Modernismin ajatus voidaan tiivistää valistuneeseen individualismiin. Sen maailmankuvassa todellisuus on objektiivinen mutta ihmisen merkitystenanto asioille on subjektiivista. Tätä näkemystä edustaa esimerkiksi Sartre, josta ihmisen tulisi luoda oma minäkuvansa, joka sitten suhtautuu jotenkin maailmaan (sen mukaan mitä siinä on ja mitä ei ole.) Näin yhteisessä maailmassa ollaan yksilöllisiä omien mieltymysten kautta.
Postmodernissa maailmassa tilanne on muuttunut olennaisesti. Totuudesta on tullut roimasti subjektiivisempaa ; Maailman objektiivisuutta ei välttämättä kielletä (toki tätäkin tapahtuu), mutta sen sijaan korostetaan maailman kompleksisuutta verrattuna ihmisen kykyihin. Tätä kautta ihmisen ymmärrys asetetaan asemaan, jossa yksilön on mahdotonta erottaa objektiivista todellisuutta. Näin tarjolla on vain tulkintoja. Ja näin päädytään relativismiin paitsi mieltymysten, myös todellisuuden suhteen. ~ Postmodernismi värittää maailman niin monimutkaiseksi, että elämänhallinta vaatisi koko kapasiteettimme ja ylikin.
Monet ihmiset kuitenkin joutuvat elämään modernilla maailmankuvalla postmodernismin läpitunkemassa maailmassa. He saattavat löytää jotain Italo Calvinon ajattelusta.
Calvino käyttää maailmankuvan ja elämässä tehtävien valintojen ja niihin liittyvien asenteiden vertauskuvana labyrintissa kulkemista: Tässä vertauksessa maailma on labyrintti, jossa elämme: Se on täynnä valintoja, joiden seurauksia meidän on vaikea nähdä. Labyrinttiin eksyy helposti koska objektiivisuutta on vaikeaa kohdata. - Calvino näkee, että postmodernismi ajaa helposti "turhautumisen kautta laiskuuteen". Tässä tilanteessa postmoderni ihminen on vain menettänyt toivonsa, lakannut kulkemasta labyrintissä. (Mikä on tietysti mainio keino jäädä sinn.) Tämä ei ole Calvinon mielestä mitään skeptistä epäilyä, vaan epäuskoon ja tyhmyyteen heittäytymistä. Maailma näyttäytyy sen jälkeen vain mysteerinä ja samalla sellaiset ajatukset kuten sivistys ja tieto menettävät merkityksensä.
Calvino näkee että ihmisen tulisi yrittää hankkia tietoa ja elää. Hänen näkemyksessään yksilökeskeisyys on tärkeää. Mutta hänen kohdallaan on pakko jakaa yksilöllisyys positiiviseen individualismiin ja negatiiviseen egoismiin tai anarkismiin anarkismin vuoksi;
1: Calvino vastustaa egoistis-anarkistista elämäntapaa kulttuurin irvikuvana ; Niissä ei suinkaan mennä ihmisyyteen vaan ollaan ainoastaan vieraantuneita yhteiskunnasta. Se ei ole sivistystä ja kriittisyyttä vaan toivottomuutta. Calvino vertaakin tätä villi-ihmisyyteen, jossa tietoa ei tavoitella. Nämä villi-ihmiset elävät vain viidakon sijasta asfalttiviidakossa. Erehtymisen pelossa ei pidä lopettaa yrittämistä. "Lopullisen varmuuden" epäonnistuttua "relativismin" asettaminen ainoaksi vaihtoehdoiksi ei ole enää mitään kriittisyyttä tai varovaisuutta, vaan pelkuruutta.
2: Terve individualisti sen sijaan hakee tietoa. Hän myös korostaa sitä että ihmisen on uskallettava heittäytyä ; Jos maailma onkin kompleksinen eikä täydellisiä ratkaisuja ole, kannattaa kuitenkin yrittää, rohkeasti.
Vaikka poroporvarillisuutta edustaakin juuri se, että henkilö esittää olevansa yksilö hankkimalla alakulttuurimuodin mukaiset merkkivaatteet ja kampaukset. Silloinkin hän muuttuu eräänlaiseksi rattaan koneistoksi ilman aitoa omaa yksilöllisyyttä. Voidaankin nähdä että näissä kysymys onkin turvallisuudesta, hallinnantunteesta ja muiden mielipiteiden virran mukana menemisenä, vaikka tässä asiaa myydäänkin sen vastakohdilla.
Calvinon ajattelussa on jotain, josta kannattaisi ottaa oppia.
Etenkin ajatus siitä että anarkismi ja passiivisuus ovat postmodernin tyytymättömyyden eri ilmenemismuotoja tuntuu tärkeältä ; Se pakottaa rikkomaan aktiivisuus-passiivisuus -näkemyksen jossa huomataan pelkkä aktiivinen vastarannankiiskeys ja passiivinen virran mukana kulkeminen. Samalla voidaan irtautua "enemmistö vai vähemmistö" -teemasta, jossa individualismi tarkoittaa vain sitä että tekee asiat eri tavalla kuin muut. Molemmat tavat ovat "ajan hengessä" ja ne voivat jopa näyttää ainoilta vaihtoehdoilta. Ajan henki ei koe vanhaa valistushenkistä skeptisyyttä ja siihen liittyviä ajatuksia hyvänä ; se voi imagoltaan maistua "rajoittavana, epäyksilölliseltä ja poroporvarillisena". Kuitenkin juuri se näyttää tarjoavan tilaa Calvinon tapaiselle sivistyneenä ihmisenä elämiselle.
Kuva on otettu "Ruttopuistossa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti