"Please note that this is a feminist reading of a text. It does not mean that I believe Rowling intended for these things to happen. When a work is published, it becomes something that is up for interpretation by many different disciplines. A feminist reading of a text finds hidden meanings and reads against the grain - it does not say anything about the author's intentions."
(Dollymix:the torgotten rape in Harry Potter)
Postmodernismissa yksi käytetyimmistä menetelmistä on diskurssianalyysi. Tässä kannatetaan usein - mutta ei aina - psykologiasta irrotettua tulkintatapaa, jossa korostetaan että diskurssianalyysi ei paljasta mitään kirjoittajan intentioista. Tähän tulkintatapaan liittyy voimakkaasti Derridan ajatus "kirjailijan kuolemasta". Teksti on esillä ja siitä voidaan ainoastaan tehdä tulkintoja. - Tässä voidaan jopa korostaa sitä, että kirjailijan intentioita pidetään tavoittamattomina, kirjailijayksilön subjektioina. Jos joku väittää että kirjoittaja haluaa tai tavoittelee jotain kirjoittaessaan, niin hän itse asiassa määrittelee ja lokeroi kirjailijaihmisen.
Siksi tekstistä löydetään merkityksiä, mutta auki jää kenen merkityksiä ne ovat.
Sovellettuna feminismiin tämä muuttaa kentän kuitenkin melko omituiseksi. Sillä feminismissä esillä on usein yhteiskunta, arvokeskustelu ja muu vastaava. Poliittinen liikehdintä ja aktiivisuus nostetaan tärkeäksi elementiksi, sitä ei siis vain analysoida ja maailmasta kirjoiteta kun tarkoituksena on maailman muuttaminen. Tällöin korostetaan valtaa ja valtapeliä. Tällöin etsitään nimen omaan intentioita. - Jos tässä näkökulmassa tehdään diskurssianalyysi Derridan "kirjailijan kuoleman" hengessä, on itse asiassa tilanne jossa tehdään esimerkiksi tulkinta sovinismista, mutta tämän ei väitetä olevan kenenkään miehen tai yhteiskunnan intentioissa.
Tässä mielessä "intentiotulkintavastaisen mutta aktivistisen" feminismin luonteeksi muodostuu yleensä vain vastarinta vastarinnan vuoksi. Ja tällöin tilanne muuttuu hieman samaksi, kuin mitä "Cosmopolitan" -lehti näyttää kannattavan. Parisuhdeasioissa se näyttää neuvovan "paranoiaa paranoian vuoksi". Näin esimerkiksi yhdessä artikkelissa voidaan kertoa että salailu, se että ei kerrota asioita, kertoo siitä että poikaystävä on petturi. Toinen artikkeli sen sijaan kertoo että poikaystävän avoimuus ja asioiden kertominen on toisten asioiden salailua. Koska poikaystävä joko on sulkeutunut ja ei kommunikoi tai on avoin ja kommunikoi. Tai ilmentää näitä, on huolestunut tyttönen tietysti saamassa tukea pahimmille peloilleen. Tämä toki lisää hermostusta joka kenties pakottaa ostamaan uuden lehden (ja hankkimaan uuden poikaystävän jonka pettämisestä olla huolestunut.) Tilanne siitä että joku uskoo näitä on tietysti hyvin ikävä ennenkaikkea niille poikaystäville, joilla ei ole mitään keinoa seurustella ilman että toinen vetää päätelmän "sinulla on toinen". (Ja kyllä, lopputulos on se, että "Kun kerran noin vaadit".)
Jos lukee vastakarvaan, on selvää että jokin tulkintakenttä joka johtaa tähän toteutuu. Yleensä voidaan - ja itse asiassa on jopa melko helppoa - rakentaa systeemi joka on juuri "kruuna sinä petät - klaava sinä petät". Tätä kautta syntyy presuppositionistisia järjestelmiä. Niiden ongelmana on tietysti se, että vaikka postmodernismia myydään usein nimen omaan suvaitsevaisuuden ja monitulkintaisuuden kautta, nämä järjestelmät rakentavat ympärilleen helposti jollain tavalla monomaanisen ja tuomitsevan ympäristön. Jos harjoittaa vastakarvaan lukemista, ei pidä yllättyä jos feminismin sisällä lymyää telaketjufeministejä.
Kuva on sateenkaari joka tapahtui iltaruskon aikaan. Näin sateenkaari näyttäytyy erikoisen värisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti