Moraalinen ratkaisu

Hyvin suuri osa moraalisista valinnoista tehdään miettimättä, rutiinilla. Siksi onkin hyvin paljastavaa tehdä tutkimuksia jotka perustuvat tilanteisiin joissa ihmiset joutuvat miettimään valintojaan.

Tämä tuottaa yleensä erikoisia tilanteita. Esimerkiksi Trolley problemin ratkaisuissa on huomattu, että kysymys ei ole pelkästään pelastetuista hengistä. Jos vaihtoehtoina on se, kuoleeko viisi vai yksi, se, mikä lopputulos tulee riippuu hyvin vahvasti tilanteesta. Jos ajatuskokeen tilalle laitetaan konkreettinen vipu, päätöksenteko vaikeutuu ; Teosta tulee henkilökohtaisempi, ajatellaan että se lähestyy sitä että yksi murhataan jotta viisi pelastuisi onnettomuudesta. Murhatun kuolema olisi epäeettisempi kuin onnettomuuteen joutuneen. Tai vähintään vivunkääntäjä vapautuu vastuusta koska passiivisuus on erilaista osallistumista kuin aktiivisuus.

Trolley problemissa onkin katsottava kolmenlaisia kysymyksiä jotka eroavat toisistaan. On kysymyksiä mallia "moral personal", kysymyksiä mallia "moral impersonal" & kysymyksiä mallia "non moral". Ihmiset reagoivat siis tilanteisiin hyvin omintakeisesti tilanteen mukaan. Tosin eivät miten tahansa ; Kaksi kysymysluokkaa ovat itse asiassa sama. Ja vaikka moraaliteoriat luokittaisivatkin yleisesti yhteen "moral impersonal" ja "moral personal" -kysymykset, niin ihmisillä valinnan hetkellä skannatut aivot ja valinnat käyttäytyivätkin siten että yhteenliittyvät kysymykset olivat "moral impersonal" ja "non-moral". Tämä on kenties yllättävää ja jos ei sitä, niin ainakin jossain määrin huolestuttavaa.

Tämä viittaa siihen, että puhtaasti kuvitteellinen ajatuskoe ja käytännön toimia vaativat ajatuskokeet eroavat toisistaan. Ihmisillä ei siis ole mitään objektiivista moraalilaskuria, jonka mukaan he toimisivat järkähtämättömästi.

Tämä itse asiassa vastaa hyvin voimakkaasti sitä, mikä ihmisen elämän arvossa on tullut vastaan. Markku Myllykangas kuvaa "Mitä maksaa ihmiselämä?" kirjan sivulla 292 että "Ihmiselämän arvosta voidaan puhua kahdella tasolla: "ex ante" ja "ex post", ennen ja jälkeen. "Ex ante" tarkoittaa tilannetta, jossa emme vielä tiedä, kuka on nimenomainen henkilö, jonka arvosta puhumme. Tämä vastaa filosofi John Rawlsin näkemystä "tietämättömyyden verhon" takana tehdyistä päätöksistä (tilanteessa, jossa ei tiedetä ketä päätös tulee koskemaan.) "Ex post" taas on tilanne jossa henkilöllä on kasvot ja henkilötunnus." Hän kuvaa sitä, miten vaikka teoriassa näiden välillä ei pitäisi olla eroa, käytännön tasolla ihmiset valitsevat ja päättävät asioista hyvin eri tavalla näissä tilanteissa. Liikenneonnettomuuksiin vaikuttavat elementit ovat kasvottomia tilastoja, jotka ohitetaan koska ei ole kivaa körötellä jotain 70^km/_h moottoriteillä. Natsien suorittama joukkotuhonta oli tilastoja, jossa tuhannet järkyttävät yhtä paljon kuin kymmenet, kunnes holokaustille saatiin Anne Frankin ihmiskasvot.

Myllykangas muistuttaa jopa siitä että kasvottomaksi jäävien riskien omakohtaiseksi ottaminen ei vaikuta päätöksiin juurikaan ; Jokainen tietää tupakan ja ylipainon vaarallisuudesta, mutta käytännössä tämä ei vaikuta ihmisten päätöksiin koska riski on tilastollinen. Luultavasti jos voitaisiin selvästi liittää jonkun ihmisen kuolema ehdottomasti tupakkaan (eikä vain korrelaatioiden kautta, ikään kuin mutkan kautta) ihmisten käytös muuttuisi koska valinta muuttuisi henkilösidonnaiseksi. Ihmiset voisivat samastua kuolleeseen.