Lakkaa auttamasta!

Doverin oikeudenkäynnissä Behe lausui itse oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta melko pienen, mutta silti kovaksi PR -iskuksi muodostuneen lausunnon. Kun häneltä ensin kysyttiin minkälaista tiede on luonteeltaan, hän kieltäytyi antamasta kovin tarkkaa kuvausta - tämä kuuluu olennaisena osana ID -maailmaa, he eivät ole tarkkoja metodologiasta, joka nähdään rajoittavana ja luonnontieteiden kohdalla "naturalistisena", "pathetic level of details." Kuvaus sattui sopimaan astrologiaan (taikauskoinen horoskooppikyhäelmä) ja Beheltä kysyttiin eikö näin olekin. Hän myönsi asian. Jälkikäteen asiaa on lievennetty esittämällä että Behe olisi erehtynyt hieman ja luullut että kysyjä tarkoitti astronomiaa (tähtitiedettä). Kuitenkin tässä ohitetaan se, että astronomialla on kiistämättä rakenne, joka täyttää Behen antaman tutkimusohjelman muodon.

Tämänlaista ajattelua tarvitaan. Sillä kun eilen moitin sitä miten teologiaa haluttiin ulos yliopistosta on nyt tullut esille jotain joka näyttää mistä tämänlainen teologian luonteen vääristymä on lähtöisin. Rintamalle astui Tapio Puolimatka. Hän esitti että teologia on tieteiden ydin. Hänen näkemyksensä rakentuu perinteisiin vetoamiseen, jossa on vahva "maailmankuvan vihjeellisyyskulma". Eli taikauskoille tyypillinen näkemys, jossa rakastetaan "ideaa luonnontieteistä" samalla kun itse luonnontieteitä halveksitaan ja sen metodiikkaa pidetään rajoittavana.

Hän esittää esimerkiksi että "Matemaatikko ja filosofi Alfred North Whitehead (1861-1947) korostaa, että tiede ei ole mahdollinen ilman syvää intuitiivista vakaumusta, että maailmankaikkeus on järjestynyt. Vakaumus luonnon yksityiskohtaisesta järjestyksestä on puolestaan historiallisesti peräisin vakaumuksesta, että maailmankaikkeuden Luoja on järjellinen Olento." Puolimatka näyttää unohtavan että mekanistinen maailmankuva on nimen omaan naturalistista "pathetic level of details". Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten Puolimatkan suosikki Plantinga esittää että evoluutio ei taa warrantia, eli erehtymättömiä aisteja. Hän esittää adaptaation, joka vaatii sekin säännönmukaisen mekanistisen maailma ; Adaptaatiohan on mahdollista vain jos maailmassa on jotain säännönmukaista tai pysyvää. Jos maailma on mielivaltainen, ilman säännönmukaisuuksia, ei siihen saa adaptaatiota.
1: Puolimatkan perusargumentaatio on se, että naturalisti ei saa olettaa että maailma ei vain ole luonnonlakien mukainen. Mutta teisti saa mielivaltaisesti olettaa että Jumala on juuri tietynlainen, eikä missään tapauksessa minkään muunlainen. Tämän huomaaminen tuhoaa Puolimatkan peruslaskelman ja tekisi Teismistä naturalismia epätodennäköisemmän ja epärationaalisemman vaihtoehdon. Teistillä on tarjota vain kehäpäätelmä ja mielivaltainen Jumalavalinta joka on epärationaalisempi kuin se, että vain suoraan olettaisi että maailmassa on luonnonlait ja niiden varassa toimii evoluutio.
2: On hauskaa miten Puolimatka pitää warrantia tärkeänä. Tässä näkemyksessä aisteja pidetään erehtymättöminä. Ilman varmuutta empiria kuulemma romahtaisi. Kuitenkin tässä Aamulehden jutussa hän selittää miten aistien epäily on nimenomaan hedelmällistä "Teologiset keskustelut ihmisen syntiinlankeemuksesta painoivat leimansa luonnontutkimuksen uusiin lähestymistapoihin 1500- ja 1600-luvuilla. Näissä keskusteluissa pohdittiin, miten ihmisen järki ja aistit olivat vaurioituneet syntiinlankeemuksen seurauksena ja miten tätä vauriota voitaisiin korjata kehittämällä tieteen metodia." Ei ole vaikeaa nähdä tässä sisäistä ristiriitaisuutta. Onkin sanottu että kaikki ne puolustukset joita teologit käyttävät pahan ongelman ratkaisemiseen johtavat siihen että kristinuskolta katoaa tae.
3: Puolimatkan suhde metodologiaan on ID -tyyppien vakiotapaan hyvin kaksijakoinen. Kun sama metodi ja tarkkuus on naturalistilla, kyseessä on kauhea rajoittuneisuus, väkivalta, toisinajattelijoiden lokerointi, ja mielivaltainen "naturalistien sisäinen peli". Eli metodiikka on vallankäyttöä kuten kunnon relativistiset postmodernistit uskovatkin. Kuitenkin kun hypähdetään teistien puolelle, metodologia muuttuu vain tarkkuudeksi ja laaduksi - vaikka kyseessä olisivat samat kriteeritkin. Näin Puolimatka voi kirjoittaa esimerkiksi seuraavaa "Tieteenhistorioitsija Floris H. Cohen toteaa, että kristillinen realismi johti "tunnolliseen uskollisuuteen kovia tosiasioita kohtaan", minkä seurauksena kiinnitettiin paljon huomiota tarkkojen havaintojen tekemiseen ja niiden systemaattiseen kirjaamiseen." Metodologia ei tällöin olekaan mielivaltaa. Tämä ei tietysti yllätä kun muistaa että Puolimatka esittää hyvin usein postmodernistista tiedekritiikkiä ja kohdistaa sen "skientismiin" jonka katsoo tarkoittavan ateisteja. Samalla hän kuitenkin lainaa Plantingan warrantia joka taas on nimenomaan ääriskientistinen näkemys jonka mukaan ihminen voi tietää varmasti ja hyvin laajalti - joka taas on juuri sitä mitä postmodernistit kiistävät.

Toki tässä on hauskaa huomata, miten Puolimatka nappaa lainauksia. Kun joku sanoo jotain, se muuttuu todeksi. Tieteenhistorian värittäminen tällä tavalla on varsin tavanomaista apologetiikkatoimintaa. Vastakkaista mieltä oleva voi valita toiset auktoriteetit. Sellaiset jotka muistuttavat esimerkiksi siitä, että euroopassa on muutakin eroa muuhun maailmaan nähden kuin uskonto. Kuten esimerkiksi maantieto ja ilmasto ja metallivarat. Ja tietynlainen kulttuurinen infrastruktuuri joka on vanhempaa perua kuin kristinusko.
1: Kristinuskohan marssi "valmiiseen maailmaan", jossa oli kreikkalaisia ja roomalaisia. Ja kreikkalaiset Aristoteles ja Platon taas värittävät kristinuskon teologian. Puolimatka ei kuitenkaan mene historiassa taaksepäin tänne asti, vaikka hänen alkuperien ajattelutapansa tätä itse asiassa vaatisikin ; Ja jos tätä hylätään ja katsotaan yksityiskohtia, on helppoa huomata että Puolimatka selittää muutosta jollain joka on pysynyt paikallaan. Kristinusko vaikutti satoja vuosia ennen empiiristä vallankumousta.
___1.1: Tämän huomion jälkeen herää miete siitä että kristinuskon väkivaltaisuus - esimerkiksi toisinajattelija Brunon kohtalo - selitti miksi kulttuuri oli vahvasti kristillinen. (Erimielinen ei voinut olla, uskonto näytteli yhteiskunnassa niin suurta roolia.) Ja mietteet alkavat kiinnittymään siihen miten empiriinen vallankumous sattuikin ajoittumaan hetkeen kun teologinen valta alkoi vähentymää nopeasti ja radikaalisti. Erilaiset "lievennetyt" ja aiemmin syntisenä pidettävät deistiset ja jopa ateistiset sävyt astuivat näyttämölle juuri tuolloin.

Tämä on väsyttävää, enkä siksi tartu tähän sen enempää.

Sen sijaan on hyvä huomata minkä varaan Puolimatka rakentaa nykyteologian puolustuksensa. Hän hakee puolustusta syvemmin historiasta ja alkuperästä. "kristilliselle luomisopille ominainen luonnonlain käsite tarjosi länsimaiselle kristilliselle kulttuurille älyllisen ilmapiirin, joka teki modernin luonnontieteen synnyn mahdolliseksi." Toki tässä ongelmana on se, että tässä idean syntytapaa pidetään ikään kuin oikeutuksena sille että maailmankuva on oikea. Tämähän ei pidä paikkaansa. Luonnontieteen historiassa on ollut tärkeässä osassa monenlaisia harhapolkuja. Emmekä voi esimerkiksi nykyään hyväksyä elementtiajattelua vaikka siinäkin oli matemaattisesti mallinnettava maailma, johon uskottiin pitkään ja josta kehittyi alkemia, jonka tuloksista ponnistaen nykykemiaa on kehittynyt. Emme silti arvosta alkemiaa.

Samoin lääketieteen kehittymiselle oli olennaista vanhakantainan humoraalioppi. Tässä ajateltiin nesteiden tasapainoa ruumiissa. Näitä vääristäviksi voimiksi ajateltiin esimerkiksi erilaisia eielollisia huuruja, eikä elollisia taudinaiheuttajia. Nämä näkemykset olivat tärkeitä koska ne sisälsivät ajatuksen siitä että ihmisruumis oli ikään kuin hallittavissa ja manipuloitavissa kemiallisesti. Mutta sillä ei silti ole mitään osaa eikä arpaa tai arvoa nykyisessä lääketieteessä.

Puolimatkan logiikka onkin itse asiassa "jälkiviisastelua", kuten vihheellisyysloogikoilla usein näyttää olevan ; Koska olemme havainnoineet että maailmankaikkeudessa löytyvän säännönmukaisuuksia, niin intuitiivista vakaumusta ei enää tarvita. Empiriaperiaate on vahvistanut itseään, joten mitään intuitiota ei enää nykyään tälläiseen tarvita. Jumalahypoteesia ei ole testattu pätkääkään, luonnonlakiperiaatetta sen sijaan on. Meillä on siis täysi oikeus "hyväksyä yksi ja hylätä toinen". Keksijän maailmankuva ei takaa että keksijän maailmankuva on oikea. Ja siksi emme voi vahvistaa alkemiaakaan Newtonilla ja muilla tiedettä ja filosofiaa kehittäneillä fiksuilla miehillä. Koska heidän tutkimuksensa ovat vakuuttavia vain toisilla alueilla ja toisissa ollaan jääty hedelmättömän spekulatiivisen sepeämisen asteelle.

Puolimatka ei ymmärrä että vaikka joku ajatus on kenties ollut tärkeä välivaihe, se ei tarkoita sitä että sitä ei voitaisi potkaista pois myöhemmin ; Kun ideoiden tikkaita on kiivetty ei niitä välttämättä enää tarvita. Samoin hän ylikorostaa maailmankuvan roolia hypoteesinmuodostuksessa - kuten "vihjeellisyysajattelussa" aina tietysti tehdäänkin. Samalla nämä "maailmankuvansa viisastaneet" ovat harvoin tekemässä yhtään mitään järkevää.
1: Puolimatka näyttää toteen omaa vihjeettömyyttään ja näkemyskyvyttömyydenpuutettaan. Tästä voisi toki olla esimerkkinä jo se, että hän arvostaa Intelligent Designiä kovasti. Mutta tästä näkemyksettömyydestään varmin osoitus on se, miten hän nieli petollis-valheellisen "Uncommon Descentin" Piankan kiusakampanjan. Hänestä asia ei vaatinut varmistamista tai tarkistamista vaan piti sitä uskottavana ja laittoi sen kirjoihin ja kansiin. Kun kriittisyyskyky on sitä rataa että mainitsemani kaksi asiaa niellään uskottavina ja järkevinä (~ perustelu on mikä tahansa jossa sanotaan jossain välissä sana "koska"), ei ole ihme jos "keksijän maailmankuva, keksinnön kulttuuriympäristö ja keksinnön kannalta olennainen ajatusasenne = ikuinen oikeutus joka ei koskaan voi osoittautua vääräksi" menee läpi ja tämänlaisia tekstejä ilmestyy Aamulehden toimitukseen.

Jos Puolimatkan näkemys teologian roolista olisi oikea, teologia olisi juuri siinä asemassa mihin Myllykangas sen asettaa. Myllykankaan virhe taas oli oletta se, että Puolimatkan kaltaiset teologianäkemykset olisivat koko teologia ja hän laajentaa "ei kuulu yliopistoon" -lausumat siksi liian pitkälle. Jos olisin teologi, huutaisinkin Puolimatkalle vihaisena siitä että hänenlaistensa pitäisi "lakata auttamasta".