Vähemmän kuin osiensa summa

Emergenssi on tärkeä osa esimerkiksi kognitiotieteessä. Siinä kun tarkastellaan systeemeitä. Tätä voisi selittää tietokonemetaforalla, jossa ei katsota pelkästään yksittäisiä bittejä, vaan informaatio päin vastoin syntyy kokonaisuudesta ; Yhtä pitkät bittijonot synnyttävät olennaisesti erilaisia pelejä. Tämä yhteys on hyvä huomata, koska tätä kautta emergenssi pitää sisällään informaatioajattelua. - Emergenssissä (yksinkertaisista) alatason säännöistä rakentuu yhteisvaikutustensa kautta (kompleksinen) ylätason järjestelmä. Ylätason ilmiöitä kutsutaan emergenssiksi.

Tästä esimerkiksi voisi antaa vaikkapa vedenpinnassa olevan vaahdon kuvioinnin. Se syntyy aaltoilun kautta. Vesi noudattaa laskettavissa olevia luonnonlakeja, mutta silti aaltoja on vaikeaa kuvantaa ja ennustaa. Ja vielä oudommin käyttäytyy aaltoilun varassa syntyvä vaahto, joka kupliessaan säilyy kauemmin kuin yksi aalto, mutta vaikeasti ennustettavan ajan. Kokonaisuutena on erikisia pintakuvioita, jotka ovat joskus tylsiä vaahdottomia pintoja tai täynnä vaahtoa, mutta joskus syntyy myös omituisia selvästi eisatunnaisia kiemuroita, joiden yksityiskohtia on kuitenkin ennalta hyvin vaikea laskea (tai tietää miltä sama kohta näyttää vaikka vartin päästä).Kognitiotieteen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että vaikka hermosolulla ei ole tietoisuutta, aivoilla kuitenkin on. Neuroni, vaikka onkin tietoisuuden kannalta alataso, muodostaa yhdessä muiden kanssa kompleksisen ylätason, ja tätä kautta syntyy jonkinlainen kokonaisuus.

Holistit ajattelevat että tämä tarkoittaa sitä että ylätaso on enemmän kuin osiensa summa. Tässä korostetaan sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näin holistisen ajattelun seurauksena yksinkertaisimmistakin asioista tulee hyvin mutkikkaita. (Tämä kuvaa itse asiassa minun normaalia ajatteluprosessia, ja olen vuosia taistellut päästäkseni tästä taipumuksestani eroon. Olen luonnollisesti ja tapani mukaan epäonnistunut tässä jalossa tavoitteessa.)

Kuitenkin tälle vastavoimaksi kannattaa laittaa pikemminkin soveltaa karkeistamista korostavaa näkemystä. Tätä kannattaa esimerkiksi Kari Enqvist kuvaten kirjassaan "Olemisen porteilla" asiaa seuraavasti "Emergenssiä on olemassa, mutta se on osoitus kuvailun karkeudesta, ei sen kohoamisesta uusiin, tuntemattomiin sfääreihin." Enqvistin karkeistus -ajattelun ytimessä on se, että ylätaso havaitaan "hävittämällä kohinaa". Korkeamman piirteen huomaaminen tapahtuu siksi tuhoamalla tietoa. Tässä onkin eräänlainen priorisoinnin henki ; Keskittymällä olennaiseen ja tuhoamalla epäolennaisena pitämiä asioita syntyy havainto korkeammasta asiakokonaisuudesta.
1: Tämä karsinnan henki sopii tietysti jossain määrin esimerkiksi Shannonin informaatiokäsitykseen, jossa informaation sidotaan siihen että keskitytään vain tiettyyn pieneen osaan mahdollisia vaihtoehtoja. Iso määrä informaatiota kieltää kuvailussaan ison määrän potentiaalisesti mahdollisia tapahtumia.
___1.1: Tosin erojakin löytyy. Karkeistuksen kohdalla kun voidaan sanoa että haetaan episteeminen hyöty hyväksymällä pieniä epätarkkuuksia. Eli siinä itse asiassa priorisoidaan ymmärrys pilkunviilauksen kustannuksella. Aivojen kohdalla tämä ajatus on tärkeä, koska kompleksisuusajattelussa on ajateltu - ei aiemmin viittaamani Shannonin vaan Chaitinin ajatuksiin viitaten - jopa sitä, että kompleksisuuden vuoksi aivot ymmärtämässä itseään olisi mahdottomuus. Karkeistamalla aivot voisivat kuitenkin tässäkin valossa ymmärtää aivoista olennaiset asiat, paljon, jopa sellaisella tasolla että epätietoisuus olisi "enemmän anomaalista kohinaa".

Karkeistamisnäkökanta on itse asiassa varsin epäintuitiivinen. Ihmiset kokevat että tietoisuus on jotain enemmän ja suurempaa kuin aivosolujen summa. - Jopa siinä määrin että systeemiajattelusta on helppo luopua ja tietoisuutta ajatellaan mutkistamisen kautta, esimerkiksi olettamalla sielun tapainen asia, joka korostaa sitä miten tietoisuus on enemmän kuin vain ruumiin osa, aivosolujen summa.

Kuitenkin tietokonemetaforan kautta voi olla helpompi huomata, että systeemissä karsiutuu paljon erilaisia vaihtoehtoja. Arkikäsityksissäkin "Polkupyörän systeemi" toimii koneena koska se rajoittaa. Ei siksi että olisi jokin ylimääräinen pyöryys joka olisi jossain ideamaailmassa polkupyörien osien ulkopuolella odottamassa. Systeeminä polkupyörä on vain osien summa ja niiden järjestys, jossa esimerkiksi rakenteiden toisiinsa osuminen estää monenlaisia interaktioita.