Mennään ja rakennetaan maailma meille huonommaksi!

"I'd like to share a revelation that I've had during my time here. It came to me when I tried to classify your species and I realized that you're not actually mammals. Every mammal on this planet instinctively develops a natural equilibrium with the surrounding environment but you humans do not. You move to an area and you multiply and multiply until every natural resource is consumed and the only way you can survive is to spread to another area."
("Matrix")

Ylivilkkaus on nykymaailmassa ongelma. Se liittyy oppimisvaikeuksiin ja luokassa riehumiseen. Se, että usein ihailemme "Carpe diem" -asennetta, ei tietenkään tarkoita että olisimme iloisia kun kohtaamme näitä ihmisiä jotka elävät tämän periaatteen mukaan. Näemme lyhytjännitteisyyttä, jonka koemme tyhmyytenä ja laiskuutena. Uusimmassa "Tieteen kuvalehdessä (13/2011)" kuvattiin miten ylivilkkaus on kuitenkin ollut menneisyydessä ihmiselle hyödyllinen. Se on ajanut ihmisiä uteliaisuuteen ja tutkimaan uusia alueita. Ylivilkkaat tai impulsiiviset olivat siksi riskinottajia ja visionäärejä. Tämä tarkoittaa sitä että ADHD tai ADD olivat ennen hyödyllisiä ominaisuuksia. (Nykyään tiedetäänkin että ADHD liittyykin esimerkiksi luovuuteen. Kuitenkin haitat korostuvat yleensä kun näistä asioista puhutaan ääneen.)

Tämä on toki tärkeää nykyaikana esimerkiksi sitä kautta että tämänlainen tieto liitetään arvostukseen. Kun ylivilkkaudelle, ADDlle tai ADHD:lle annetaan kunniakas menneisyys, se saa ikään kuin oikeutuksen olla olemassa nykyäänkin, vaikka niistä onkin haittaa vaikkapa työelämässä. ~ Ihmisten on helpompi hyväksyä riehuvatkin "ritalinlapset".

Samalla näyttää että mielenterveys on tietyllä tavalla määritelmäkysymys kuin jokin joka vaikkapa "ruton tavoin tappaa kaikkina aikoina tautina". Monien piirteiden tautiluonne voidaan sitoa hyvin vahvasti olosuhteisiin jossa ne ilmenevät. Toisissa oloissa terve ja toivottava piirre tuottaa toisaalla vaikeuksia. Kuitenkin tämä vihjaa myös siihen että vaikka leikimme olevamme nykyään erityisen suvaitsevaisia, olemme itse asiassa ajaneet yhteiskunnan tilaan jossa ei olla yhtä suvaitsevaisia kuin monessa muussa kulttuurissa.

Ja tämänlainen on tärkeää.

Mutta on tietyllä tavalla huvittavaa huomata, että ADHD on malliesimerkki ilmiöstä jota kutsutaan ekologiseksi loukuksi ; Ominaisuus joka on ollut jossain olosuhteissa hyödyllinen muuttuukin toisessa olosuhteissa haitaksi. Näin ylivilkkaat ihmiset ovat auttaneet muuttamaan maailmaa. Ja maailma on muuttunut sellaiseksi että ylivilkkaiden ihmisten on vaikeampaa olla.

Vastaavia ongelmia on tietysti monien muidenkin ilmiöiden kanssa. Obsessiivis-Kompulsiivisuus esiintyy nykyään lähinnä ongelmana. Jonain jota voisi kutsua ilmeästi esittämällä että siinä on määritelmällisesti kaksi komponenttia ; Obsessiivisuus tarkoittaa sitä että ei voi olla ajattelematta hulluja ja kompulsiivisuus tarkoittaa että näiden ajatusten toteuttamista tekoina ei voida estää. Kuitenkin OCD voidaan liittää vanhempien huolenpitoon ; Kivikaudella on luultavasti ollut vain hyödyllistä tarkistaa vielä kerran, että onko nuotion lähellä myrkkykäärmeitä ja siivota vielä kerran. Nykyaikana, kun ei enää ole hämähäkkejä ja myrkkykäärmeitä ihan samalla tavalla ympäriinsä, ongelmaksi tulee se että joku tarkistaa hellan levyjä ja kahvinkeittimen päälläoloa uudestaan ja uudestaan. Tai ovat uskovaisia. (Onkin kenties hyvä katsoa vaihtoehtoa, että uskovaiset muokkaavat uskontoa, uskonto ei tee tavoista pikkutarkkaa toistamista, OCD -kannattajat tekevät.)

Tämä voidaan tietysti liittä uskontohistorian miettimiseen. Useinhan uskonto sidotaan esiin monella tavalla:
1: Uskonnon suhde elossapysymiseen kiistetään. Niitä pidetään eri asioina.
2: Uskomiseen uskominen ; Uskonto nähdään elossapysymistä lisäävänä ; Sen ajatellaan sitovan yhteistyöhön. Tällöin uskonto, olipa Jumalakonsepti sitten totta tai ei, on hyödyllinen piirre.
3: Uskonnon vaarallisuusluonne. Tämä on Dawkinsin ajatus siitä että uskonto on ikään kuin piirre, joka on itsessään aina tuhoisa. Hän vertaa sitä perhosten tapaan lentää kynttilänliekkiin. Tämä piirre johtuu perhosten tavasta lentää tietyssä suhteessa valoon. Ja sillä on tälläinen epämiellyttävä haittavaikutus. Dawkinsista esimerkiksi tottelevaisuus vanhemmille on ongelma.

Kuitenkaan juuri kukaan ei näytä miettivän sitä, että kenties uskonto on ollut menneisyydessä hyvä ja että se on nykyään enemmänkin haitta. Ekologinen loukku ei olekaan ajattelutapa, jota kovin usein muistetaan käyttää. Toki me ymmärrämme jossain määrin että selitämme selkäkipujamme metsästäjä-keräilijöiden erilaisesta elämästä. (Mikä muistuttaa että ihminen on ollut modernissa maailmassa sen verran vähän aikaa, että evoluutio ei ole ehtinyt sopeuttaa meitä siihen. Evoluutio ei muista menneisyyteen, vaan edistymistä ei tapahdu taianomaisesti silmänräpäyksissä..)

Tämä voitaisiin heijastaa jopa arvokeskusteluun. Se ei suinkaan vähentäisi suvaitsevaisuutta, koska uskovaiset ovat hieman kuten ADHD -ihmisiä. "Glorious past" tekee asiasta jostain syystä monille hyväksyttävämmäksi. Tämä johtaisi muistutukseen siitä että ei heitä saa kiusata siitä mitä he ovat. Sen sijaan meidän kenties kannattaisi miettiä niitä esteellisyysasioita. Esimerkiksi jos oppilas tylsistyy normaaliopetuksessa, asia huomioimalla ja ohjaamalla mielekkäämmäksi saadaan aikaan kenties niitä haluttuja opiskeluhaluja.

---

Kirjoittaja edustaa jotain tässä mainitsematonta mielen anomaliaa, joka lienee ollut haitallinen menneisyydessä, mutta nykyään senlainen "synnynnäinen nörttiluonne" on muotia. Hän olisi toivonut että hänen olisi lapsena vaan annettu laskea muurahaisia ja tehdä muuta omituista. Samalla tavalla monille muillekin ihmisille pitäisi antaa oikeus tehdä jotain omituista. Vaikka tässä outoudeessa ei olisi mukana ainuttakaan muurahaista.