Kati Niemelän mukaan valtionkirkossamme on havaittavissa voimakasta liberalisoitumista. Hänen mukaansa "Liberaali kanta on nyt ensimmäistä kertaa yleisempi kanta papiston keskuudessa ja kanta, jolla on enemmän valtaa. He kokevat olleensa vuosia syrjittynä vähemmistönä, joka koki kaikenlaista vääryyttä ja syrjintää. Nyt tuntuu olevan koston aika." Niemelän mielestä ei ole oikein että "viimeaikainen trendi vaatia konservatiivisilta järjestöiltä rahat pois ei ole järkevä. Mikä muu yhteisö kuin kirkko rupeaisi karsastamaan kaikkein aktiivisinta ydintään?" Hänestä konservatiiviset fundamentalistiuskovaiset ovat olennainen osa kirkkoa "Kati Niemelän mielestä kirkon olisi tärkeää pitää kiinni konservatiiveistaan, koska he ylläpitävät kirkon hengellistä ydintä. Hän puhuu konservatiiveista niin sanottuina sijaisuskovina kirkossa. - Kirkossa tarvitaan ihmisiä, jotka ikään kuin uskovat toisten puolesta, jotta muut voivat ajatella, että ehkä tässä kuitenkin on jotakin totta, kun tuokin uskoo."
Tämä on saanut konservatiivit intomielisiksi. Osa kommenteista on erikoisia, kuten talousajattelulle sokea lausunto "Liberaalipapit luottavat enemmän omaan älyynsä kuin uskoon ja tunnustukseen (vrt. 1.Kor.1:17-31). Heidän kannattaa kuitenkin vaikka vain järkisyistä pitää mielessä, että suurin osa kuulijoista, jotka käyvät messuissa aktiivisesti, on herätysliikekristittyjä. Tästä seuraa myös, että suurin osa kolehtivaroista tulee heiltä. Kuten maamme talous, myös kirkon talous heikkenee koko ajan ja tulee jatkossa olemaan merkittävästi kolehtivaroista riippuvainen. Ei ole järkevää lyödä ruokkivaa kättä." Tässä katsotaan rahavaroja, kun ydin on kuitenkin se, että valtaosa kirkon varoista tulee ns. kirkollisverojen kautta. Kukaan ihminen ei vapaaehtoisesti dumppaisi kolehtihaaviin joka viikko samaa summaa, kuin mikä hänen paljastaan huomaamattomasti hujahtaa kirkon pariin. Se määrä joka käy kirkossa tiputtamassa kolehdin on pieni verrattuna niihin liberaaleihin potentiaalisiin "kritiikkilähtijöihin" joita konservativismin palauttaminen entiseen asemaansa aikaansaisi. (Näistä massalähdöistä olemmekin saaneet esimakua homoillan jälkeen likimain aina kun Päivi Räsänen on sanonut suunnilleen mitä tahansa julkisuudessa.)
Valtaosa kommenteista on kuitenkin sellaisia että konservatiivit komppaavat lausuntoa, koska se ikään kuin näyttää osoittavan että he ovat niitä vainottuja eivätkä vainoajia. Kommenteissa näkyy kuitenkin se, että siitä että jokin taho savustetaan ulos kirkosta ei ole sinällään paha asia. Paha asia on se, että vaino kohdistetaan konservatiiveihin eikä liberaaleihin. "Meidän konservatiivien, Raamattuun pitäytyvien kristittyjen - ja ennen kaikkea nuorten miesten (yhtään naisia väheksymättä!) - on aika nousta yhteiseen rintamaan, puolustamaan rakasta kirkkoamme. Peli ei ole vielä menetetty. Kaikki on mahdollista. Ei luovuteta kirkkoa liberaalien käsiin. Nyt noustaan rukoustaisteluun ja tehdään kaikkemme kukin omalla paikallamme ja Jumala hoitaa loput." Liberaalit nähdään, ei suinkaan erilaista kristillistä kantaa kannattavina, vaan vihollisina. Vihollisena jolle nauretaan esimerkiksi "suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus ei ole suvaitsevaisuutta" -kieroilujen tasolla..
Nämä oikeaoppisuusintoiset konservatiivit näyttävät kuitenkin unohtavan sen olennaisen sanan "kosto". Se on tärkeä kohta, koska kostoon tarvitaan ensin tehty vastaava paha teko. Mielestäni on toki väärin kiusata muita siitä "mitä jotkut muut, aikaisemmat saman ideologian kannattajat, ovat tehneet". Mutta "kosto" sana muistuttaa että konservatiivit haluavat "kostaa kostajalle", eli suomeksi palata alkuperäiseen sortoasemaan.
Tämä on toki uskonnon sisäinen asia. Minusta kirkon sisäinen asia on hoitaa asiansta miten tahtoo. Mutta samalla olisi hyvä huomata, että kirkon aktiivisen vähemmistön olisi syytä argumentoida jotenkin se, millä passiivisen enemmistön jota kirkon toiminta ja palvelu eivät kovien faktojen pohjalta ns. kiinnosta, pitäisi jatkaa maksamista toiminnalle joka tukee jotain jota he eivät oikeasti kannata.
Sillä kirkko on tällä hetkellä SEKÄ valtionkirkko (ihmisistä epäkiinnostava kylmä byrokraattinen instituutio) ETTÄ kansankirkko (seurakuntayhteisö, jolle asia on tärkeä ja joka panostaa asiaan ja jotka ovat todella sydämestään mukana.)
1: Valtionkirkko se on taloudellisella tasolla. Valtaosa ihmisistä maksaa. Tällä ylläpidetään koko toiminta. Vastapalvelukseksi he saavat toki tarjottuja palveluja, jotka eivät kuitenkaan selvästi näytä innostavan osuvasti, koska näistä ansaituista eduista ei nautita vaikka niistä peräti maksetaan.
2: Kansankirkko se on vain "sijaisuskovien" osalta. He osallistuvat palveluihin ja ovat mukana toiminnassa hyvin aktiivisesti. Näiden vähemmistöjen kolehtiavut ja kirkollisverot eivät kuitenkaan kykene ylläpitämään toiminnasta tulevia kuluja.
Enemmistö maksaa ja vähemmistö saa kalliit palvelut. Kansankirkkoa ylläpidetään valtionkirkollisesti. Nykyistä Suomen kirkkoinstituutiota voidaankin lähestyä yhteismaan tragedian rajaaman tematiikan ympäriltä ; Yhteismaan tragediassahan on jokin hyödyke, joka saadaan ilmaiseksi yhteispanostuksella. Tällöin ongelmana on yleensä se, että ihmiset miettivät miksi ihmeessä he maksaisivat kun jos muut maksavat hän kuitenkin saa ilmaiseksi. Tällöin riskinä on se, että kaikki riistävät tätä hyödykettä sumeilematta eikä kukaan oikein halua huolehtia siitä. Yhteismaan tragediassa on "minun hyöty ja jonkun toisen ongelma". Valtionkirkossa ongelma näyttää kuitenkin olevan se, että sitä hyödykettä ei oikein haluta, eli riiston sijasta hyödyke on alikäytetty. Mutta kaikki jostain syystä maksavat silti.
Jos liberaalien "vastakosto" on tullut esille on totta, se tarkoittaa yhtä asiaa. Kirkko on viimein "vastannut rukouksiini" ja päässyt eroon siitä vaivanneesta "konservatiivit sortaa, mutta liberaalit vain suvaitsee suvaitsemattomuutta ja hyssyttelee, jolloin ärhäkkään marginaalisen vähemmistön äänestä tulee enemmistön ääni" -luonteestaan.
1: Irtaituminen tästä olisi hyvä asia. Eikä sitä silloin suinkaan pitäisi kutsua "vastakostoksi" vaan "molempien vastakkaisten näkemysten esiintuomiseksi". - Jos politiikassakin vasemmisto haluaa rajoittaa oikeistoa ja oikeisto vasemmistoa, ei kyseessä ole mikään kosto tai sorto vaan asioista keskustelu molemmin puolin.
Kirkon kannalta olisi tietysti parasta jos koko sortamisesta luovuttaisiin. Mutta se vaatisi konservatiivien sukupuuttoonkuolemisen kaltaista ilmiötä - sen pääteema, oikeaoppisuus, pitää itsessään sisällään sen erimielisyyden ja konfliktin, jossa vääräoppisuus ja sen tuomitseminen on rakennettu etiikan ytimeksi. Näin rakennetaan moraalisen ylemmyydentunne jolla oikeutetaan oma ylenkatse. Jos tälläinen taho on talossa, on selvää että mitään rauhaa ei ole edes teoriassa mahdollista rakentaa.
Kuitenkin minusta tämä asia on "kirkon sisäinen asia". Se saa sortaa ketä tahansa. Tosiasia on, että jos konservatiiveja aletaan tukemaan, kirkosta erotaan todennäköisesti niin paljon, että lopputulos on se että esimerkiksi valtaosa kirkon rakennuksista joudutaan ennen pitkää myymään museoille. Samoin ulkoistamisen alle tulisivat hautaustoimet ja muut asiat. Silloin kirkolla olisi se asema yhteiskunnassa mikä sillä on kansankirkkona. Minua tämä ei rehellisesti sanoen haittaisi juurikaan. Sillä nyt, valtionkirkkona, sillä on passiivista jäsenistöä ja rahaa (~ resursseja & statusta) "pullistella hauiksellaan" esimerkiksi arvokeskustelussa merkittävänä kuunneltavana instituutiona enemmän kuin sen aktiivinen arvostus ihmisten sydämissä demokraattisessa maassa muutoin oikeuttaisi.
Sillä tosiasiassa herännäiset eivät ole mitään "sijaisuskovaisia". He herättävät pelkoa. Kuten vaikkapa huolestuneen uskovaisen "Raamatulla päähän" -jutun sitaatista voimme muistaa : Kun ihminen kohtaa uskovaisen, ja saa kuulla että toinen on herännäinen, hän ei suinkaan usko "koska tuokin uskoo", vaan päinvastoin hän tuntee olonsa epämukavaksi ja pelkää tuputusta ja käännytystyötä. Nämä kokemukset eivät ole lähentäviä vaan etäännyttäviä. ~ Kun kirkolla on tuollaisia ystäviä, ei vihollisia enää tarvita. Siksi asia onkin hyvä jättää nimenomaan kirkon sisäiseksi valinnaksi. He nimittäin joutunevat valitsemaan ovatko he rikas ja toimeentuleva valtionkirkko joka potkii ulos konservatiivit. Vai tukevatko he konservatiiveja ja menettävät kykynsä olla merkittävän kokoinen ja monisäikeisesti toimiva palveluyhteisö jolla on esimerkiksi valtaa yhteiskunnallisessa arvokeskustelussa. ~ Rehellisesti sanoen en haluaisi olla kirkon päätäntäelimessä tällä hetkellä, edes hyvällä palkalla. Se joutuu tekemään valintoja jotka ovat sellaisia kuin jos olisi seksistä pitävä mies, joka saisi valita ihan itse että "halut vai kyvyt".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti