torstai 22. syyskuuta 2011

Sen minä haluaisin nähdä (Knalli ja sateenvarjo)

Britanniassa on perinteitä sanalle gentleman. Se on sinällään mielenkiintoinen konsepti, koska siinä korostetaan tietynlaisia hyviä etiketinmukaisia tapoja, johon liittyy tietty nasaalimainen hurmaava englannin murtamistapa. (Käytän julmasti sanaa murre, vaikka kyseessä onkin mukamas virallisin ja kieliopillisesti englantilainen tapa puhua.) Englantilaisella herrasmiehellä on usein myös jonkinlainen eksentrinen piirre. Sekin ikään kuin kuuluu asiaan. Usein ne eksentriset piirteet ja ne etiketin määräämätkin piirteet ovat samoja.

Koska briteissä maantieteelliset syyt takaavat, että siellä sataa usein, on tietysti normaalia että siellä on sateenvarjoja. Kuulemman mukaan ruuhkaiset alueet ovat hauskaa katsottavaa, kun ihmiset tottuneesti kulkevat ympäriinsä ja nostelevat sateenvarjoja jotta kulkeminen sujuu.

Suomessa ei ole gentlemanniperinnettä. Sen sijaan täällä on lyhyitä ihmisiä. Koska Suomessakin on maantieto joka takaa sen, että täällä sataa etenkin syksyisin sellaista epächarmanttia koleaa vettä, kuuluvat sateenvarjot myös täällä katukuvaan. Suomessa eksentrisyyskammo on niin suurta että hauskan näköiseen nosteluperinteeseen ei mielellään osallistuta. Ja niin kaltaiseni kohtuullisen pitkän ihmisen ongelmana on se, että sadesäällä ympäriinsä kulkee ihmisiä joilla on piikeillä varustettua kangasta sojottamassa noin silmieni korkeudella.

Ja näissä ihmisissä on joukossa niitä jotka juoksevat, ja juoksevat sellaisella erityisellä päättömällä tavalla joka syntyy kun ihmisen näkökyky peitetään laittamalla hänelle joko side silmille tai sitten pingottamalla piikein varustettu kangas peittämään valtaosan näkyvyydestä. Nämä juoksijat eivät näytä aina ymmärtävän että potentiaalisten vastaantulevien vaihtoehtona on
1: Väistää sateenvarjoa potentiaalisesti auton alle. Tällöin seurauksena on tuhoa, kuolemaa ja mikä pahinta, lyhytkasvuisen vaatteiden sottautumista.
2: Tai sitten torjua sateenvarjo ja kääräistä se lyhtkasvuisen ihmisen kannalta epämiellyttävästi sellaiseen paikkaan jonne sade ei tavallisesti pääse ropsimaan. (Ja jossa lyhytkasvuinen ihminen toivoo lähinnä sitä että sateenvarjo suljetaan ennen kuin tämä tapahtuu. Turhaan toivoo.)
3: Muita relevantteja vaihtoehtoja ei ole olemassa.

Koska tilanne on tämä, ehdotankin vakavasti että Suomessa:
1: kielletään lailla lyhyiden ihmisten sateenvarjot.
2: Perustetaan tänne gentlemanniperinne.
3: pitkät ihmiset kohtelevat lyhytkasvuisia kunnioittavasti aurinkoisella säällä ja kumartelevat heidän ongelmiensa tasolle niin että lyhyet eivät koe kaunantunteita sadesäällä ja levitä tunnetta eteenpäin.

Siihen asti meitä pitkiä lohduttaa vain ajatus hisseistä, jotka kuulemman mukaan tuoksuvat erilaisille kääpiöiden nenään. Tämä tietysti lisännee silmien korkeudella olevia sateenvarjoja. Lopulta maailma ajautuu tuhoon, tai ainakin hankaluuteen jota seuraa siitä että aina mennäkseen virastoon asioimaan täytyisi pukeutua kaasunaamariin. Ja että sadesäällä täytyisi pukeutua vahvoisiin suojalaseihin ja viillonkestäviin sotilaan tai mellakkapoliisin varusteisiin. Tuhoon menee maailma, eikä kukaan tee mitään! Sanokaa vain minun sanoneen!
Kirjoittaja vihaa vihapuhetta ja häntä pelottaa pelon ilmapiiri. ~ Siksi hän lienee ideologian iskulauseiden määrittelemänä liberaali mutta käytännössä konservatiivi

Ei kommentteja: