Usein ihmiset ajattelevat teoriaa jonain yhtenä ja samana mallina. Esimerkiksi perinteinen peittävän lain malli on ajassa symmetrinen ; On olemassa teoria, joka ennustaa miten asiat ovat ja eivät ole. Jos löydetään asia, joka ei sovi tähän malliin, ei ole väliä onko se tapahtunut menneisyydessä. Siinä ennuste tehdään ennen löytöä, ja sitten joko kaivetaan historiaa tai odotetaan tulevaisuutta.
Kuitenkin monet asiat muuttuvat olennaisesti ajan mukana. Kuvitellaan esimerkiksi, että ollaan tekemisissä rikosten kanssa. Joku voi ennustaa määrän jona rikoksia tapahtuu. Kuitenkin on hyvin vaikeaa ennustaa juuri tiettyä rikosta ennalta. Näin ollen rikostutkija joutuu tavallaan aina tekemisiin "epätodennäköisten asioiden kanssa". Rikos on jälkikäteen tapahtunut ja sen tapahtumistapa on selvitettävissä ja arvioitava jälkikäteen hyvinkin tarkasti. Etukäteen vastaavan tekeminen on mahdotonta. - Rikollisuutta käsittelevä skenaario antaa työkaluja käsittelemään yhteiskunnassa tapahtuvia rikoksia tilastollisesti, eikä tarkkuus käytännössä yllä "Minority Reportin" yksittäisten rikosten ennustamiseen ennalta. ~ Toki kaikki rikokset eivät ratkea. Koska esimerkiksi jokin tieto katoaa tai tuhoutuu. Mutta jälkikäteen rikoksen tapahtumisen yksityiskohtia voidaan selvittää todella suuremmalla tarkkuudella kuin sen ennustaminen ennalta.
Tämä epäsymmetria on yllättävän tärkeä asia. Se nimittäin johtaa siihen että menneisyyttä ennustavien tieteiden välineistö ja tavat eroavat huomattavasti niistä jotka yrittävät ennustaa tulevaisuudessa tapahtuvia asioita. Näin menneisyyttä tutkivat historioitsijat, astronomit, paleontologit, arkeologit (ja rikostutkijat) käyttävät hyvin erilaisia metodeja hyvin erilaatuisiin kysymyksiin vastaamiseen kuin tutkimuksen tuloksia ennalta arvioivat fyysikot, kemistit ja ilmastotutkijat.
Jos tämän unohtaa, päätyy helposti omituisiin tilanteisiin jossa toteutuneen tapahtuman todennäköisyyksiä arvioidaan "ikään kuin ilmassa". Tämä ajattelu johtaa itse asiassa hyvin usein taikauskoisiin näkemyksiin ; Sitä esimerkiksi päädytään laskemaan toteutuneen pokerikäden todennäköisyyttä jälkikäteen ja kun tulos on epätodennäköinen, ihmetellään syyksi joko huijausta tai sallimusta. Siinä unohtuu se erikoinen tosiasia, että jälkikäteen arvioitu maailma on tietynlainen ja aina epätodennäköinen verrattuna tulevaisuuden ennusteisiin. Skenaariot eri vaihtoehdoista karsiutuvat nykyhetkessä joksikin tietyksi. Ja sitten se on tietympi, jolloin se kattaa kapeamman osan. Tämä "pakollinen epätodennäköisyys" joka syntyy "ennalta mahdollisen vaihtoehtojoukon" ja "toteutuneen tietyn" välisestä erosta on väistämätön asia, eikä se tuota mitään sen laatuista "epätodennäköistä ihmettä" joka vaatisi sallimuksen kaltaisten konseptien kehittelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti