Jukka Hankamäki kuvasi uutta homoavioliittokeskustelun kenttää. Siinä on siivottu kaikki käytänteet. On vain jokin määritelty ideaali, jolle ollaan aivan vaihtoehdottomia. Tämänlainen "totaalinen sosiaalinen fakta" ei enää välitä tosiasioista tai käytänteistä. Tämä näkyy homokeskustelussa seuraavasti "Ohjelman lopuksi homoliittoja vastustava keskustan Eevamaria Maijala sanoi, että mielipide-erot koskevat lähinnä avioliiton käsitteen merkitystä, ja että hänelle itselleen avioliitto merkitsee miehen ja naisen välistä suhdetta. Samaa mieltä näytti olevan Perussuomalaisia edustava Mika Niikko, jonka mielestä kyse ei ole siitä, etteivät homot voisi olla hyviä vanhempia." ... "Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen totesi Tuomas Enbusken ohjelmassa, että rekisteröidyissä parisuhteissa pitäisi olla samat oikeudet kuin avioliitoissa. Avioliiton käsitettä hän ei kuitenkaan olisi valmis käyttämään homoliitoista."
Nykyään hyvin suuri osa arvokeskustelusta seuraakin juuri tämänlaista logiikkaa. Asia on määritelty joksikin joten sen on oltava kaikille sama. Erimielisillä on väärä määritelmä koska määritelmä eroaa tästä oikeasta määritelmästä. Tätä ei perustella, sillä määritelmä on määritelmä. Tästä mainiona esimerkkinä on Pasi Turusen tapa käsitellä objektiivista moraalia.
Tämänlainen lähestymistapa ei ole itse asiassa ole perustelemista vaan vetoamista. Pohjimmiltaan tässä tempussa on kysymys kehäpäättelystä joka on niin lyhyt että premissistä vain tehdään johtopäätös. Syntyy rakenne joka on pohjimmiltaan tautologinen malliin "Olen oikeassa koska olen määritellyt olevani oikeassa." Määritelmiä on ollut tapana muokata havaintojen ääressä ja siksi esimerkiksi gravitaatio on Einsteiniläisessä maailmassa erilainen kuin mitä se oli Newtonilaisessa todellisuudessa. Se, että määritelmiä muutetaan havaintojen vuoksi onkin jotain jota on odotettava järkevien ihmisten keskustellessa. Ilman sitä on vain huutamista, möykkäämistä ja mesoamista.
Nytkin homoavioliittokeskustelu näyttää jumiutuneet totaaliseen irrelevantismiin, ääneen jota pitävät täysin turhat ihmiset täysin turhista asioista ; Mökääjät suorastaan myöntävät että kysymys ei ole mistään konkreettisesta ; Rekisteröidylle parisuhteelle halutaan samat oikeudet, eikä homoseksuaalien katsota olevan huonoja vanhempia tai heidän perheensä olevan muutenkaan mitenkään huonompilaatuista. Eikä rakkauttakaan kielletä ja kutsuta sitä kiimaksi, kuten ennenvanhaan. Kysymys on vain siitä että tätä sisällöltään ja rakenteeltaan identtiset konseptit voidaan sallia, kunhan niitä ei kutsuta "avioliitoksi".
Kuitenkin yhteiskunnassa keskustleua on käytävä seurauksien kautta. Asioista päätetään sen mukaan miten se vaikuttaa käytännössä. Lain monimutkaistaminen lisäämällä sinne identtisiä konsepteja on turhaa. Jos on kaksi täysin verrannollista tilannetta, on lainsäädännön yksinkertaistamista laittaa ne saman nimen alle.
Näen intoon kuitenkin konkreettisen taustan. Homoavioliittojen vastustajat halveksivat homoseksuaaleja. Heidän ajatusmaailmansa ei ole muuttunut, vain sen esilletuonti on. Käytännössä samat instanssit (ideologiat, ajattelusuuntaukset, jopa ihmiset) jotka ovat muutama vuosi sitten valittaneet homoseksuaalejen vaarallisuudesta ovat nyt huomanneet että tätä kautta syntyy vain vastustusta. "Homoillan" vaikutus oli se, että jos vastustaa homoseksuaalja ääneen, pienentää samalla roimasti omaa vaikutusvaltaansa ja pelaa vastustajan pussiin. Siksi keskustelua on strategisesti järkevää epämääräistää ; Keskustelussa ei esitetä mitään mihin voitaisiin tarttua, mutta vastustus säilyy. Homoseksuaalejen avioliittoa halutaan kutsua "rekisteröidyksi parisuhteeksi" koska tämä nimeäminen on symboli. Symboli siitä että vaikka henkilöillä onkin samat oikeudet lain edessä, he eivät kuitenkaan ole "symbolisesti samanarvoisia" ihmisiä. Kysymys on halveksunnasta - tai vähintään siitä että "vihataan syntiä vaikka rakastetaan syntistä." Ja halutaan pitää homoseksuaalisuutta perversiona, vaikka ei ehkä vaarallisena perversiona.
Eri nimen pitäminen heterojen ja homojen parisuhteelle antaa implisiittisen - suoraa ääneen sanomatta jätetyn mutta kuitenkin "rivien välistä alleviivaten" esilletuodun - eriarvoistusviestin joka tarvitaan korostetusti silloin kun eksplisiittinen ilmaisu on strategisesti huono temppu. Tämän toiminnan järkevyys ja olennaisuus on tuttua kaikille niille jotka ovat tutustuneet dominionismiin ; Kun USA:ssa laki ja valtio on erotettu kirkosta perustuslaillisesti, mutta dominionistien teologiassa olennaista on rakentaa kristillinen yhteiskunta, on selvää että suora tunnustus ei ole mahdollista. Sen sijaan he eksplisiittisellä tasolla kiistävät olemassaolonsa samalla kun antavat tukiryhmilleen implisiittisiä viestejä. Tilanne näyttää koomiselta kun huomaa miten tämä "ei olemassaoleva" toiminta on kuitenkin selvästi organisoitunutta, syvästi järjestäytynyttä ja valtavasti rahoitettua.
Vastaavasti Suomessa yleinen asenneilmapiiri on sen verran homoseksuaalien puolella, että vanhanajan suora vastustaminen ja pelottelu iskisi omaan nilkkaan, mutta homoseksuaalejen oikeuksia halutaan kuitenkin vastustaa. - Onkin huvittavaa, että jo tähän strategiaan ajautuminen on jonkinlainen tunnustus siitä että toimija on epädemokraattinen. Sen taustahenkenä kun on, että "enemmistön asenneilmapiiri on meitä vastaan niin selvästi että täytyy vaihtaa strategiaa". Totaaliseen sosiaaliseen faktaan meneminen on järkevää sillä siinä missä pelottelu vaatii todistettuja kausaatiosuhteita ja moraalittomuudella ja poliittinen "pahuuden vastustaminen" perusteluja yleiseen asenneilmapiiriin viitaten.
Määritelmät eivät sen sijaan tarvitse tosiasioita tai perusteluja. Niiden avulla voidaan toimia presuppositionistisesti, ottaa se johtopäätös mitä halutaan. Ja tehdä siitä suoraan premissi. Sitten ei tarvitse kuin kutsua sitä oman maailmankuvan arvolähtökohdaksi ja sitten itkeä siitä miten uskonnonvapaus särkyy jos tätä määritelmää ei totella. Tämä prosessi on tietysti jotain jolla voi olla mitä tahansa mieltä ja vaatia mitä tahansa ja leikkiä että vastustajat ovat suvaitsemattomia. Näin ei enää tarvitse keskustella ja perustella ja argumentoida. Riittää että puhuu sloganeilla! Keskustelun laatu ja älykkyys menee tietysti matalimmille ja tiivistyy pelkiksi latteuksiksi ja väitteiksi joissa ei ole konkreettista sisältöä.
Näin temppuun turvautuvia ei tarvitse lainkaan kunnioittaa. He irrelevantisoivat keskustelukentän kohti abstraktia määritelmähäslinkiä - ja tätä kautta he irrelevantisoivat oman sanomisensa merkityksen. He näyttäytyvät jonain joka ei osaa priorisoida ja jotka ovat niin totaalisen vihjeettömiä arkisesta elämästä ja puhuvat siksi vain jostain yhteiskunnan toiminnan kannalta merkityksettömästä totaalisen abstraktiksi luokitelmaksi jäävästä määrittelystä. Ensiksi heidän täytyisi perustella miksi tällä abstraktiotasolla on väliä valtiontalouden ja yhteiskunnan toiminnan kannalta. Ja siihen he tarvitsisivat sitä vastustus-pelottelustrategiaa johon ei tässä asenneilmapiirissä ole menemistä.
Graffiti on kuvattu Tallinnan vanhassakaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti