erikoiseen jatkumoon joka takseissa on tavattu nähdä. Taksit ja parturit saavat rikkoa "politiikasta ja muista tulenaroista aiheista puhumisen".
Uskonnonvapauden kannalta tilanne on tietysti erikoinen. Sillä sekä taksikuskilla että taksimatkustajalla on tietysti uskonnonvapaus. Tämä on hyvä laki joka sallii ihmisten olla typerääkin mieltä ja pitää juntturasti kiinni vaikka miten irrationaalisesta. Tämä laki suojelee päinvastaisia puolia, sekä asiakasta että taksimiestä. Uskonnonvapaus sallii myös uskonnon harjoittamisen, eli uskonnon poliittinen ilmentyminenkin on sallittua. Vaikeutena tässä on se, että vapaus on paitsi vapautta uskontoon, myös vapautta uskonnosta ; Ketään ei voi pakottaa kuulumaan tai harjoittamaan jotain tiettyä uskontoa väkisin.
Ehkä helpoin ja luontevin tapa on tietysti antaa tämän jeesustaksin jeesustella. Kun puheen antaa mennä ohi korvien, se menettää merkityksensä. Itse asiassa tätä voidaan pitää tietyllä tavalla jopa "kypsänä" reagointitapana. Tätä reagointitapaa puolustetaankin. Esimerkiksi toinen sisaristani kannusti olemaan kohtelias. Hänellä oli käytössä jopa kaksi pääargumentaatiotapaa asialle:
1: Identiteettiargumentin pohjalla on se, että usko määrittää ihmisen luonteen, ihminen jäsentää olemisensa uskon kautta. Vakaumus, ei uskonto instituutiona, on siis ihmisen minuutta. Tätä vastaan hyökkääminen voidaankin siksi tulkita jonkinlaiseksi hyökkäämiseksi tätä yksilöä vastaan. Ja kun juttu on osa identiteettiä, ihminen myös puhuu siitä usein.
2: Suvaitsevaisuusargumentissa taas esiin nostettiin se, että vaikka ihminen ei usko joulupukkiin, niin hän on kypsä kun ei kiusaa lapsia jotka kertovat että jos ei ole kiltti niin joulupukki ei tuo lahjoja.
Näkisin että tuossa on mahdollisuus "ystävälliseen skeptismiin". Kuitenkin itselleni tämänlainen käyttäytyminen on itse asiassa halventavampaa kuin ärhäkkä vastaansanominen. Sillä tosiasiassa tässä on suvaitsemattomuutta kahteen suuntaan:
1: Identiteettiargumentin kohdalla on hyvä huomata, että vakaumus antaa identiteetin uskovaisen lisäksi myös ateistille. Ateistin lausunto on uskovaisen käsitystä kyseenalaistava ja vain siksi se on uskovalle loukkaava. Jumalan kyseenalaistus rikkoo uskovan identiteetin. Samoin, jos uskonnoton loukkaantuu uskovaisen jeesustelusta, on hyvä huomata mistä tämä tunne kumpuaa ; Ateisteillakin on identiteetti joka on sidottu tiettyyn näkemykseen. Ei voi yksinkertaisesti olla niin että uskovaisella on oikeus loukata muiden identiteettiä samalla kun hänen identiteettiään pitää rapsuttaa ja tukea. Näin suvaitsevaisutta ajava tuskin ajatteleekaan. Tätä kautta voidaankin itse asiasa huomata, että tässä alennetaan ateisti ; Ajatellaan että ateismi ei voi olla tärkeänä pidetty asia. Jumalan puute ei siis voisi olla mielipide johon identiteetti sidotaan. Tämä sopii yleiseen ateismikuvaan jossa ateisti on jonkinlainen nihilisti ja elää arvotyhjiössä, kyvyttömänä tuntemaan edes kunnon tunteita. Identiteettiarugmentin kohdalla sen taksimiehen olisi jo pitänyt laittaa turpansa kiinni ettei sen ateistin identiteettiä loukata. Jeesustelun aloittaminen muuttakin tilanteen ateistin identiteetin kannalta itsepuolustukseksi. Taksimies on hyökkäävä pahoinpitelijä ja tälläisiä vastaan on yleisen ajattelutavankin mukaan oikein itsepuolustautua. Hyvyyttä ei ole se että antaa toisen vain hakata.
2: Joulupukkianalogiassa taas henkenä on se, että uskovaista pidetään jotenkin lapsen kaltaisena. Häntä ei siis katsota itsekritiikkiin kykeneväksi. Tämä tuokin esiin sen fundamentalisteihin liittyvän alentavan asenteen joka on hyvin yleistä ; Heitä pidetään hieman säälittävinä ja rassukoina. Heidän suvaitsevaisuutensa onkin siksi usein verrattuna nimenomaan lapsenuskoon, tonttuihin, menninkäisiin ja muihin eivakavasti otettuihin konsepteihin.
Toki tässä on hyvä huomata, että uskonto ei ole vain jumalakysymys, se on institutionalisoitua valtapeliä jossa on mukana iso nippu asioita. Jeesustelija ottaa kautta rantain aina joka kerta koko paketin mukaan. Paketissa on mukana valtava määrä mielipiteitä aborttiaiheesta siihen kuka saa mennä naimisiin ja kuka ei. Näidenkin kanssa erimielinen iskee samalla tavalla siihen uskovan identiteettiin. Joten jos tälle tielle lähtee, käy juuri se mikä on ollut vallalla. Jos olet ateisti tai muuten vain uskonnoton, et saa sanoa mielipiteitäsi juuri mistään aiheesta ääneen juuri missään. Koska jos teet niin, niin joku loukkaantuu ja sitten tätä ei pidetä tämän ihmisen herkkänahkaisuutena vaan sinä että uskonnoton tai ateisti on kusipää ja julma.
1: Tämä asennevamma tekee usein sen, minkä se on tehnyt minullekin. Aluksi sitä ei ole ilkeä, mutta kun sitä "arvotyhjiössä elää, julma ja ilkeä on kun käyttää mielipiteenvapautta, vajaa on kun ei usko" kuulee nonstoppina 10 vuotta niin sitä muuttuu pikku hiljaa juuri sellaiseksi.
Oma näkemykseni on se, että uskonto on nippu mielipiteitä. Jos niistä tehdään julkisia, niin sitten niitä saa käsitellä julkisesti. Jokainen ääneen kerrottu jeesustarina on vakuuttamisen ja vaikuttamisen idea. Tällöin on turha itkeä siitä että uskovaista ei saisi kritisoida koska "ketään ei voi pakottaa uskomaan mihinkään", jolloin taksimatkustajakin olisi vapaa vaikka kuulisi uskonnosta. Sillä samoin jos taksimatkustaja inttää vastaan, niin taksikuskillakin on täsmälleen sama vapaus. Eihän taksikyydissä olevakaan voi "pakottaa häntä uskomaan mitenkään". Kun asia nostetaan esille, ei voi olla niin että toisen näkemyksistä ja identiteetistä tehdään suojattuja tabuja joita ei saa pilkata (taksimatkustaja ei saa inttää vastaan ja kyseenalaistaa taksimiehen identiteettiä), kun taas toiset näkemykset asetetaan johonkin kritisoimisen ja pilkkaamisen automaattiin (taksikuski voi yrittää murtaa taksimatkustajan identiteetin).
Luotan että jokainen ihminen on vastuuntuntoinen ja edes siedettävissä määrin rationaalinen olento, joka kestää itseen kohdistettua erimielisyyttä. Ainakin jos hänellä riittää rohkeutta tuoda tämä asia esiin in first place. Itse asiassa asia on enemmänkin ; Vaikeneminen tässä tilanteessa on jonkinlaista herjaamista. Uskontoa pitää silloin jonain naurettavana "lasten joulupukkiuskona" josta ei tarvitse välittää. Se, että asiasta edes välittää sentään näyttää että toisen identiteetille näkee jonkinlaisen arvon ja merkityksen. Reagointi on tässä mielessä jonkinlainen kunnianosoitus.
1: Toki hieman omituinen kunnianosoitus. Samanlainen kuin keskiajan kaksintaisteluissa. Löähtökohtana kun oli se, että kaksintaistelussa oli vastakkain kaksi herrasmiestä, eli molemmilla oli kunnia jota puolustaa. Väittely ja taistelutilanne oli siis eräällä tavalla ansaittava.
Tilanne nyt vaan on niin että sananvapaus joko suojelee molempia tai ei kumpaakaan. Tai identiteetti ja siihen liittyvät mielipiteet ovat tabuja molemmilla tai ei kummallakaan. Olen toki sitä mieltä että yhteiskunnan tehtävänä ei ole suojella ihmisiä ärsyyntymisen tunteilta, mutta ei sen pidä kannustaa provoiluun provoilun vuoksikaan. Tilanne on niin että jos joku provosoi, on toki kenties jaloa olla provosoitumatta. Mutta jos provosoija suuttuu siitä että toinen provosoi, on tilanne outo - ellei sitten provosoituminen mene kohtuuttomuuksiin ja ylitä vaarallisuudessa ja uhassaan sitä rikettä jonka provosoija on tehnyt. Harm Principle suojaa tässä provosoijaa niin että esimerkiksi taksimiestä ei saa vetää turpaan vaikka hän kuinka olisi ärsyttävä lausunnoissaan.
Kannatan siis suvaitsemisen sijasta enemmänkin kunnioitusta. Väistämisen ja rapsuttelun sijasta vastassa on siis jotain hieman muuta. Tarkemmin ottaen kuitenkin taksimies oli se, joka kätyännössä toimi väärin tavalla, joka oikeuttaa taksimatkustajan reagoimaan itselleen tyypillisellä tavalla (hyvinkin eri tein). Suositus olisi että uskonto ilmenisi sellaisena että julistaja voi kenties tuoda olemassaolonsa tietoon julkisesti, mutta julistajan luo olisi mentävä aktiivisesti. Ja minimivaatimuksena olisi että julistajan luota pääsisi poistumaan ihan heti ja miten vain haluaa.
Tässä mielessä taksi on vihoviimeisen vittumainen paikka joutua julistetuksi ; Et pääse pois. Olet kahden suljetussa tilassa jonkun tyypin kanssa. Joka mahdollisesti, suunnilleen ensisanoikseen, kertää perinteisen julistusanekdootin jonka rakenne vaatii "hurjan menneisyyden" jossa on esimerkiksi huumeita, väkivaltaa ja kaikkea muuta sellaista jota voi pitää pelottavana (mieleen tulee aprikointia siitä minkälaisia flashbackejä tai psykoottisia romahduksia joku ex-narkomaani voi saadakaan) ellei peräti suorana uhkailuna (toinen kertoo olevansa esimerkiksi väkivaltainen). Ja sitten tämän kaiken jälkeen joudut maksamaan sille julistajamiehelle siitä että tämä piti sinut Tiellä.
Minun reagointini olisikin voinut olla yksinkertainen. "Noilla sun jutuilla mulle tais just nyt tulla ilmanen matka." Tai sitten kertoisin hänelle uudesta ihanasta uskonnostani jossa on historian flagellanteilta otettu synninantoteema. Eli jossa itse vastaanotettu rangaistus on tärkeä synnintunnon osoitus ja anteeksiannon vaatimus. Ja jossa on uskonnollisesti koulutetut rankaisijat. Ja tämä uskonto kieltää miespapit. Ja papeilla on hienot rituaaliset nahkakorsetit. (Ja jos pidät tätä naurettavana, niin loukkaat identiteettiäni, uskonnovapauttani. Ja saat muistutuksen siitä että tämä ei ole sen naurettavampaa kuin norsunpääjumala Ganesha. Tai se joku ihme suurenmoinen pelastuszombie -Jeesus joka syntyi ilman seksiä ja kaikkea muuta varsin "arjesta ja maalaisjärjenmukaisesta poikkeavaa".)
Mutta ei taksikuskia tietysti tarvitsisi hakata tai tarpeettoman aggressiivisesti räyhätäkään. Itsepuolustustilanteessakin tunnetaan tärkeä käsite nimeltä "hätävarjelun liioittelu". Saman pitää koskea tietysti debattejakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti