Filosofiahenkiset huvittelevat mielellään kertomalla tarinaa Diogeneestä ja kanasta. Taustalla oli se, miten viisaat kreikkalaiset ateenassa kehittivät määritelmää ihmiselle. Päädyttiin että ihminen on karvaton ja kaksijalkainen. Diogenes toi ihmisille lajikumppanin, kynityn kanan. Määritelmään lisättiin kohta "litteäkyntinen".
Ylläoleva on merkittävä, koska siinä on jotain jota määritelmien kanssa joudutaan tekemään varsin usein. Niitä korjaillaan. Tässäkin - yksinkertaisessa ja kenties huvittavassakin - tarinassa tapahtui itse asiassa varsin hienostuneita asioita. Alun määritelmän attribuutit olivat välttämättömiä mutta eivät riittäviä ehtoja. Ja viimeinen lisätty attribuutti oli erityisen tärkeä kriteeri. Olennaisimpia asioita havaittiin vasta jälkikäteen. Ilmiselvimmät piirteet eivät välttämättä olekaan niitä jotka erottavat käsitteen toisista lähikäsitteistä, joten kriteeriattribuutti voi sattua hyvinkin epäintuitiiviseen kohtaan. Määritelmässä on tärkeää havaita että se on aina paitsi omaan ilmiöönsä osuva, myös sellainen että siihen keskittyessä on hyvinkin olennaista katsoa miten se on suhteessa toisiin samankaltaisiin määritelmiin.
Pelkkä analogiaan pohjautuva määritelmä ei yleensä ole riittävä, koska sitä kautta ihmiset ja kanat voivat vahingossa liittyä saman alakäsitteen alle, eikä tästä synny välttämättä kovin hyviä päätelmiä esimerkiksi jos tätä kautta ruvetaan miettimään kynittyjen kanojen filosofiointitaitoja. Pelkkä lukkoonlyöty määritelmäkään ei riitä, koska usein vastaan tulee jokin vastaesimerkki joka näyttää että määritelmän mukana livahtaa jotain muutakin kuin mitä siihen on ajateltu.
Toki moni relativisti voi ajatella että todellisuus hahmotetaan määritelmien kautta ; Vastakkain olisi aina vaihtoehto, jossa määritelmää korjataan ja täsmennetään, tai sitten tunnustetaan että määritelmän mukana livahtaa jotain odottamatonta, ja että on pelkkä valinta- ja mieltymyskysymys kumpi valitaan. Tällä logiikalla kynitty kana olisi vain erikoinen ihminen, jokin jota ei ole aikaisemmin ajateltu ihmiseksi.
Onkin miltei ilmiselvää että määritelmiä tulee käsitellä kokonaisuus mielessä ; Kun vastaan tulee ristiriitatilanne on tehtävä kuten Duhemin-Quinen teesi vihjaa. Eli muutettava sitä joka modifioi kokonaiskuvaa vähiten. Tällöin tässä ei ole mitään relativistista mieltymyskysymystä, vaan enemmänkin valinta jonka tekeminen voi olla vaikeaa, mutta joka ehdottomasti voidaan tehdä.
Näin on selvää että emme ota alkuperäistä ihmisen määritelmää ja ala sen jälkeen selittämään mtien kynityt kanat ovat ihmsiä. Vaan hylkäämme määritelmän ja korjaamme sitä ; Jos kynityn kanan olettaa ihmiseksi, joudutaan muuttamaan käsitysmaailmaa todella runsaasti, mutta määritelmäntäsmennys vaati vain yhden lisäsanan. Tätä kautta määritelmätkään eivät ole mitään lukkoonlyötyjä, mutta ne ovat kuitenkin hyviä ohjenuoria. Ja tätä kautta on ymmärrettävää miksi Quine kiistääkin että analyyttisen ja synteettisen käsitteen välille olisi rakennettavissa mitään eroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti