Tampereen yliopisto tiedotti, että suomessa voimakasta uskonnollisuutta vieroksutaan. Tämän syynä nähdään konfliktien synty ; "Neljä viidestä suomalaisesta pitää voimakkaita uskonnollisia käsityksiä omaavia ihmisiä suvaitsemattomina. Kolme viidestä suomalaisesta ajattelee, että uskonnot aiheuttavat enemmän konflikteja kuin rauhaa. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole erityisen ennakkoluuloisia toisia uskontoja kohtaan. Esimerkiksi vain neljä prosenttia maamme asukkaista vastustaa ehdottomasti oman sukulaisen avioitumista toisen uskonnon edustajan kanssa. Kolme viidestä suomalaisesta uskoo perustotuuksien löytyvän useista uskonnoista, kun taas kymmenesosa ajattelee, ettei totuutta löydy mistään uskonnosta." Sama tutkimus kuitenkin näyttää myös hyvin toisenlaisen puolen. Suomalaiset nimittäin eivät ole kriittisiä kaikille uskomuksille, he suvaitsevat monia eksoottisen oloisia uskontoja. "Nuoret olivat omaksuneet vaihtoehtoisia uskomuksia vanhempia yleisemmin. Joka neljäs (24 %) alle 25-vuotias esimerkiksi uskoi onnenamulettien tuovan hyvää onnea (65-74-vuotiaista 13 %). Ennustajiin uskoi neljännes (24 %) alle 25-vuotiaista ja runsas kymmenesosa 65-74-vuotiaista. Perinteinen uskonnollisuuden väheneminen ei siis välttämättä johda uskonnottomuuteen, vaan vaihtoehtoisten uskomusten lisääntymiseen." Islam ja kristinusko koetaan vaarallisina, mutta monia muita pidetään lempeinä ja kokonaisvaltaisina.
Suomessa on siis esillä jotain jota voisi kutsua provokatiivisesti trendihörhöydeksi. Tämä näkökulma on nostanut esiin uskovaisten puolelta pari pääaihetta;
Kristinusko nähdään skeptisenä. Tässä se, että kristinuskossa vastustetaan sellaisia taikauskoisia näkemyksiä mitä New Agen parissa harjoitetaan ahkerasti, tarkoittaa sitä että kristinusko suojelee taikauskoilta.
Kristinusko, skeptinen varokeino joka suojelee Jumalallisen Tieteen avulla harhaopeilta.
Tässä erimielinen voi tietysti muistuttaa siitä että kysymys ei välttämättä ole suinkaan skeptisyydestä itsestään vaan dogmaattisuudesta ; Se, että yksi taikausko kieltää toisen, voidaan nähdä vain kilpailijoiden karsimisena. Voidaankin sanoa että kristinuskon vallankäyttö on ollut ennen kovempaa ; Se on rajoittanut syntisiksi ja kielletyiksi monia uskonnollisia näkemyksiä. Nyt kun tämä valta on heikennyt, on selvää että variaatio kasvaa. Näin kirkon vallan väheneminen olisi variaation kasvamisen syy, ja se sopii varsin mukavasti nykyiseen tilaan.
Jos tähän selitykseen uskoo, näyttää "kristillisyyden skeptisyyden korostaminen" ylenkatseelta, jossa oma eitieteellätodistettu vakaumus on parempi, laadukkaampi ja ehdottomasti vähemmän taikauskoinen kuin muiden uskontojen eitieteellä todistetut vakaumukset. Jos astrologit tekisivät samoin ja kieltäisivät joitain muita näkemyksiä ja pitäisivät tätä paremmuudenosoituksena, heitä pidettäisiin taikauskoisina ja ylpeilijöinä sen sijaan että heidän nykyinen likimain kaiken sietävä "höpöhöpölinjansa" on vain taikauskoista.
Ne kiusaa mielivaltaisesti vain meitä.
Kristinuskoallergianäkemyksessä yhteiskunta nähdään kaksinaismoralistisena, siinä suvaitaan kaikkia paitsi yhtä uskontoa. Tässä ajatellaan että vähemmistö on ikään kuin suojeltu ja enemmistö on moitteenalaisena. Eli eksoottisten, marginaalisten, uskontojen edustajia kohtaan ei Suomessa olla kriittisiä, vaan niiltä hyväksytään kritiikittömästi kaikenlaisia latteuksia. Marginaalinen ja outo on kiinnostavaa ja eksoottista.
Tämä luokka on hyvin paljon sukua Fatwakateus -ilmiölle, joskin tämän tutkimuksen mukaan myös islamia vieroksutaan, joten sitä on sovellettu. Toki tässä katoaa valtava määrä fatwakateus -argumentaation voimasta, sillä siinähän kristinuskon lempeyttä nähdään syynä ; Ihmisten katsotaan pelkäävän terveesti islamin kritisoimista, jolloin he pilkkaavat jotain jonka kritisoimiesta ei kuole tai joudu terroristipommitetuksi.
Tosin hieman yllättäen tässä havainnossa on varmasti perääkin. Tosin tässä voidaan huomata, että kristinuskon suuruus itsessään tekee siitä merkittävän ilmiön. On tavallaan irrelevanttia kritisoida jotain tahoa, joka on kooltaan niin marginaalinen että se ei voi saada aikaan "kovin merkittävää vahinkoa".
Ne on vieraantuneet kristinuskosta.
Kristinuskosta vieraantumisnäkemys on oikeastaan edellisen kohdan kanssa päivastainen - ja sen kanssa jopa ristiriitainen - näkemys, jossa kristinuskosta vieraantuminen on ytimessä. Oppeja ei osata, joten kristinuskosta on tullut eksoottinen asia, jokin joka ei enää vaikuta arjessa ja elämässä. Muut uskonnot voivat tuntua silloin tutulta.
Tässä on mukana mausteena näkemystä jonka mukaan kristinuskoon tutustuminen tarkoittaisi vakaumuksen syntyä, eli eikristittynä oleminen johtuu siitä että kristinusko olisi väärinymmärretty, tai että sitä ei muuten vain osaa. Tämä on toki yleinen näkemys uskovaisten parissa, mutta näin uskonnottoman silmään se tuntuu melkomoiselta arroganssilta.
Lisäksi se on varsin epäuskottava. Sillä nykyisin kouluissa opetetaan hirvittävän isoja tuntimääriä kristinuskoa. Itse asiassa uskon että nykyinen sukupolvi on paremmin koulutettua ja kristinuskon perusdogmat lukenutta ja ymmärtänyttä kuin mitä Suomessa on ikinä ollut. Tätä ei ole vaikeaa perustella, kun muistaa mihin aikaan suomessa oli lukutaito ja rippikoulutason perusasiat (katekismus) jonkinlainen koulutukse saavutus. Näyttää pikemminkin siltä että kristinuskon oppiminen on ollut liitoksissa kristinuskosta etääntymiseen. - Ja toisessa päässä historiaa ; Katolinen maailma jossa oli käytössä vain papiston omistama kieli piti asemaansa tiukiten. Tiedon puute ei selvästi suinkaan tarkoita uskontoinstituutioista etääntymistä. Osaaminen tarkoittaa mahdollisuutta kritiikkiin ; Et voi keksiä kriittisiä argumentteja johonkin jota et osaa, jolloin yhteiskunnassa on ikään kuin "lähtökitka on suurempi kuin liikekitka." Ja osaaminen pienentää tätä eroa.
Olipa syy mikä tahansa.
Skeptikko tietysti itkee sitä, että skeptisyys ei kasva, vaan ihmiset pikemminkin hajottavat kannattamansa taikauskot laajemmalle. Nykyään nimittäin vaaditaan nimittäin melko uskomaton skaala erilaisia krotisoitavia näkemyksiä ; Pelkästään New Agen, harekrishnan, astrologian, kvanttimystiikan ja muiden vastaavien luetteleminen on rasittavaa, saati sitten argumenttien esilletuonti ja analysointi..
Kuva on Pasilasta. Aidan aukkoa on parsittu erikoisella järjestelmällä, joka sopii hyvin kuvastamaan kristittyjen asennetta kirkostakarkaajia kohtaan. Siinä parsitaan aidassa olevia ilmiselviä reikiä jollain purkkaviritelmällä. Ihmiset haluavat pois, joten aidan paikkausta tietysti tarvitaan. Mutta jos saataisiin pois haluaminen vähenemään, ei tarvitsisi katsella kummallisia aidanreikiäkään...
4 kommenttia:
Hyvää pohdintaa.
Tämä tutkimus minulle merkitsi ensisijaisesti sitä, että olen ymmärtänyt asiat oikein (Heh..) MOnet suomalaisetkin, jopa kriittisinä itseään pitävät nuoret, siis osoittautuivat "uskonnollisiksi" niin kuin muukin maailma.
Maailman uskontojutut ja kristinuskon "syyllisyys" moniin väitettyihin ylilyönteihin näyttäytyvät erilaiselta, jos siirrytään pois Suomesta. En muista Thaimaan vuosinani tavanneeni ihmisiä (totta kai heitä siellä jossain täytyy olla), jotka uskoivat uskonnottomuuteen. Se ei siellä eikä yleensä missään noissa maissa liity mihinkään kristinuskon valtapyrkimyksiin. Kristinuskolla ei siellä ole "verinen" eikä tukahduttava maine. Se on vain "niiden toisten" uskonto thaimaalaisten mielstä.
Itse asiassa uskonnot eivät kauheasti minua kiinnosta, sinänsä. Usko on sen verran erilaista kuin uskonnollisuus, jota taidan harrastaa suhteessa aika vähän. Tuon eron korostaminen on tietty jatkuva päättymätön keskustelunaihe, joka sekään ei ole niin oleellista...
Miten tämä tutkimus voi olla todiste Jumalan olemassaolosta? "Oikein ymmärtäminen" ei ole koskaan käsiäänestyskysymys. Vakaumuksesta ei yksinkertaisesti saa tehdä premissiä. Aika moni näyttää kuitenkin vaihtavan keskustelun siihen että syyttää että "uskoo uskonnottomuuteen". "Tiedeuskodiskurssi" onkin siitä huvittavaa, että ihmiset uskovat että luonnontiede on kyseenalaistettavissa vahvemmin kuin teologia. He ovat siis valmiimpia hyppäämään lentokoneesta rukouksen voimalla kuin luopumaan Jumalauskosta.
Tämä tietysti asettaa heidät vain oikeaan rationaalisuusskeemaan. Heitä ei voi enää oikestaan ottaa vakavasti.
Palasin kurkistamaan tännekin.
En mielestäni väittänyt (enkä muista koskaan väittäneenikään), että "uskonnollisuuden" olemassaolo on todiste "Jumalan" olemassaolosta.
On monta uskontoa, joihin ei liity mtään jumaluutta. Niissäkin on silti näkyvillä nuo uskonnon perusasiat, oppia, etiikkaa, mystiikkaa ja kulttia=muotomenoja. Uskonnollisuus on lähinnä sitä, että on olemassa reaalitodellisuuden ulkopuolista tapahtumaa, selittämätöntä, jota joku kutsuu epärationaaliseksi ajatteluksi...
(On totta, että kristinuskoon sisältyy ajatus, että kaikki uskonnollisuus on hapuilua Jumalan puoleen, mutta ei se mikään "todistus" ole... ulkopuolisten silmissä samaa hörhöilyä kuin muukin kristinusko...)
Esitit alkuun että "Tämä tutkimus minulle merkitsi ensisijaisesti sitä, että olen ymmärtänyt asiat oikein (Heh..)"
Eli aika selvästi esitit että tämä tutkimus jotenkin osoittaisi sinun olevan oikeilla linjoilla.
"MOnet suomalaisetkin, jopa kriittisinä itseään pitävät nuoret, siis osoittautuivat "uskonnollisiksi" niin kuin muukin maailma.""
Tämä taas viittaa voimakkaaseen "homo religiosus" -henkeen, jossa oikeutus uskontoon, jos ei todistettuna ilmiönä, niin ainakin hyväksyttävänä toimintana syntyisi sitä kautta että "niin moni" tekee sitä.
Nyt kommentissasi korostit teismiä.
"On monta uskontoa, joihin ei liity mtään jumaluutta. Niissäkin on silti näkyvillä nuo uskonnon perusasiat, oppia, etiikkaa, mystiikkaa ja kulttia=muotomenoja. Uskonnollisuus on lähinnä sitä, että on olemassa reaalitodellisuuden ulkopuolista tapahtumaa, selittämätöntä, jota joku kutsuu epärationaaliseksi ajatteluksi..."
Kun vaihdat sitten tuosta "Jumalan" tilalle "transsendentin" niin sanomani säilyy - en ymmärrä onko muutos termissä edes mikään muutos, kun ottaa huomioon miten Jumaluus on määritelty kautta aikojen. Jumalan määrittely on sen verran monikirjoinen että käytännössä voidaan laittaa jopa yhtäläisyysmerkki.
Lähetä kommentti