Tatuoinneissa pysyvyys tekee niihin oman olennaisen viehätyksensä. Siinä missä ihoon voi maalata väliaikaisia viestejä, sen leimaaminen pysyväksi osaksi omaa ulkonäköä johtaa siihen että tatuointeja käytännössä sekä otetaan että ne käsitellään identiteetin ilmauksina. Tatuoinnin ottaja yrittää heijastella subjektiivisuuttaan muille ja tekee tästä jotain jaettavaa. Ja kun muut tietävät että joku on ottanut jotain pysyvää kuvitusta itseensä, he helposti ajattelevat että tatuoinnin kuva-aihe kertoisi jotain olennaista hänestä ihmisenä. Tämä subjektiivinen jaettavuus tietyllä tavalla yhdistääkin "erilaisuuden" ja "samanlaisuuden" ja synnyttää tatuointimaailman erikoisen luonteen. Tatuointi on symboli, joka voidaan nähdä, paitsi jonain nykytilana, myös jonain jota tavoitellaan. ~ Kaiken kaikkiaan symboleilla leikkimisen piirissä on vakiintuneita merkkejä, koska jaettavuus tekee viestistä ymmärrettävän. Lopputulokset ovat symboleilla leikkimisen vuoksi pahimmillaan yhtä esoteerisiä kuin mystikkojen sanoin kuvaamattomissa oleva Jumala jota he kuitenkin kuvaavat kirjoittamalla hyllytolkulla kirjoja.
Itse kävin tiistaina "leimattavana". Joku voisi ajatella että skeptikko ottaisi jonkinlaisen tiedetatuoinnin. Mutta minusta ajatus pysyvästä kaavasta olisi jotain joka sotisi koko tieteen itsekriittistä ajatusta vastaan. Ihoon hakataan muuttumatonta, jotain josta voisi uskaltaa tehdä dogman. Matematiikka olisi tässä tietysti turvallista, koska matematiikkakin on "ikuista". Mutta minulla ei ole kauhean kovaa innostusta logiikkaan logiikan vuoksi tai matematiikkaan matematiikan vuoksi. Siksi matematiikka on minulle jotain joka on arvokasta vain tieteen välineenä. Nekin suttautuisivat siksi tieteeseen, ja niiden ottaminen olisi siksi dogmien mukaan ottamista tai oman näkemyksen hylkäämistä ja itsepetosta. Siksi tiedetatuointi tai matematiikkatatuointi olisi kohdallani "right out".
Kuva -aihe on siksi luonnollisesti "ehtaa Fiorea"; Aihe on yksityiskohta Fiore dei Liberin "Flos Duellatorumin" sivusta "La Scuola Della Spada" (Pisani-Dossi fol 17B, vuosi 1410), jossa leijona kuvaa asiaankuuluvaa miekkamiehen audatia -asennetta (karkea kuvaus "rohkeus" on melko lähellä mutta ei kuitenkaan aivan täysin 1:1.) Kuvavalinta heijastelee melko paljon sitä, "missä tarinassa haluan olla mukana".1: Paikka vasemmassa hartiassa ei luonnollisesti ole sattumaa, vaan se kuuluu systeemiin, vasenta kättä käytetään hieman eri tavalla kuin oikeaa. Eikä ole sattumaa että leijona on manuaalissakin vasemmalla puolella. Hartia on myös yleensä piilossa ihmisten katseilta, joten tämä ei ole kauhean voimakas viesti ulkomaailmalle. Toisin kuin vaikka kämmenselkään tai naamaan laitettu tatuointi.
2: "Leima" ei minun kohdallani kuvaa väitettä että seuraisin tätä hyvettä erityisesti, mutta se on hieman kuin tatuoisi "Keep Calm and Carry On":in otsaan, siis jonkinlainen muistutus. (Lisäkonnotaatioilla "tai natsit voittavat".) Kenties jopa muistutus siitä että ei ole täydellinen. Minun ison egon kanssa eläminen vaatii myös muistutusta erehtyväisyydestä. Ja tatuointi, ikuinen kuva, joka venyy ja rutistuu kun vanhenee on jotain, joka on myös hieman kuin viesti jota voi näyttää vanhana vanhainkodissa. "Ai, sinä vaan väität että olit nuorena idiootti. Kattoppa mitä näyttöä minulla on asiasta!"
3: Koska "audatia" on sisällöltään kompleksinen ja itsessäänkin symbolinen, sen sisältämä viesti tietysti jäsentyy elämän aikana. Siksi uskoisin että tulevaisuudessa näen ilmiön hieman erilaisena kuin nykyään, mutta osaan silti erilaisen näkemyksen kautta löytämään sen sisällön johon olen valmis sitoutumaan. Esoteerisyys on tästä kautta hyväkin ominaisuus. Olen tässä tavallaan keksinyt dogman joka muuttuu, mahdollistaa elävyyden!
4:
Tatuointi itsessään oli tietysti ensimmäinen, ja päällimmäinen huoli oli siinä että "tekeekö se sitten aivan saatanan kipeää". Kivunsietoni kun on varsin ailahtelevaa, toisia kipuja en edes huomaa vaikka sitä olisi paljonkin ja toiset taas ovat sietämättömiä jo pienissä määrin. Tämä perustila ja lhtökohta oli itse asiassa yksi osa viestiä. En ole - ainakaan vielä - niitä ihmisiä jotka kykenevät rohkeuteen joka on pelon puutetta. Siihen asti joudun toteuttamaan rohkeutta joka on toimintaa pelosta huolimatta. Näin leimaaminen on osa viestiä. Muistutus siitä että on menty ja heittäydytty ikuiseen ja pysyvään ainakin kerran. Ja ehkä tälläisenä se kannustaa. Näinollen myös tatuoinnin tekotapa itsessään on osa viestiä jota tatuoinnilla halutaan kertoa (itselle ja muille).___4.1: Tatuoinnissa ensimmäiset sekunnit tuntuivat hieman ikävältä, mutta normaaleissa harjoituksissa tehtävät käsilukot voivat satuttaa enemmän ja pahemmalla mallilla. Sen jälkeen se oli vähän kuin hierontaa. Ja olinkin koko loppuillan aivan särytön; En siis ollut kivuton vain hartiasta, vaan en tuntenut kipua niissä paikoissa missä minulla on muutoin kremppoja. (Trust me. I always have them.) Tämä antoi minulle uskoa akupunktioon, mutta ei akupunktioon liitettäviin meridiaaneihin.
Alempi kuva on tuoreesti leimatusta, joten se ei ole kovin siisti tai erottuva. Nyt kuva on siisti, vähän kuin tussilla piirretty, ylemmässä parantunut tatuointi.
1 kommentti:
Erittäin hieno!
Lähetä kommentti