Kuitenkin tosiasiassa tieteenfilosofisesti ajatteluketju menee suunnilleen noin. "Ajatuskoe mallia Ankka" itse asiassa näyttää miten skeptinen menetelmä on ylivoimainen verrattuna sen epäskeptiseen ja herkkäuskoiseen vaihtoehtoon ; Se on periaatteessa kumottavissa. On mahdollista laittaa eteen evidenssiä, joka pakottaa muuttamaan mielipiteitään. Sen sijaan jos uskot Loch Nessin hirviöön, havaitsematta jääminen ei todista mitään.
Tämä asenne ei jää kryptozoologiaan.
Otan tästä esimerkiksi "Bélmezin kasvot", kuuluisan paranormaalin ilmiön. Sitä pidetään nykyäänkin monin paikoin jopa tärkeimpänä, todistusvoimaisimpana, paranormaalina ilmiönä : Vahvin todistusketju tälle näyttää seuraavalta "Many believed the faces were faked and that they had been painted. But thorough examination of the hearth it showed the faces were in the cement rather than painted on top. This seemed to prove that the faces were a real phenomenon and one scientist proclaimed it was "without doubt the most important paranormal phenomenon this century"." Skeptikoiden epäilys siitä että kuvat on maalattu ovat osoittautuneet vääriksi ja tämä "tärkein vaihtoehtoinen teoria" eliminoiden se nähdään todisteeksi paranormaalista toiminnasta. Kuitenkin "Journal of the Society for Psychical Researchissa (July 1993)" julkaistiin tutkimus, jossa paljastui maalin sijasta jotain hieman muuta ; Lattiassa oli muun muassa sinkkiä ja lyijyä, jotka viittasivat siihen että betonilattiaa oli vaalennettu kemikaaleilla. (Toisin sanoen maalaamisen sijaan sille oltiin tehty hieman samaa mitä peroksidiblondaajat tekevät hiuksilleen ; Ei maalata tai värjätä, vaan..)
Tämänlainen esimerkki toki näyttää sen yhden tärkeimmistä asioista ; Monesti skeptikot ja paranormaalin kannattajat ovat sitä mieltä että paranormaali on falsifioimattomissa. Heidän suhtautumisensa asiaan on vain erilainen ; Skeptikot muistuttavat Popperin tieteenfilosofiasta ja kertovat että tämä tarkoittaa samaa kuin automaattinen pseudotieteellisyys. Paranormaalin ystävien mielestä taas tämä mahdottomuus todistaa vääräksi antaa heille ikään kuin luvan uskoa asiaan ilman että asiaa on todistettu. Heille (epistemologinen) mysteeri on todiste (ontologisesta) mystisestä taustasta. Tietämättömyydestä tulee heillä todiste tuntemattomasta ja enemmän vaatimista pilkataan viitaten ilmiön falsifioimattomissa olevaan perusluonteeseen.
Kuitenkin tässä on paranormaalin ja yliluonnollisen välinen olennainen ero ; Jos joku väittää paranormaalisti että rukous parantaa ihmisiä, että tarotkortit ennustavat tulevaisuutta, että lausumalla loitsuja voidaan ampua toista jalkaan tulipallolla, on kyseessä jokin joka voidaan selvästi havaita maailmassa. Niissä on likimain aina väite jostain konkreettisesti vaikuttajasta joka tekee jotain todella konkreettisia asioita nykyaikana ja nykymaailmassa.
Näin kummitus vaikuttaa samalla tavalla kuin "Aku Ankan" Loch Nessin hirviö polskii - tavalla joka on mahdollisesti tosi, mutta on silti Bélmezin kasvojen tapaan bullshittiä. Siinä missä yliluonnolliset ilmiöt ovat falsifioimattomia ja muutoinkin tieteellisesti hedelmättömiä "ei edes väärässä" olevia käsityksiä, ovat nämä "mahdollisesti hedelmällisiä mutta in facto toimimattomia" tutkimusohjelmia. Loch Nessiä voidaan lähteä metsästämään lauma valokuvauskameroilla ja verkoilla varustautuneita tyyppejä ja heidän "kalaretkiensä" epäonnistuminen kerran toisensa jälkeen kertoo jotain olennaista, tarjoaa evidenssiä olemattomuuden puolelle.
Loikkaus ns. tunnetasolle.
Näin olisi luontevaa toimia kuten "Skeptoid" tekee Bélmezen kasvoista. Hän ihmettelee miksi ihmiset uskovat tälläisiin ja mietiskelee tätä. Hänestä se on typerää ja vastuutontakin - kyseessä ei ole pelkkä harmiton kansantarina vaan siitä on rakennettu huijaus jossa on mm. rahaa ja jossa ihmiset ottavat maailmankuvansa kenties liian vakavasti..
Itselleni on sen sijaan varsin helppoa ymmärrtää, että monet ihmiset uskovat tämänlaisia asioita. Sillä itse aikanani olin aikamoisen vakuuttunut juuri näistä kasvoista. Siinä missä ulkomailla kasvoihin liitetään vahvasti thoughtography -ilmiö, eli elävän ihmisen kyky projisoida mielestään asioita, Suomessa se ilmeni tyylipuhtaana kummitustarinana. (Kuulin thoughtography -ilmiöstä vasta hyvin vanhana, tutustuessani "Ring" -elokuvan fanittajana siihen liittyviin asioihin kohtuullisen laajasti.) Maalaamisen kiisto ja poispyyhkimisen mahdottomuus vakuuttivat. Tuntui oudolta että kuva oli syvällä betonissa (vaikka tiesin jo silloin että betoni on ns. huokoista materiaalia.) Kasvotkin olivat pelottavia, ja niitä katsoessa kylmät väreet kulkivat selkäpiissä. Ja jostain kummallisesta syystä se, että naamat antoivat näitä tuntemuksia olivat se viimeinen ja olennainen vahvistus siitä että kuvat olivat aitoja. Mieleni väittä että pelkkä kuva ei olisi yhtä kauhistuttava.Tästä ylöskasvuun vaadittiin itse asiassa useamman vuoden verran työtä. Siksi minä en vieläkään pidä siitä että juuri tästä yksittäisestä asiasta vitsaillaan. Oma, mennytkin, tyhmyys on tässä jotenkin arka paikka. Kenties juuri siihen liittyneen vahvan - jopa mystiseksi liitettävän - tunne -elämyksen vuoksi. Loukkaantuminen tulee, vaikka olenkin muuttanut mieltäni ja pidän nyttemmin ilmiötä tavoitteellisena huijauksena - ja todistetusti sellaiseksi. Monelle ihmiselle Loch Nessin hirviö on varmasti samanlainen arka paikka - etenkin jos siihen uskoo paraikaa. Ja Jeesus. On helppoa kuvitella miksi moni ihminen on kuvannut katsoneensa Torinon käärinliinaa ja kokeneensa mystisiä kokemuksia - jopa kokemuksia siitä kuin "suomut olisivat pudonneet silmistä".
Tämänlainen muistuttaa että on itse asiassa hyvin vaikeaa olla yhtä viisas kuin Aku Ankka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti