Sigmund Freud piti keräilyvimmaa persoonallisuuden kehittymisen häiriönä. Freudista kyseessä oli anaalivaiheeseen jäämisestä. Tässä mielessä monen miehen seksuaalisuus näyttää vajavaiselta, koska he keräävät pornografiaa. Pornokokoelmat ovat kuulemma yleisiä. Kuuntelin kerran erään tietotekniikkarikoksia tutkivan poliisin esitelmää jossa hän kertoi että likimain jokaisessa koneessa on pornografiaa. Tämä ei tule koneeseen käyttöliittymän mukana (mikä voisi olla kiinnostava ratkaisu) eikä pornografia myöskään lataa itseään (valitettavasti, se säästäisi aikaa).
Nykyisessä psykoanalyysissä selitykseksi voidaan saada vaikkapa metsästysviettinä, jossa pornografian hakemisesta saatava jännitys ja kiinnijäämisen riski voivat olla olennaisin osa pornokokoelman keräämisessä. "getting his porn was fundamentally different: the sex was secondary, the relatively consequence-free risk-reward structure of the activity of hunting for porn drove the pleasure."
Evoluutiopsykologit ovat sen sijaan selittäneet miesten pornografiaintoa erehtyväisyydellä ; Kyseessä on ekologinen loukku ; Nykyisessä maailmassa evolutiivisesti kenties järkevintä olisi jonottaa spermapankkiin, mutta sen sijaan ihmiset lataavat internetistä kaksiulotteisia naisen kuvia, joita voidaan siis pitää eräänlaisina ylinormaaleina ärsykkeinä, atrappeina. (On viehättävää miten tämä laittaa ihmisen samaan jonoon esimerkiksi punatulkkujen kanssa jotka suuttuvat punaisille tupsuille joissa ei ole linnun ulkonäköä...)
"Huoltamossa" miesten pornografian kokoamiseen annettiin lisäselitystä. On erikoista että monilla miehillä on valtavan kokoinen pornografiakokoelma. Syynä onkin se, että kokoelmia ei itse asiassa uudelleenkatsota. Ytimessä on "uuden löytämisen ilo". Taustalla on Coolidge effect, joka johtaa siihen että miehet kiinnostuvat eniten uusista naaraista ja ovat jopa vähemmän kiinnostuneita naisista jotka ovat jo saavuttaneet. Uutuudenviehätyksen takana on ajatus miehestä joka ei suinkaan ole yksiavioinen, vaan joka levittää geenejään. Tämä vie tarinan tietysti Batemanin periaatteeseen, joka on vanha näkemys jossa koiraat levittävät geenejään ja naiset ovat sitoutuneita yksiavioisia.
Tämänlainen selitys on tietysti sinänsä ongelmallinen että se ei näytä osuvan kovin hyvin yhteen ihmisen suhteellisen vakiintuneiden parisuhteiden selittämiseen. Ihmisillä on taipumus yksiavioisuuteen, tai jos ei ihan täysin sellaiseen niin ainakin sarja-avioitumiseen jossa on välissä pidempiä sitoutumiskausia yhteen. Näin on selvää että Coolidge effect ei ole yksinään riittävä selitys kattamaan kaikkea ihmisen käyttäytymistä.
Tämä ei sinänsä ole ongelma, koska itse asiassa on varsin tavallista että lopputulos on jonkinlainen kompromissi kahden keskenään vastakkaisen valintapaineen välillä ; Itse asiassa ihmisen parisuhdekäyttäytymisen selittävä evolutiivinen teoria joutuukin selittämään samanaikaisesti yksiavioisuutta että taipumusta syrjähyppyihin ja pikaromansseihin.
Näin saadaankin tilaa vaiheisuudelle; "Tieteen kuvalehden (3/2005)" juttu "Rakastuminen vie järjen-Rakastaminen vaatii järkeä" kuvaakin sitä, miten aivotutkimus näyttää ihmisten suhteen olevan monivaiheista. Aluksi on pari vuotta kestävä huuma ja tämän jälkeen vakiintuneempi vaihe (joka voi syntyä jopa ilman sitä huumavaihetta.) Opimme artikkelista että "ihminen rakastuu matelijanaivoillaan" ja "Rakkaus syntyy älyllistävän aivokuoren tuntumassa."
1: Nykyinen romantiikkakäsitys on jostain syystä sekoittanut huumavaiheen pysyvään intoon, mikä voi tietysti olla pettymys monille. Alkuhuuma on sitä sivusta seuraaville kenties huvittavaakin seurattavaa ; kuten "unkuri" opettaa : "shakespearelaisen komiikan luuydin on ikiaikaisen mehevä. kun rakkaus astuu ovesta, lähtee järki samalla avauksella." Vakiintuessa tilanne sitten muuttuu voimakkaasti.
Tästä päästään tietysti siihen varsinaiseen aiheeseen. Ihmiset rakentavat pysyviä parisuhteita ja vakiintuvat. Mutta tämä ei onnistu niiden tyttöystiväen kanssa joiden sukunimi on ".jpg". Onkin kenties hieman irvokasta esittää että pornoa kohdatessaan miehet ovat toteuttamassa hieman sitä, mitä nykyinen romantiikkanäkemys pitää kauneimpana ja arvokkaimpana. Järkeä pornoilutouhussa ei tietysti hirveästi ole - sitähän joudutaankin osittain selittämään erehtymisen selittämisellä eikä sillä miksi se olisi järkevää.
Kirjoittajan näkemyksen mukaan Freud olisi voinut laittaa peppuvaiheen lisäksi tissivaiheen, jotta valtaosa pornomieltymyksistä saataisiin kategorisoitua omaan luokkaansa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti