1: Huonosti shakkia pelaava malli voi itse asiassa monestakin syystä simuloida ihmisen tietoisuutta paremmin. Puhtaaseen kombinaatioiden läpikäymiseen perustuvaa strategiaa on hiottu kauan, ja se on tässä mielessä hioutunut. Sen sijaan uudet mallit alkavat usein yksinkertaisemmin ; Jos nykymallin shakkiohjelmat pyörisivät taskulaskimilla, eivät tulokset olisi yhtä merkittäviä.
2: Vaikka uusi systeemi pelaisi shakkia paremmin kuin nykyiset mallit - ja paremmin kuin ihminen - se ei välttämättä kuvaa kovinkaan paljoa älykkyyttä. Nykyajan tietokoneethan laskevat "nopeammin, tarkemmin ja virheettömämmin kuin 10 kassaneitiä". Ennen matematiikkaa pidettiin älykkyyden ominaispiirteenä ja hienoutena, mutta nykyisin tätä pidetään lähinnä mekaanisena ja jonain joka ei itse asiassa kovinkaan hyvin kuvaa ihmisen ajattelua.
Voidaankin sanoa että kognitiotiede on oikein malliesimerkki siitä, miten älykkyyden määritelmä on (1) paitsi jotain, johon saatuja tuloksia vertaillaan, (2) myös jotain joka muuttuu tulosten mukana. Tässä mielessä kognitiotiede onkin sävyltään varsin "quinelainen". Tulokset muuttavat joskus älykkyyden määritelmää, ja joskus älykkyyden määritelmä on se joka värittää tulokset. On katsottava kokonaisuutta jotta voidaan sanoa kumpi on oikea ratkaisu. Näin älykkyydessä käytetään apuna esimerkiksi psykologiaa ; Se nimittäin näyttää miten ihmisen älykkyys ilmenee, mitkä ovat sille ominaisia piirteitä.
Kun shakinpelaajat ovat fiksuja!
Toki tässäkin on riskinä se, että aletaankin tutkimaan ihmisenkaltaisuutta. Esimerkiksi Turingin testi - koe jossa algoritmi määritetään älykkääksi jos sen kanssa voidaan keskustella ilman että ihminen tunnistaa sen algoritmiksi - voidaan nähdä älykkyyden sijasta inhimillisyyden simuloimisena. Tai kommunikaation simuloimisena, jolloin ei välttämättä kuvatakaan koko älykkyyttä vaan jotain siinä olevaa pientä - kenties tärkeää osasta mutta silti pientä - fragmenttia.
Inhimillisyyteen keskittyminen johtunee ainakin osittain siitä, että eläinten älykkyydestä ollaan hyvin montaa mieltä. Hyvin usea pitää eläimiä älykkäinä. Osa korostaa niiden tietoisuuden olevan alkeellisella tasolla. Ja muutamasta ne ovat miltei pelkästään "refleksikoneita" joihin voidaan liittää kenties tuska, mutta ei tietoisuutta. (Descartes esitti että eläinten tuskan ulvaisut ovat vain ikään kuin ääniä joita kone päästää mennessään rikki. Tästä on sentään edetty.) Toinen merkittävä ongelma aiheessa on tietysti antropomorfismin riskit. Näiltä kanteilta on perusteltua nojata siihen mikä varmasti tiedetään älykkääksi ja josta saadut havainnot eivät ole omien samastumissubjektioiden värittämää.
Käsitteiden löytäminen ja tunnistaminen.
Itse asiassa tässä kohden voisi olla hyvä huomata, miten älykkyyden määritelmän etsiminen auttaa kognitiotieteeseen liittyvien asioiden miettimisessä.
Tiedonhankinta ja oppiminen tapahtuvat usein määritelmien kautta ; Ne ovat käteviä, koska niissä ongelma -avaruudesta määritellään irti erilaisia kokonaisuuksia. Looginen päättely itse asiassa vaatiikin käsitteiden käyttöä, koska totuuslause voidaan arvioida vain jos määritelmät tunnetaan. (Samoin empiriassa täytyy jotenkin rajata sitä, mikä on tutkittava ilmiö, ja mitä odotetaan jonkun taustateorian kautta ; Epäonnistuminen odotuksesta on se joka johtaa näkemysten korjauspakkoon..) Määritelmien kohdalla filosofiassa tavallinen jako on ollut niin että on olemassa määritelmä, jonka kuvaus on joukko attribuutteja. Kaikki attribuutit eivät ole yhtä tärkeitä. Osa niistä erottaa käsiteltävän määritelmän toisista, muutoin samankaltaisista käsitteistä. Nämä erottavat attribuutit ovat tärkeytensä vuoksi kriteerejä.
Psykologiassa asiaa on tutkittu melkoisen paljon. Esimerkiksi Roschin tutkimukset näyttivät, että ihmisillä niinkin yksinkertaiset käsitteet kuin "kuppi" ei ole mikään homogeeninen asia. Kun ihmisiä käsketään piirtämään tai kuvailemaan kuppi, on toki olemassa ydin jossa kaikki ovat samaa mieltä. Mutta "kuppi" voidaan kuitenkin jakaa rajatapauksiin joista ollaan hyvinkin erimielisiä. Tässä mielessä määritelmät ovat hieman henkilökohtaisia mutta eivät kuitenkaan täysin subjektiivisia. Lisäksi määritelmät muodostavat ihmisten mielessä erilaisia hierarkioita, jotka ovat "melko hyvin jaettuja" ; Esimerkiksi peruskäsitteenä voi olla "tuoli", ja "nojatuoli" tai "jakkara" katsotaan tämän pääryhmän erikoistapaukseksi. Nämä hierarkiat eivät keikahda, eli "nojatuolia" ei aleta pitämään pääryhmänä.
Onkin ajateltu että ihmsillä on mielessään skeema joka rakentuu kokemuksella hankituista yksittäistapauksien ympärille. Hän on nähnyt jotain joka on kerrottu kupiksi, joten tässä määritelmä on sidottu johonkin. Tästä ihminen sitten mallintaa analogisesti arvaten kokemastaan eteenpäin niin että käsite koskee muitakin asioita kuin juuri sitä yhtä tiettyä kuppia.
Ihmisen priorisointikyky on se, joka nostaa hänet ainakin toistaiseksi tässä asiassa "tietokoneen yläpuolelle". Kysymys on tavallaan siitä että tunnistetaan olennaisia attribuutteja. Sekä se, että valitaan niistä olennaiset kriteereiksi. Kaikki muu logiikassa oleva sujuu tietokoneohjelmilta itse asiassa hyvin. Kun esillä on jo valitut attribuuttijoukot, joissa on rajatapauksia varten eroteltu kriteeritkin, tietokoneet pystyvät ratkomaan asioita.
Tämänlainen määrittely on kuitenkin siitä hankalaa, että tämä on tavallaan pelkkää kielioppia. Tälle tasolle jääminen filosofisessa keskustelussa olisi itse asiassa turmiollista. Se latistaisi pelin määritelmävaltapeliksi, jossa ytimessä olisi sanasisältö kieliopillisena kysymyksenä. Määritelmä muuttuisi dogmaattiseksi väitteeksi, joka ei mahdollistaisi sitä että määritelmän täsmentyminen toisi meille itse asiassa parantunutta tietoa asiasta. - Kuten esimerkiksi tietokoneiden laskentakyky näytti, joskus on ihan oikeasti perusteltua hiivata tekninen määritelmä syrjään epäonnistuneena.
Puluja pelaamassa shakkia?
Tekoälyn älykkyys on ainakin toistaiseksi jäänyt loogikko-pilkunviilaaja-grammarnazin tasolle. Onkin ironista, miten Bertrand Russell näyttää miten ihminen eroaa kovasti tietokoneista. Hän on nimittäin lausunut "Kun aivoni olivat parhaimmillaan, olin matemaatikko. Kun niiden suorituskyky alkoi heiketä, siirryin filosofiaan. Nykyisin olen politiikassa." Nykyajan algoritmeille matematiikka on helppoa, filosofia haastavaa ja politiikka mahdotonta. Siksi onkin hyvä huomata vähintään se, että hyvä ihmisen tietoisuuden kriteeri ei ole se, mikä on ihmiselle vaikeaa ja mikä vaatii ihmiseltä paljon harjoittelua. (Siitä huolimatta, että ne ovat vain ihmisille olennaisia.)
Esittäisin että jos lähestytään sitä, mikä on ihmiselle helppoa sen sijaan että katsottaisiin mikä on ihmiselle olennaista, saataisiin yleisempiä käsityksiä siitä mikä on älykkyys. Ja tässä mukaan saadaan eläimet. Koska psykologia on ollut kognitiotieteen piirissä kullanarvoista, on likimain selvää että etologiakin tarjoaa vähintään "hemmetin hyviä" välineitä.
Kirjoittaja, vaikka viettikin nuoruuttaan shakkikerhossa ja harjaantui kivisen polun kautta kohtuullisen hyväksi pelaajaksi, on sittemmin taantunut. Tuo työkaverin koirakin päihittänee hänet shakissa. Tämä ei estä häntä kokemasta snobistisia ylemmyydentunteita nimenomaan älykkyydestään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti