Väliinputoajat

Koulutuksen kohdalla akateemista uraa kohti kulkeva polku on täynnä sudenkuoppia. Tämä näkyy statusheilahtelussa ; Lukioon menemistä pidetään fiksujen valintana, ja ammattikoulua typerämpien. Mutta ammattikoulusta valmistunut ammattimies on arvostetumpi kuin lukiotodistuksen saanut ylioppilas. Yliopistossa filosofian lisensiaatti taas on hyvin ongelmallisessa tilanteessa, koska käytännössä heitä pidetään monesti vain "tyyppeinä jotka ovat luulleet että heillä on kompetenssia professoreiksi, mutta jotka eivät vaan kykene". Näin koulutuksen jatkaminen maisterista eteenpäin alentaa statusta. Korkein oppineisuuden taso, jolla tämä sudenkuoppa voidaan saavuttaa on luultavasti dosentin kohdalla. Dosenteista kerrotaan vitsejä, ja tätä varten on jopa sellaisia vitsailutermejä kuin "päivystävä dosentti". Heille nauretaan vaikka he ovat tuottaneet uutta tietoa tieteelle "jo ihan kivasti". Omituisinta on, että dosenteille nauraminen on poliittisesti korrektia.

Tämänlainen asenne on hauska ottaa esille, koska vastaavantapainen omituisuus näkyy vielä vahvemmin anonyymikirjoittelun kohdalla. Risto Uimosen tuore kannanotto on tästä hyvä esimerkki. "Nimimerkkikirjoittajat purkavat yleensä pahaa oloaan. Heissä erottuu kaksi ärhäkkää perustyyppiä: besserwisserit ja oksentajat. Besserwisserit argumentoivat oksentajia sivistyneemmin, mutta heilläkin on ikävä taipumus vetää kritiikkinsä kohteet alas vessanpöntöstä. Tuskin yksikään heistä toimisi niin, jos esiintyisi omilla kasvoillaan. Nimettömyys houkuttelee käyttämään sananvapautta väärin." ... "Todellisen uhan sananvapaudelle muodostavat sen sijaan oksentajat ja besserwisserit. He levittävät sairasta keskustelukulttuuria verkossa ja dominoivat netin keskustelupalstoja. He ovat kaapanneet palstoja otteeseensa niin, että jotkut toimittajat ovat joutuneet sulkemaan fyysisten uhkausten takia henkilökohtaisena varotoimenpiteenä juttujensa kommentointimahdollisuuden."

Itsekin olen toki sitä mieltä että anonyymiyttä puolustetaan ihanteilla jotka eivät yleensä toteudu. En kuitenkaan ole vetämässä Uimosen tiukkaa linjaa, jossa nimimerkin ja nimettömän kirjoittamisen määrää juridisesti rajoitetaan. Tämä mahdollisuus on hyvä antaa julkaiseville tahoille, eli esimerkiksi blogien kohdalla blogaaja itse saa päättää onko kommentointimahdollisuudessa hänestä mitään järkeä. Samoin nimen laittaminen ei mitenkään estä olemasta besserwisser tai oksentaja. Tähän ei tarvitse oikeastaan sen kummempaa kuin katsoa Halla-ahon räväkkyyttä - tai minun kirjoittelua. (Minähän olen sekä besserwisser että oksentaja.)

Kuitenkin tässä on hyvä huomata, että Uimosen kannanotto näyttää että hyvin monelle anonyymikirjoittaja on "ylioppilaan/dosentin asemassa". Uimonenkin leimaa kaikki anonyymikirjoittelijat jakamalla sen päätyyppiin. Tässä hänen määrittelyssään asenne kaikille on annettu samaksi ja se on vain jaettu kahteen alatyyppiin sen mukaan käyttääkö asiallista argumentaatiota vai ei. Näin ollen jo anonyymikirjoittelu itsessään tarkoittaisi sitä että leimakirves heilahtaa sen asenteen kohdalla. Tämä on erikoista tekstiä, koska tässä yritetään kuitenkin puolustautua nimen omaan leimaavaa vihapuhetta vastaan. Tällöin voidaan toki tuomita toinen puoli, mutta tähän vaadittaisiin hieman jämerämpää perustelua. Uimonen ei suinkaan todista tätä "kaiken anonyymikirjoittelun asennemonismia", vaan yksinkertaisesti määrittelee sen sellaiseksi.

Uimonen on kuitenkin vain pieni esimerkki. Takan on nähtävissä suurempikin linja.

Postmodernina aikana on nimittäin hylätty ja torjuttu eräs filosofian tärkeimmistä metodeista. Väittely. Valistushenkisessä maailmassa verevä debatti on ollut kunnioitettu ja tärkeä taito. Postmodernissa maailmassa argumentointi jotain asiaa vastaan on käytännössä vain valtapeliä ja se tuomitaan käytännössä "besserwisserismiksi" ja "vihapuheeksi". Tätä kautta onkin hyvä nostaa esiin tuore "Opettaja (9.9.2011)" jossa arvioidaan kirja "Väittely opetusmenetelmänä". Arviossa huomautetaan väittelyn maineen huonoudesta "Väittelyllä on huono maine. Sitä pidetään henkisenä sodankäyntinä, jossa kumpikin osapuoli yrittää keinolla millä hyvänsä nujertaa vastapuolen. Huono maine on myös väittelyssä käytetyllä retoriikalla. Siinä pyritään hämäämään ja harhaanjohtamaan vastustajaa värikkäällä ja tunteisiin vetoavalla kielenkäytöllä." Kuitenkin väittely on oikein käytettynä arvokas väline. Kirjan arviointikin kuvaa tätä "Väittelyn erottaa pelkillä sanoilla ja mielikuvilla pelaavasta propagandasta se, että argumenteilla ja logiikalla on siinä keskeinen asema. Väitteet on aina perusteltava ja käsitteet määriteltävä selkeästi, todistusaineistoa esitettävä riittävästi eikä logiikan päättelysääntöjä saa rikkoa." ... "retoriikan voima on siinä että, että se yhdistää huvin ja hyödyn, viihdyttää ja samalla antaa virikkeitä." ... "Teoreettisen tiedon höystäminen retoriikalla herättää koulua kuivana ja tylsänä pitävissäkin lapsissa ja nuorissa innostuksen ja tiedonnälän."

Postmodernissa maailmassa on toki usein pintatasolla korostettu sitä että kaikesta löytää erilaisia merkityksiä ja että merkitys on aina tärkeä jollekulle. Se herättää suvaitsevaisen ja monisärmäisen mielipiteistön hengen. Kuitenkin käytännössä tässä on esille noussut se, että sekä toisen näkemyksen kriitikon että omaa merkitystään julistavan merkitysmaailma on julma ja latistava, ja siksi ei oikein tarjota mitään hymistelyä kummempaa. Kun sekä argumentti ja kritiikki on kielletty on saatu aikaan mielikuva jossa väittely on määritelty propagandaksi. Kuitenkin tarkkaavainen ihminen voisi huomata, että tosiasiassa propaganda ja väittely ovat vain "lähekkäisiä määritelmiä", eli käsitteitä joilla on toki monia yhteisiä ominaisuuksia (attribuutit). Kuitenkin tästä analogisuudesta ei voida vetää yhtäläisyysmerkkejä, koska molempien käsitteiden välissä on olennaisissa kohdissa (kriteerit) eroja.

Postmodernissa maailmassa siis tietyllä tavalla oiotaan mutkia. Ja samaa mutkien oikomista on nähtävissä myös Uimosen näkemyksissä. Siksi hän päätyykin itse tekemään sitä, mitä hän yrittää estää. Se, mitä hän käytännössä tekee on "pahan olon oksentaminen" esimerkiksi siitä että internetissä on monia rasittavia ihmisiä (kuten siellä on). Hän ei siis suinkaan tee kuten pitäisi, eli vain ole suvaitsematon niille suvaitsemattomille vihaisille leimakirvespelleille, vaan nappaa tähän vastustettuun leiriin sellaisiakin piirejä jotka eivät edellämainittuun piiriin kuulu. Jjoten hän on itse asiassa suvaitsemattomasti leimaava. Hänenkään toimiaan nimellä toimiminen ei kuitenkaan estä, koska hän kokee epämukavuuden oksentamisen ja besserwisseröinnin olevan hyväksi.

Tässä mielessä ymmärrämme osittain sen, mistä se kaikki vihapuhe kumpuaa. Mikään ei aikaansaa niin paljon pahaa kuin mukava pieni moraalinen närkästys ja ylenkatse jotain ryhmää (dosentit, anonyymikirjoittelijat) kohtaan. Omalla kohdallani myönnän toki että valtaosa anonyymikirjoittelijoista on varsin asiattomia ja että mielipiteenvapauteen vetoaminen on aivan liian usein argumenttien korvike, joka tarkoittaa sitä että siitä että saa olla jotain mieltä ja sanoa sen ääneen tulee perustelu sille että tämä ääneenlausuttu näkemys on rationaalinen ja järkevä.
1: Näin voidaan sanoa että besserwisserit väittelevät ja oksentajat harjoittavat propagandaa, jolloin tässäkin on "selvä hyväksyttävyysero". ~ On hyvä katsoa onko henkilö (a) inhottava ja epäargumentatiivinen propagandisti (b) mukava ja epäargumentatiivinen propagandisti (c) inhottava ja perusteltu väittelijä (d) mukava ja perusteltu väittelijä.

Se, että jonkin tahon todistaa kusipääksi ja typeräksi ja inhottavaksi ja mielipiteiltään pseudotieteeelliseksi, ei tarkoita että hänen sananvapauttaan olisi rajoitettava. Teen nimen omaan eron siinä että sillä että jotain saa sanoa ja että jokin on järkevää ovat eri asioita.
1: Sananvapauden rajoittamisen kannalta ongelmallista on sekin, että kusipäiden kohdalla on sellainen ikävä piirre, että he ovat vaiennettuinakin kusipäitä. He purkavat pahan olonsa jotenkin. Tämä on historiassa näkynyt esimerkiksi "yksityisinä salaradio -asemina" ja muuna sissimarkkinointina.
2: Internet on siitä turvallinen paikka oksentaa pahoja mielipiteitään, että kohinaa on valtavasti ja käytännössä ensimmäinen asia, joka opitaan on se, että erilaisten blogausten kommenttialueita ignoroidaan valtavasti. Sillä ihmiset kykenevät tekemään samantapaisia päätelmiä mitä Uimonenkin ; Kommenteissa ei yleensä löydy mitään "maailmaamullistavaa" ja "totaalisen uutta".
3: Onkin huvittavaa että väkivallaniskuissa kaikki mikä tekijöistä on näkynyt ennalta, on ollut manifestien ja vihaviestien nakuttelua. Tämän luulisi helpottavan valvontaa. Väkivaltaa ei poisteta sensuroimalla sen oheisoireita ja estämällä mahdollisia väkivallasta mahdollisesti ennalta varoittavat merkit.

---

Tämän blogauksen kirjoittaja on aina dissannut anonyymikirjoittelijoita mutta hyväksynyt vakituisella pseudonyymillä kirjoittelevat. Esimerkiksi siksi että anonyymin kohdalla ei ole jatkuvuutta ja anonyymit helposti naksahtavat sekaisin keskenään, jolloin laajempi kokonaiskuva henkilön näkemyskokonaisuudesta ja sen mahdollisesta koherenttiudesta tai epäkoherenttiudesta katoaa.