Feminismin yksi tärkeimmistä käsitteistä on emansipaatio. Kysymys on itsemääräämisoikeudesta, vapautumisesta ja muusta vastaavasta. Tästä ehkä karkeimman esimerkin saa Helsingin Sanomien kirjoituksesta "kädet pöksyihin". Siinä feminismille annettiin suorasukainen määritelmä "Aloita panemalla kätesi pöksyihin. 1. Onko sinulla vagina? 2. Haluatko päättää itse, mitä sillä tehdään? Jos vastasit kumpaankin kysymykseen kyllä - onneksi olkoon! Olet feministi."Tämä on toki seksistinen feminismikäsite, joka on melko suuresti ristiriidassa monien feminististen teorioiden kanssa;
1: Queer -näkemyksen kanssa, jossa sukupuolisuus irrottaudutaan ja muistetaan että on toisistaan erotettavat "sex" ja "gender". Tässä sukupuolielimet ovat irrelevantteja.
2: Sen näkemyksen mukaan jossa feminismi ei ole naisasiaa, vaan feministit voivat olla miehiäkin ja että feministit hakevat tasa -arvoa eivätkä pelkästään naisten aseman parantamista.
Mutta määritelmässä on kuitenkin jotain, joka osuu siihen "käytännön feminismiin". Se kuvaa ilmiötä sosiaalisena. Eli tietyssä määrin tämä määritelmä kertoo mistä feminismiksi nimittäytyvässä vaikuttaisessa on kyse kaiken sen kaunopuheisuuden ja teoriakonseptejen takana. Ja siinä onkin paljon hyvää. Minä joudun vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen ein, mutta toiseen vastaan mielelläni kyllä. Myös muiden ihmisten ja naisten kohdalla seksuaalinen itsemääräämisoikeus on minulle "suorastaan ilmiselvyys".
Perinteisessä sovinismissa onkin havaittavissa naisten sukuelinten hallintaa. "Pidä silmät kiinni ja ajattele isänmaata" -tyyppiset lauselmat ovat kannustaneet naisia harrastamaan aviollista seksiä vastentahtoisesti. Oikeutukseksi on ajateltu miehistet halut, ja erirytmisyys. Toki joskus voi olla ihan ystävällistä harjoittaa seksiä vaikka itsellä ei ole ihan haluja, vaikka vaihtoehtoisin keinoin (olen itsekin tehnyt niin). Mutta velvollisuudeksi tätä ei voi laittaa. Tässä kohden asenteet tuntuvat kuitenkin parantuneen.
Paitsi miesten kohdalla.
Tästä esimerkkinä on "IltaLehden" "Sofian Sohva" , joka on eräänlainen lääkäri-terapeutti-neuvojakyylä vastaa ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin. Tämä palsta on saanut kommenttia esimerkiksi "Fun Patimes for Stupid Childrenissä". Kun naista suretti että mies ei halunnut lasta, neuvotaan Sofian palstalla kohtelemaan erilaisilla kiristyskeinoilla. Naisen tulee hiljaisesti painostaa ja lopulta miehestä saadaan ns. "työvoitto". Kommentti on asiaankuuluva ; "Eihän kyse nyt jumalauta ole siitä, miten se lapsi saataisiin aikaan, vaan siitä, että voitaisiinko pullauttaa pellolle sellainen lapsi, josta voisi tulla onnellinen, ja jonka vanhemmat olisivat hyvissä keskinäisissä väleissä. Neuvoa kysellyt nainen ymmärtää juurikin tämän tarpeen, ja on juuri siksi ahdistunut, mutta Sofian maailmassa tällaiset nyanssit eivät juuri paina."
Tämän päivän IltaLehti paljastaa "Sofian Sohvan" tekevän tätä sarjana. Sillä nytkin joku murehti sitä että hänellä oli hyvä ja rakastava puoliso joka ei halunnut lasta. Vastaus ongelmaan on seuraava "Vaikka olisi miten ihana ja tai rikas mies tahansa, ei naisen kannata uhrata omaa äitiyttään miehelle. Elämän kulusta ei koskaan tiedä. Jokaisella naisella tulisi olla mahdollisuus yhteen lapseen. Mies voi muuttaa mielensä. Puhu hänelle vakavasti - sano, että noin 32 vuotiaana sinun on viimeistään ruvettava etsiskelemään isää tulevalle lapsellesi, jos hän ei suostu. Ja tietenkin voit siirtää ehkäisyn miehen vastuulle sillä periaatteella, että se ehkäisee, joka ei halua lasta." Asetelma tässä on se, että äitiys on naisen päätäntävallassa, mutta isyys ei olisi miehen asia aivan samalla tavalla. Lapsi nähdään siis ensi sijassa naisen omaisuutena ja valintana.
Tämä näyttää, että nyky-yhteiskunnassa naisen seksuaalista vallankäyttöä pidetään poliittisesti korrektina ja aivan hyväksyttävänä asiana. Kuitenkin jos joku kirjoittaisi lehteen että miehen oikeutena pitäisi olla mahdollisuus seksiin kerran viikossa, niin tästä seuraisi "melkoisia sanasotia". Samoin meteliä nousisi siitä jos joku mies puoliväkisin maanittelisi lasta naiselle joka ei halua tulla raskaaksi. ; Ja "työvoittostrategiaa" näissä edellämainituissa pidettäisiin kiristyksenä ja seksuaalisena häirintänä. Eli jonkinlaisena raskauttavana asiana, jossa seksuaalinen hallinta ja valta nostetaan esiin muuallakin kuin sängyssä.
Tässä naisen oikeus lapseen -ajattelussa tunnutaan katsovan yhtä vaihetta, raskautta. Tämän nähdään olevan jonkinlainen naisen riski, joka oikeuttaa siihen että se on naisen asia valita milloin perheessä tullaan raskaaksi Kuitenkin tässä unohtuu se, että lapsi ei ole pelkkä sikiö, vaan sen mukaan on noin 20 vuotta työtä ja sitoutumista. Tähän isyyteen pakottaminen on siis valtavan impaktinsa kautta todella kovaa vallankäyttöä. ~ Raiskaus joka jatkuu 20 vuotta, jossa syntyvä lapsi on syytön mutta "työvoittajaäiti" sitäkin syyllisempi.
Tosiasiassa tässä tilanteessa on enemmänkin kysymys prioriteeteistä. Lapsi on hieman kuten mikä tahansa iso ja merkittävä investointi, kuten auto tai talo. Näistä asioista yleensä ns. joudutaan neuvottelemaan. Ja molemmat joutuvat joustamaan. Se ei mene siihen että "vain se säästää joka haluaa sen asunnon." Siihen sitoudutaan molempien puolelta tai sitten "unohdetaan koko juttu". Siksi jos nainen on tilanteessa, jossa hänellä on mies joka ei halua lasta ja nainen haluaa lapsen, kannattaa naisen ihan oikeasti kysyä itseltään että haluaako hän sen miehen, vai vaihtaako hän sen miehen johonkuhun toiseen joka haluaa sen lapsen. Kyseessä ei ole miehen manipuloimistilanne vaan parisuhteen vaihtamiseen liittyvä priorisointitilanne.
Ja tässä valinnassa on hyvä huomata se, että jos nainen on valmis vaihtamaan miestä vain siksi että tämä ei halua lasta, niin se nainen olisikin ollut sille miehelle liian huono;
1: Joko nainen ei rakastanut miestä riittävästi, jolloin parisuhteella ei olisi varmasti mennyt kivasti muutenkaan. Naisenkin lähtö tälläisessä on peräti oikea - ja mahdolliseti eettisempikin - ratkaisu valintatilanteeseen.
2: Nainen hän rakastaa miestä mutta hänen priorisointinsa ovat miehen kannalta sellaiset että niiden kanssa ei ole hyvä elää ; Miehen arvo tälläisessä "rakkaus vs. antaako spermaa" -valinnassa miehessä tärkeintä ei olekaan miehen itseisarvo ihmisenä ja kumppanina ja parisuhteen toisena osapuolena. Vaan sen sijaan miestä kohdellaan välineenä(feministisen kirjallisuuden suosima sana jossa ei ole tässä kontekstissa oikein mitään positiivista sisältöä.) ; Valinnan ratkaisee miehen sukurauhaset, jotka mahdollistavat lapsensaannin. Jos valinta rakastavasta parisuhteesta häviää spermapussille, on selvää että parisuhde ei olisi kovin eettisellä pohjalla ; Esimerkiksi Kantilaisen etiikan kannalta tälläinen nainen olisi melkoien matalamieliseksi luokiteltava.
Jonkun tulisi kertoa aika isolle osalle naisista se, että miehet eivät ole mikään objekti heidän dominafantasioistaan ; Mies ei ole tavallisesti mikään chastity-slave jonka sukupuolielin on lukossa olevassa kotelossa johon naisella on avain ja joka on olemassa vain naisen huvittelua ja tarpeita varten. Kiinni miehessä mutta naisen omistuksessa. Kenties miesten emansipaatiota pitäisi parantaa kyselemällä retorisesti omituisia kysymyksiä siitä haluaako itse päättää mitä sukupuolielimillään tekee. Sen jälkeen Sofian Sohvan kaltaisia neuvoja seuraava tai niitä omin päin toteutteleva painostaja-manipuloivalle sosiopaattinarsistinaiselle voidaan esittää se tärkein kysymys. "Aloita panemalla kätesi pöksyihin. Onko sinulla vagina? Jos vastasit kyllä - onneksi olkoon, voit painua sinne!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti