Heti epäilyksen koittaessa

Nykyisessä työpaikassani otimme eilen osaa SPR:än nälkäpäiväkeräykseen. Tämä on kenties hieman kummallista yritystoimintaa, sillä tarjoamme palveluja lähinnä yrityksille. Olemme siis oikeastaan melko piilossa, mutkan takana asiakkaasta. Puha olikin lähinnä yhteisöllistä, se sitoi yhteen. (Bonding, kuten kaikki muukin bondage on hauskaa oikein tehtynä.) Päätin ottaa sellaisia paikkoja jonne muut eivät mene.

Ohjeissaan SPR kehottaa että kerääjä toimii kohteliaasti ja itseään vaarantamatta. Minun vaaran alueeni on erilainen kuin enemmistön kerääjistä ja päätin ottaa hyödyn irti tästä epäsymmetriasta ja menin keräämään maineeltaan hieman kyseenalaisille alueille Sörnäisiin. Keräystuokio olikin siitä mielenkiintoinen, että näin esimerkiksi prostituutiota ja narkomaaneja. He suhtautuivat minuun ihan sympaattisesti ja päädyin jopa vaihtamaan sanan pari heidän kanssaan, en toki kaupallisista asioista.

Yleisesti ottaen suhtautuminen oli positiivista ja keräsin purkin yllättävän täyteen pennosia. Köyhät ihmiset spurguista lähtien antoivat vähästään. Tältä osin kokemus oli positiivinen ja olo oli hieman samanlainen kuin päälläni olisi ollut se muskettisoturien tunnukseksi tullut ristiasu. (Ero ei ole valtava, kun tietää että minun ulkonäköäni kuvaa lähinnä "keskitysleirivanki, jonka käsiin ja jalkoihin on sidottu luurankoja." ja SPR -tunnukseni oli oikeasti kokoa XXL.)

Kuitenkin jotain hieman negatiivistakin tapahtui;

Osa oli toki erimielinen, ja esimerkiksi dissasi sitä että "Taas autetaan jotain mutiaisia." Mutta tämä on lähinnä mielipide-eron ääneenlausuminen. Kenties muodoltaan provokatiivinen, mutta "se ei ole minun ongelmani".

Romanian romanikerjäläiset eivät pitäneet. Eräs heistä tuli aluksi ärhentelemään ja siirryinkin kohteliaasti puoli korttelia, toki tämä paikka oli hieman syrjemmässä. Ajattelin että tällä annan hänelle symbolisesti tilaa, ja kerron että en halua viedä hänen pennejään. Uusi paikkani oli syrjemmässä, mutta toisaalta tässä oli kyseessä juuri se kohteliaisuuden ja turvallisuuden tematiikka ; Ilmaistyöntekijä saa tällä lailla ehkä euron tai pari vähemmän. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kuin vähäksi aikaa. Vähän ajan päästä romanikerjäläinen palasi ärhentelemään, entistäkin kiukkuisemmin. Ilmeisesti tilanantosymbolini oli hänelle merkki siitä, että minua saa pompotella. Tämä on tietysti tietyntyyppisille (epätoivoisille) ihmisille sama kuin lupa ellei peräti käsky.

En ymmärtänyt sanaakaan mitä hän huusi. Mielessäni vilahti, sävyn aggressiivisuuden vuoksi, jopa kysymyksiä siitä onko laiton maahanmuuttaja turisti varustanut itsensä kenties jollakin vaarallisella väkivallantekovälineellä apuvälineellä jonka avulla hän voi turvata omaa kulkuaan asvalttiviidakossa. Tässä mieleeni tuli Fioren "Fior di Battagliasta" saatu ohje (Tom Leonin arvostettu käännös) "As you become suspicious of someone's dangerous knife, immediately go against him with your arms, hands and elbows." Seuraavaksi mieleeni tuli huvittunut mielikuva ajatuksesta jossa keltainen lehdistö uutisoisi "SPR:än rahankerääjä tappeli kerjäläisen kanssa."

Päätin parin sekunnin aktiivisen mietinnän jälkeen siirtyä rajusti sivummalle, koska en tuossa tilanteessa tavallani ollut mikään yksityishenkilö vaan SPR:än edustaja. (Monista aika voi olla lyhyt, mutta tosiasia on että minun päässäni on aina ruuhkaa. Vartijan töissäkin päätöksiä täytyi tehdä nopsakasti.) Ajattelin että se on kohteliasta kaikille, joskin normaalioloissa en olisi lähtemiseen alistunut, joten mukana oli vankasti oman egon nielemisen tematiikkaa. (En yleensä ihan periaatesyistä tottele yhtään aggressiivista uhkailua ja noin keskimäärin minuun ei kannata soveltaa sitä mikäli tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu täydellinen hammaskalusto.)

Se, mitä tämä kaikki tavallaan kuvasti on se, että hyväntekeväisyyshommat ovat kauttaaltaan priorisointikysymyksiä.

Maailmassa on kaikenlaista, ja usein työssä onkin jossain määrin valittava mitä tekee. Jos pitäisi jättää hyväntekeväisyys tekemättä sen takia että on (a) muitakin asioita tai (b) tärkeämpiä ongelmia, ei maailmassa saataisi paljoa tehtyä. Rahat ovat kuitenkin rajallisia - eivätkä eurot tarinoiden idä ja monistu vaikka niitä miten kylväisi maahan, joten olisi hyvä jollain tavalla miettiä kohdistamistaskin, ettei tulisi kohkattua tarpeettomasti pikkuasioista. Tätä kautta ihmiset usein päätyvät parhaimmillaan tekemään joitain joka on enemmän tai vähemmän hyvää. Se, että maailman pyrkii aktiivisesti toimien jättämään eteenpäin parempana kuin minä sen löysi, on jo itsessään riittävän hyvin perusteltua.

Samoin minäkin olisin voinut mennä jonottamaan rikkaiden alueelle joko Eduskuntatalon eteen tai Espoon rikkaiden alueelle. Kuitenkin "perverssi karismani" (en tiedä mitä se tarkoittaa mutta en ole käsitettä keksinytkään) ei luultavasti toimisi rikkaiden alueella ollenkaan. (Karisman perverssiys tuleekin luultavasti juuri siitä että se vetoaa lähinnä parittajiin ja narkomaaneihin sekä juoppoihin. Auki jää kuitenkin yhä se "karisma" -osa). Otinkin tässä lähinnä oman, itselle luontevan, paikkani. Tämäkin on tietysti priorisointikysymys, ja luultavasti ilman sitä alueella ei olisi ketään. On helpompaa löytää vapaaehtoisia Eduskuntatalon eteen kuin peränurkille jotka pelottavat.

Kerjäläiskysymys sitten olikin kovaa priorisointia alusta loppuun, sain siinä kohden itse asiassa tehdä erittäin monta eettistä valintaa. Ne kaikki olivat priorisointia siinä missä on kompromissi oman itsen, edustamani järjestön ja sen kerjääjän välillä.

Kaiken kaikkiaan monet valinnoista olivat "hyvä vs. paha", osa "hyvä vs. hyvä" ja osa peräti "paha vs. paha" -valintoja.

---

Kuva on "Ropecon 2011" -tapahtumasta. Kuva -ja ennen kaikkea siinä olevat ihmiset- eivät liity itse tapahtumiin mitenkään, mutta kuvan tematiikka sitten liittyy aiheeseen sitäkin tiiviimmin.