Japanilaiset ovat olleet meille hyödyksi tuottamalla monia arkielämässäkin käteviä termejä.1 Tällä kertaa nostan esiin kaksi kohtaa ja kolme sanaa, jotka auttavat hakemaan oikeaa tunnelmaa tämän aiheen käsittelyyn2;
1: Ensimmäinen sana on "Bakku-shan" , joka tarkoittaa tyttöä joka näyttää takaapäin kauniilta, mutta edestä rumalta. Tässä korostuu ensivaikutelman pettämismahdollisuus. Se, miten lisäinformaatio voi muuttaa vaikutelmaa runsaasti. Ja tietysti se on myös eurooppalaiseen korvaan kovasti seksistinen termi.
2: Toinen on enemmänkin sanapari : "Tatemae" ja "Honne". Tässä on taustalla hyvin omintakeinen ajattelu, jossa vastakkain ovat yksilön maailmankuva ja julkisesti esitetty maailmankuva ; Eurooppalainen voisi ajatella että "honne" on mihin uskot ja "tatemae" mihin poliittisesti korrektisti sanot uskovasi, jolloin sanojen välissä on kaksinaamaisuus. Mutta japanissa, jossa tämä kuuluu kulttuuriin erittäin vahvasti, ovat tietysti hakeneet tähän mukavammalta kuulostavan lähestymistavan. Japanilaisille on nimittäin normiston voimakkuuden vuoksi selvää että ulkoinen identiteetti ja sisäinen identiteetti on erilainen. Euroopassa niitä pidetään samana. Siksi japanilaisille kysymys on neutraalimmin eri perspektiiveistä todellisuuteen. Ne ovat erilaisia mutta kummankaan ei tarvitse olla valehtelua tai epätotta.
Tästä asetelmasta pääsenkin sitten varsinaiseen aiheeseen. Eli fundamentalismiin. Sillä jotenkin erikoisesti tämä muistuttaa minua internetissä melko tuoreesti käydystä dominionismikeskustelusta. Amerikkalaisen kristillisen oikeiston mukaan sitä ei ole olemassa eikä se vaikuta kehenkään. Heidän kantansa näytti keskittyvän siihen että jos moni uskookin että sekularismi(~"separation of church and state") on Amerikkalaisuuden vastainen ja epäisänmaallinen (~"Unpatriotic") ja perustuslain vastainen (~"Pseudo-Legal"). Ja vaikka he haluaisivatkin että Raamattupohjainen laki tulisi takaisin, se ei suinkaan tarkoita sitä että he yrittäisivät millään tavalla toteuttaa näitä oppejaan yhteiskunnassa, ja esimerkiksi äänestää teokatiaa ajavia asioita. Ongelmana tässä on tietysti se, että dominionismi on akateemisestikin hyväksyttävä liikehdintä. Ei ole vaikeaa tehdä sitä, mitä "Slaktivist", joka kertoo miten konservatiiviset intellektuellitkin hyväksyvät sen että dominionismi ei ole myytti. Ja että lakimuutostavoitteita tehdään - Amerikkalaiset dominionistit ovat sen verran järjestäytyneitä että he puuhastelevat esimerkiksi homoseksuaalien vastaisia lakeja Ugandassa asti.
Dominionismin ongelmana onkin se, että jos se on liberaalien keksimä paranoidinen salaliittoteoria konservatiiveja vastaan, miksi monet konservatiivitkin tunnustavat ilmiön ja vastustavat sitä. Dominionismi on yksi fundamentalistinen liikehdintä, jonka mainitseminen on tarpeellista. Se ei ehkä edusta kaikkia fundamentalisteja, mutta se on silti olemassa. Se on hieman kuten Päivi Räsänen, jonka kohdalla toistetaan slogania "Ei edusta kirkon kantaa." Kuitenkin kun tarkemmin katsoo, Räsänen edustaa mielipiteitä, jotka taas ovat suosittuja monien kirkossa olevien puolella. Ja kirkko ei suinkaan aja näitä pois vaan pitää sitä yhtenä mielipiteenä jota ymmärretään ja suvaitaan. Näin Päivi Räsänen itse asiassa edustaakin yhtä kirkon kantaa. Hänellä ei ole virallista statusta kirkossa, uraa tai virkaa. Näin hän ei henkilönä edusta kirkkoa. Mutta tämä on irrelevanttia kun aiheena ovat mielipiteet ja se onko kirkossa niitä vai ei. Räsäsen kaltaisia kristittyjä on kirkossa, ja "ei edusta kirkon kantaa" on eräs tapa sanatasolla kiistää tämän mielipiteen relevanssi. Niin kauan kuin kirkossa on näitä ihmisiä, kannanotto on kuitenkin liian jyrkkä. ~ Toki tämä analogia on epätäydellinen, koska Kirkko ei ole toistaiseksi kiistänyt Päivi Räsäsen olemassaoloa ja väitä että hän on täysin kuvitteellinen henkilö. Ja oikeastaan jotta päästäisiin samaan, Päivi Räsäsen pitäisi pitää julkisuudessa puhe jossa hän kiistää että on olemassa mitään "Päivi Räsästä" tai "kristillisdemokraatteja". Tässä mielessä dominionistit menevät paljon pidemmälle kuin mihin kotomaassamme päästään..
Dominionismin itsekielto on toki yleistä konservatiivilinjalla. Esimerkiksi Ingelligent Designin kannattajat selittävät toistuvasti että he eivät ole kreationisteja, vaikka sosiologiset yhteydet ovat melkoisen selviä, puhumattakaan siitä että kaikki ID -argumentit ovat sellaisia että jos kreationisti tekisi ne, sitä kutsuttaisiin kreationismiksi. Itse asiassa ID -argumentit ovatkin yleensä ottaen kreationistien perinteisten argumenttien uudelleenmuotoiluja. John Pieret nimittäin kuvasi Intelligent Design -piireissä tapahtuneita asioita. Taustalla oli se, että Granville Sewell oli tehnyt "jotain"3 joka oli julkaistu "Applied Mathematical Letters" -lehdessä. Sittemmin paljastui että siinä ei ollut oikein mitään järkeä ja "jokin" vedettiin takaisin. Juttu oli itse asiassa niin huono, että Intelligent Design -piirit ottivat Sewellin paperiin etäisyyttä.
Siitä huolimatta että esimerkiksi allekirjoittanut sai ID -kannattajalta aikanaan "haasteena" juuri kyseisen paperin ja sen kuvattiin olevan jotain joka tukee Dembskin näkemyksiä. Tutkimus oli siis kovanlaatuinen "bakku-shan". Ja tätä kautta varmasti pettymys monille. Etääntymisestä syntyi seuraavanlainen lausuma "Sewell did not present Intelligent Design arguments, but postulated that there are certain forms of complexity most people agree will not happen under a natural, unguided environment." Ainut ongelma tässä on tietysti se, että tämä kompleksisuusargumentti on jotain, joka kuvaa ID -piirien argumentaatiota täsmälleen. ID -luonnetta korostaa sekin, että siinä ei mainita Jumalan persoonaa tai muita yksityiskohtia. Siinä ei toki mainita sanaparia "Intelligent Design" -mutta tätä sanaparia ei käytetä yleensäkään niissä julkaisuissa joita Intelligent Designin kannattajat haluavat laittaa. Sitä voidaan pitää sen peruslähtökohtana. On kuitenkin hupaisaa kun "itsen kielto" viedään uusiin sfääreihin.
Pieret kuvaa melko hauskasti tähän liittyvää asennepiiriä, sillä tässä ei itse asiassa tällä kertaa syytetäkään "naturalisteja" "Ingelligent Designin" vastustamisesta. Sen sijaan korostetaan miten liberaaleilla on salaliitto. "Liberals defend the guilty and impugn the innocent not only because they side with barbarians, but because a fair and just system of law challenges their hegemony as judges of the universe." ... "I can personally testify to this widespread intellectual discrimination against conservative thought in academic journals." Kuitenkin pelkkä torjunta ei riitä. Pieret näyttääkin, minkälaisia julkaisuja kriitikolta oli torjuttu. Ne ovat paranoijaa. Esiin nousee esimerkiksi kirjoituksia joissa käytännössä ilman todisteita esitetään että sekularisaatio, ehkäisy ja abortit myös einaimisissaoleville, pornografia, internetporno, homoseksuaalisuuden laillistaminen ja uskonnon julistamisen kieltäminen kouluissa ovat salaliiton ajamia "... Behind these radical court decisions are a cabal of well-organized, well-financed and diverse group of progressive politicians, socialists, fascists, anarchists, communists, atheists, agnostics, secularists, leftist special interest groups, and their supporters which were becoming increasingly hostile to America's traditional notions ..." Pieret kuvaa ilmiötä yksilön egon kautta. Hänestä siis epäonnistumisesta syytetään kriitikkoa. Jos julkaisuja ei saada läpi, ei suinkaan ajatella että työ ei olisi tehty huolimattomasti ja huonosti, vaan että jos vertaisarviointi ei päästä läpi, on syynä ilmiselvästi sensuuri ja vaino. Siksi pelkkä julkaisujen läpipääsemättömyys riittää vainosyytöksiin.
Oma näkemykseni on enemmänkin ideologiakeskeinen. Tämänlaiset lausunnot kenties kumpuavat yksilön egosta. Mutta ne eivät leviäisi julkisuudessa jos niissä ei olisi jotain joka vetoaa tiettyihin tukipiireihin. Näin ollen konservatiiveilla - etenkin dominionisteilla - on erimielisyyden kohtaamistilanteessa tapana ottaa salaliittoteorisointi kauniiseen käteen. Yksilö joka ottaa marttyyrinkaavun ylleen saa sympatiaa ja kannustaa isompaa ryhmää. Näin asia ei jää yksilön pettymykseksi, vaan leviää. Näin salaliitosta tuleekin "enemmän kuin paska tutkimus". Siitä tulee jotain johon moni uskoo. Karkeasti sanoen tilanne meneekin niin että jos konservatiivi kirjoittaa salaliittoteorisoivaa materiaalia ja se menee läpi, on se hyvä tutkimus. Ja jos se ei mene läpi, nihiloidaan kritiikki selittämällä että se vain todistaa vainon aktuaaliseksi.
Tässä valossa on kuitenkin hyvä huomata, että konservatiivi ei varmasti helposti ota salaliiton kiistämistä kovin vakavissaan. Sillä hän tietää mistä siinä on kysymys. Tälläinen ääneenlausunta on vain "tatemae" jota harjoitetaan koska on tilausta juridiselle fundamentalismille joka toteuttaa tavoitteitaan tilanne huomioiden. Se, mitä oikeasti ajetaan ja tarkoitetaan on taas aivan eri asia. Ilmiön kiistäminen ei tässä valossa paina mitään.
Valitettavasti dominionismista ja ID -asenteista on todisteita - kuten "Wedge -dokumentti" joka paljastaa pitkän tähtäimen tavoitteita ja kuvastaa liikkeensisäisen "honne" asennemaailman. Liberaalien salaliitto taas on vähemmän organisoitunutta, se on enemmänkin normaalia sosiaalista liikehdintää. Kaikki poliittinen liikehdintä ei ole salaliittoa.
Tässä valossa auki jää vain yksi asia. Se, miten paljon liberaalien salaliitosta kohkaaminen on projisointia jossa omat asenteet ja toimintakonseptit siirretään sellaisenaan vastapuolelle ja vain taktiset päätermit vaihdetaan "leikkaa-liimaa" -strategialla paikalleen jotta näyttää että tässä puhutaan siitä jonka kanssa ollaan erimielisiä, mutta oikeasti se paljastaakin enemmän kertojastaan..
1 kuten "bukkage" ja "shokushu goukan" jotka kaikki tuntevat ja käyttävät päivittäin...
2 Koska kielitaito rakentuu yksittäisistä omituisista ja omasta kulttuurista poikkeavista käsitteistä, hyödyllisyyden vuoksi kannattaa lukea hauskoja käsitteitä enemmänkin..
3 Mikään sellainen sana kuin "tutkimus" tai "laskelma" eivät ole tilanteeseen sopivia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti