Kadotetut.

Kirjoittelin hieman aiemmin valtionkirkkomme osallistumisprosenteista. Niissä odotukset tulevaisuudelta ovat nykytilaan verrattuna kovin katkerat. Suosio näyttää hiipuvan roimasti. Nyt vastaavat viestit näkyvät jälleen, hieman eri yhteydessä. Aamulehti kertoi laskelmista joissa arvioitiin uskonnollisuuden muutosta. He käyttivät apuna ilmeisen tavallista ideologioiden muutostrendejen laskentametodia. "He käyttivät mallia, jossa väestötietoja vertaillaan yli vuosisadan aikajänteellä." Tämän arvion mukaan esimerkiksi Suomi olisi niiden maiden joukossa joista uskoto jopa katoaisi.

Vasta -argumentit lähinnä vetoavat homo religiosus -näkemykseen. Johonkin jossa uskonnollisuus nähdään perusinhimillisyytenä, eli mikään valistus, järkevöityminen tai muu vastaava ei mitenkään voisi ajaa ihmisiä pois siitä. Tätä he eivät perustele millään ihmisten lukumääriin liittyvällä arvioinnilla, vaan sanovat asian vain koska se heistä on niin, ja tämä mielipiteen olemassaolo ja ilmeisesti lupa lausua tämä ääneen on ikään kuin todiste siitä että näkemys olisi jotenkin relevantti. Otan tästä lähestymistavasta pari esimerkkiä ; "Aika kummallinen väite. Ei ihmisen kaipuu hengellisyyteen mihinkään häviä vaikka mitkä militantti ateistit kuinka yrittäisivät. Päinvastoin, maailman raaistuessa ja valtavirtakirkkojen hävitessä ennustan Missiolle ja kumppaneille menestystä." tai "eikös joku valistuksen ajan filosofikin epäillyt uskonnon loppuvan omalla aikakaudellaan ja siitä on jo pari sataa vuotta...Muslimiväestön lisäksi myös kiinnostus itämaisiin uskontoihin (äiti-Amma, buddhalaisuus, jooga-peräiset mietiskelyuskonnot) on kasvanut Suomessa, joten eipä näytä kiinnostus uskontoihin olevan loppusuoralla (ja tätäkin juttua on aika moni jo kommentoinut - kertonee jotain aiheen kiinnostavuudesta). Ennustajien ilmoituksia on myös lehdet täynnä, vaihtoehto-energiahoitoja saa joka tuppukylältäkin....varsinkin, jos talous heikkenee ja oma terveys menee, harva kykenee omin voimin elämään, hakematta turvaa jostakin. Itse tosin suosittelisin Jeesusta, ei maksa mitään."

Näissä unohtuu vain se, että "vaikea uskoa" on vain omaa tunneperäistä vakuuttuneisuutta kuvaava tila. Argumenttina se olisi horse laugh -argumenttivirhe. Tälläisellä tasolla ei valitettavasti pötkitä pitkälle. Sillä itse asiassa pötkii niin lyhyelle, että edes "rationaalisen ihmisen" vaatimustasoon ei oikein noilla eväillä selvitä. Skenaariopohjaisessa lähestymisessä on sentään trendiarvioita jotka viittaavat siihen että asiat ovat hyvinkin mahdollisia ja uskottavia tapahtumaketjuja. ~ Niiden pohjalla on tosiasioiden hyväksyminen ja tästä tehty estimointi, ei tosiasioiden ohittaminen koska on ennalta päätetty miten asialle tulee käymään.

Uskontoaiheen ahkerakaan kommentointi ei tietysti kerro aiheen pysyvyydestä. Esimerkiksi orjuuden murtumista ennen orjuusaihe oli nimen omaan rajusti esillä ja otsikoissa. Käytiinpä siinä USA:ssa sisällissotakin. Uskonnon vastustaminen on monille tärkeää. Arvioinneissa nykyinen arviointi sidotaan myös johonkin vanhaan metodiin ; Valistusajalla tehty ennustuksen epäonnistuminen siis tarkoittaisi että uskonto olisi ikuinen ilmiö joka ei voisi mitenkään muuttua. Tämäkin on hätäistä ajattelua. (Monellakin tavalla.)

Itsekin tosin uskon että uskonnollisuus ei häviä. Muutostrendit ovat ylipäätään vaikeita ennustettavia. Siksi ennuste on enemmänkin mahdollisia ja kenties jopa uskottavia skenaarioita kuin lukkoonlyötyjä toteutumia.

Siksi haluaisin enemmänkin iskeä uskonnolliseen diskurssiin sen omilla ehdoilla. Ateismia syytetään vaarallisena. Ateismista ja "uusateismista" tehdään uhka, jota kutsutaan leimakirveellä "militantti" vaikka tosiasiassa vihaisinkaan ateisti ei tee mitään sen laatuista mitä keskivertoinen fundamentalistiuskovainen tekee joka päivä. - Puhumattakaan Paul Hilleistä, aborttilääkäreitä uskonnollisista syistä ampuvista aktivisteista joista tehdään leivottuja sankareita niille tätä jo mainittua keskivertotasoa aggressiivisemmille suunnille. Suoraan sanoen uskovaisten parista on helpompaa löytää "militantti" uskova. Tämä näkyy jo siitä, että kun menee Helsingin asematunneliin, kumman löydät ensin ; Innostuksissaan yliampuvan kristillisen lappujulistajan vai ateistisen yli-innokkaan lappujulistajan.
1; Ateistin kohdalla pelkkä oman vakaumuksen ääneenlausunta koetaan ahdistavana. On vain muistettava että uskonnottomien kohdalla kuvaus "militantti" -leimakirves onkin vain uskovaisten kaksoisstandardi ; Uskovaisten innostus on positiivista, kaunista ja yleisinhimillistä ja uskonnottomien negatiivista ja kammottavaa. - Kuten tuon edellä olevan linkin takaa näkyy ; On täysin poliittisesti korrektia sanoa kaikenlaista uskonnottomista, sitä saa esittää jopa erityisen leppoisassa valossa näytetyssä valtavirtauskonnossa lapsille sopivasti. Vastaava ateistiyksilöltä ääneenlausuttuna jossain kaveripiirissä tai internetissä on "militanttia". "Militantti" onkin herjaava muotisana jota heitellään koska joku äksy raivofundamentalisti sanoo niin lempeällä äänellä radiossa sillä standardina olevalla manipuloivalla tavalla jossa ihminen ei huomaa häijyä sisältöä vaan näkee vain pinnallisen retoriikan. Syytös ei tee militanttiudesta totta, ja se että sitä toistetaan kuvaa uskovaisia aivottomina omaan ajatteluun kykenemättöminä dogmakoneina jotka toistavat iskulauseita ihan vain todistaakseen olevansa toiminnaltaan kusipäisiä herjaajia, kenties perusmotivaatioltaan positiivisesti värittyneitä, mutta sehän se vasta tekisi uskonnosta vaarallista ; Uskonto saa positiivisen ja hyvän muuttumaan herjaavaksi ääliöksi! Tätä vastaan puolustautuminen ei ole militanttia vaan perusinhimillistä itsepuolustusta. Ellei peräti hyvyyttä ja kansalaisvelvollisuus!

Kaiken kaikkiaan uusateismi nähdään riskinä ja jonain joka häiritsee ja on vaarallista. Bussimainontaansa pidetään uhkaavana, ahdistavana ja loukkaavana. Sitä ei saisi tehdä. Kuitenkin tässä uskonnon vakauskeskustelussa nousee selvästi esiin että uskonnottomiis, agnostismi tai uusateismi ei voi pitkässä tähtäimessä oikein vedota kehenkään, ja että yleistyminen ei ole ylipäätään muutenkaan mahdollista. Eli ilmiö olisi vain jotain joka olisi muotia pari vuotta ja kenties jopa katoaisi sitten. Yleistymisestä ei siis olisi mitään vaaraa tai uhkaa.

Valitettavasti molempia ei voi saada. Jos ateismi on vaarallinen trendi joka etäännyttää uskonnosta ja on yleistyvä vaarallinen ilmiö jota vastaan on taisteltava se on relevantti näkemys ja homo religiosus on hylättävä. Silloin ei voida sanoa että se olisi joku hassutus joka ei vetoaisi ja joka olisi ohimenevä juttu.