Olen käynyt pientä ja kevyttä keskustelua snobismista. Aiheen luulisi olevan helppo, sillä jokaisella tuntuu olevan selkeä käsitys siitä mistä ilmiössä on kysymys. On selvästi oikein kutsua joitain ihmisiä snobiksi.
Taustalla on se, että ikäiseni ihmiset alkavat yllättävän usein keski-ikäistymään sillä erikoisella latistuvalla tavalla johon vain radikaalinuoret kykenevät. Esimerkiksi ihmisillä alkaa olemaan kalliita mieltymyksiä. Kun sitä istuu hienostoklubilla kuuntelemassa livenä modernia jazzia ja samalla aterialla on hienoa punaviiniä ruokana vuohenjuustoa ja jälkipalaksi tempaistaan jotain hienoa, sitä ikään kuin pakottautuu miettimään että mitä tapahtui sille radikaalinuorelle joka oli sitä mieltä että kun vallankumous tulee, proletaatit kylpevät elististien veressä.
Osan mielestä tämä on vain elämäniloa, erikoisuuksista nauttimista silloin tällöin. Tällöin hedonismi on ikään kuin liian arkista ja liian harvoin toistuvaa ollakseen aitoa snobismia, jossa kysymyksessä olisi poikkeustilanteiden sijasta elämäntapa. Osan mielestä snobismi on nimen omaan sitä että elää etiketin mukaan ja on kallis maku ja sitten on hedonisti tällä hyvin tietyllä tavalla.
Osan mielestä kysymys ei ole ollenkaan siitä mitä tekee, vaan miten tekee. Asenteestakaan ei oltu yksimielisiä;
1: Osasta snobismi on sitä että asenne on elitistinen ja ylenkatsova. Silloin sitä voi olla vaikka kiroileva ja huonotapainen. Asioita tehdää silloin vain koska se kuuluu asiaan ja vain kun se itselle sopii.
2: Osasta snobismi on maanläheisyyden puutetta jolloin snobismi on haahuilua jossa etiketin seuraaminen on keino asettaa itsensä arjen ja rahvaan ulkopuolelle myös ulkoisesti. Sisäisen ja ulkoisen viestinnän suhde on sitä että esimerkiksi ollaan häijyjä sellaisella etäisellä tavalla.
Itse olen luonnollisesti sitä että snobismi on sitä että olet "besserwisseri" etkä "oksentaja". Tässä mielessä snobismia ilmentää intellektuellismi, jossa kenties vain yrität olla fiksu. Tässä olen tietysti kannustava ja toivon että mahdollisimman moni snobiutuisi. On kunnioitettavaa arvostaa kulttuuria niin paljon että yrittää imitoida sitä. Kenties epäonnistuminen ei ole kauhean ihastuttavaa ja sivistynyttä, mutta imitaatio on kuitenkin tässä mielessä eräänlaista hyvin kieroutunutta imartelua. On kunnioitettavaa jo pelkäastään haluta olla osa älyllisyyttä ja kulttuurielämää.
Tosin tämäkään ei kuitenkaan ratkaise sitä kenties suurinta ongelmaa; Sitä, vaatiiko snobius kaksinaamaisuutta. Eli onko niin että elitismi ja intellektuellismi olisi jaettavissa kahtia; Sellaisiin jossa ollaan snobisti tekosivistyneitä. Ja se toinen luokka olisi se aito sivistys. Itseni tekisi mieli jakaa sivistyneistöksi itseään ilmentävää maailma kaksinaismoralismin kautta, jakaa eliitti gentlemanneihin ja snobeihin ; Siinä sen kyseenalaisemman erityismaininnan saisivat ainakin ne PerusSuomalaiset joista "Neekeri" ei ole herjasana, mutta "persua" ei saa sanoa kun se on loukkaava. Ja tietysti Wikileaksin perustaja joka hurjistui siitä että hänen muistelmansa vuosivat. Tämän rinnalla havannalainen sikari silloin tällöin ei liene rikos sivistystä - tai ainakaan koherenssiperiaatetta - vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti