Katainen ilmaisi huolensa siitä että Suomalaisten ilmaisutapa on muuttunut. "hieman epäsuomalainen ilmapiiri, jota voisi kuvata ehdottomuuksien ilmapiiriksi" ... "kyky sopia kiistoja ja neuvotella on muuttunut musta-valkoiseksi ja suvaitsemattomuutta suosivaksi." Katainen on sinänsä oikeassa, että ehdottomuus on noussut esiin.
Tässä on kuitenkin kaksi piirrettä. Ehdottomuus on toisaalta dogmaattisuutta jossa vaikeutetaan diplomatiaa, suvaitsevaisuutta ja kompromissintekoa. Ja toisaalta se on sitä että sitoudutaan asioihin loppuun asti. Sitoutuminen ja asian vieminen johtaa kenties muutoksiin ja tuloksiin. Ehdottomuus onkin itse asiassa potentiaalisesti sekä positiivinen ja negatiivinen. Sen oikea käyttäminen vaatiikin lähinnä huolellisuutta.
Nähdäkseni Suomen ilmapiirin ongelmana onkin pitkän aikaa ollut pseudodiplomatia, jossa tehdään kompromissia kompromissin vuoksi. Lopputulos on muutosvastarintainen tilanne, jossa kaikki mahdollisesti asioita muuttava koetaan uhkaavana. Ja tämän uhkan peittelyä kutsutaan leppoisuudeksi. Näin loukkaantumisesta on tullut voimakkain ase, jolla erilaisia mielipiteitä vaiennetaan. Jos joku loukkaantuu, ei asiasta ikään kuin enää saa puhua. (Paitsi jos tällä on jo perinne ja tällä hetkellä valta-asema, jolloin muutosvaatimus tässäkin nähdään uhkana.)
Tämä on näkynyt esimerkiksi uskontokeskustelussa ; Kun uskovainen loukkaantuu pelkästään siitä että joku on ateisti ja sanoo sen ääneen, on ateistista saatu rakennettua hirviö pelkästään sillä että joku loukkaantuu. Näin herkkänahkaisuudesta on tullut vallankäytön suurin muoto. Lopputuloksena on nykyinen valtionkirkon henki, joka on mukasuvaitseva mutta pelaa kuitenkin käytännössä vain tiukimpien uskovaisten asiaa.
Valitettavasti tämä on heijastunut myös maahanmuuttokeskusteluun, ja etenkin siihen. Kun nimittäin katsotaan PerusSuomalaisten siiven argumentointia, on havaittavissa että natsikortti heilahtaa automaattisesti. Tämä on siitä ongelmallinen että syytös ikään kuin kuluu tylsäksi. Tehokkuus katoaa muutaman toiston jälkeen. Kovimman ja tiukimman linjan maahanmuuttokriitikot ovatkin itse asiassa natseja joille natsikortti osuisi, mutta he voivat ohittaa syytökset koska sitä on ylitarjottu likimain kaikille ; Kun ihminen kerran huomaa että syytös on liioiteltu, käy helposti niin että uskottavuus menee myös niissä tapauksissa kun varoitus olisi aiheellinen.
Tosiasiassa ehdottomuus kuvaakin myös sitä suvaitsevaiseksi käsitettävää. Heidän dogmansa on se, että jotkut mielipiteet ovat yksinkertaisesti vääriä. Tällöin ihminen tietysti asettaa ehdottoman dogman asemaan oman näkemyksensä, josta poikkeaminen on rasismia, syrjintää ja natsismia.
Katainen on siis väärässä puhuessaan siitä että ehdottomuus olisi jotain epäsuomalaista. Eikä pelkästään siksi että PerusSuomalaisten "jytky" -menestys vaaleissa näytti että ehdottomuus on hyvinkin "talon tapa". Vaan siksi että ehdottomuutta on itse asiassa harjoitettu jo kauan aikaa. Se on vain ollut ovelasti naamioitua. Vanha linja oli vain passiivis-aggressiivista ja uusi linja aggressiivis-aggressiivista.
Peliteoreettisesti passiivissessa vs. aggressiivisessa tilanteessa pärjääminen on verrattavissa vanhaan "haukka-kyyhky" -dilemmaan. Siinä on kompromissihakuisia kyyhkysiä, ja aggressiivisia haukkoja. Pelitilanne on siitä mielenkiintoinen että kannattavuus riippuu muista; Se, onko syytä olla haukka vai kyyhky riippuu ympäristöstä. Pelillä on tasapainotila ; Jos enemmistö on haukkoja on tiimiytyminen kannattavaa koska haukat röykyttävät toisiaan. Mutta jos joka paikka on täynnä kyyhkyjä, kannattaa ruveta haukaksi koska riskejä toiminnasta ei ole. Näin aggressiivinen ympäristö johtaisi rauhallisten yksilöiden tuloon. Ja voitaisiin sanoa että nykynen aggressiivisuus johtuisikin luontevasti liista leppoisuudesta.
Kuitenkin politiikassa ei haukka-kyyhky -pelin tapaan katsota pelkkää frekvenssiä. Siinä kyetään nimittäin arvioimaan jossain määrin sitä, keitä vastaan siinä pelataan. Tällöin tulee muistaa likimain se, että jos kyyhky kohtaa haukan, kyyhky häviää. Kyyhkyille luvassa vain röykytystä. Itse asiassa passiivis-aggressiivisen pelitilanteen tehokkuus onkin juuri sitä että toinen puoli pakotetaan kyyhkyiksi kun itse ollaan haukkoja ; Näin toinen osapuoli pakotetaan joustamaan kun itse ei jousteta, jolloin lopulta oma näkemys saadaan vallitsevaksi kun toinen ensin pakotetaan kävelemään puolimatkaan ja itse jäädään paikalleen ja sitten pakotetaan tämä tekemään toinen kompromissi. On selvää että tässä toinen itse asiassa kulkee koko ajan kohti sitä dogmaatikon kantaa, pelkästään antamalla periksi.
Eli vastustajan ennaltatietäminen johtaa helposti siihen että konfliktit rakentavat lisäkonflikteja ; Haukan on vain vältettävä haukkoja ja käytävä kyyhkyjen kimppuun. Kyyhky taas voi vain keräytyä yhteen ja välttää kontaktia haukkojen kanssa. On selvää että tämä ei ole kovin kannattava strategia ; Konfrontaationvälttäminen johtaa jakautuneeseen yhteisöön jossa kyyhkyt toimivat yhdessä ja välttelevät haukkoja tilanteessa jossa kyyhkyt ovat koko ajan uhan alla ilman että haukoilla on olennaista riskiä. Siksi ehdottomuutta vastaan voi olla syytä nousta ehdottomuudella eikä harjoittaa diplomatiaa diplomatian vuoksi.
Toisin sanoen joskus on osattava olla hyvien puolella pahaa vastaan. Ehdottomasti.
Itse asiassa Matt Ridleyn "Jalouden alkuperässä" ihmisen erityisen voimakkaan altruismin syntyminen vaatiikin ehdottomuutta. Koska yhteistyö helpottaa välistävetäjien roolia, ja tekee siitä kannattavan ratkaisun, ovat ihmiset joutuneet muuttamaan altruismipeliä antamalla "pelillisesti ylikovia rangaistuksia". Ihmiset haluavat siksi kostaa ja rangaista voimakkaammin kuin se olisi puhtaasti strategisesti laskien käytännöllistä ; Ihmiset ovat valmiita ottamaan takkiin extraa, maksamaan lisää, siitä että varasta rangaistaan mojovammin. Syynä on se, että vain tällä "lisää häviävällä" tavalla välistävetoa voidaan pitää hyvin epäkannattavana ja sen määrä pienenä. Toisin sanoen, vaikka se on kenties epäintuitiivista, altruismi ja kompromissintekokyky vaatiikin -ollakseen pysyvä asiantila - tiukkaa ehdottomuutta oikeissa paikoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti