"Kaiken maailman homot eivät noin keskimäärin halua viedä lainvoimaa Tavallisten Kunnon Ihmisten tai kristittyjen avioliitoilta tai käskeä kyseisiä ryhmiä harrastamaan homoseksiä (paria turhaa propellilakkia lukuun ottamatta). Tietyn tyyppisillä kristityillä taas on kova paine tulla kertomaan, miten kaikkien muiden pitäisi heidän ympärillään elää. Suosittelen pohtimaan, mikä käytännöllinen ja eettinen ero on sen välillä, että vaatii kaikkia muita elämään itse noudattamiensa rajoitusten ja makuasioiden mukaisesti, tai vaatii ainoastaan muita tajuamaan, että jotkut haluavat elää elämänsä eri tavalla."("Eikö ketään edes hävetä?", "Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille")
Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole mitä ilmeisemmin toteutumassa tällä hallituskaudella. Tämä ei itse asiassa ole yllättävää. Sen sijaan kenties mielenkiintoista on ottaa esiin sukupuolineutraalin avioliiton vastustajien ns. enemmistöpuhe. "Olen perinteisten perhearvojen kannattaja. Se on kuitenkin tuommoinen vähemmistö, niin se loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä, varsinkin kirkollisten piirien tunteita. Ajattelen, että ei tässä syrjinnästä ole kyse." Tämä noudattaa jo vakiintunutta argumentaatiokäytäntöä, joka on muun muassa esiintynyt muodossa "vähemmistö haluaa arvonsa enemmistön arvoiksi." Myös kertojan oma vakaumus ja mielipide nähdään yleistettäväksi koko yhteiskuntaan.
Asiaa voidaan katsoa tarkemmin. Minä en esimerkiksi, vaikka olenkin varsin kiukkuisesti uskonnoton, ole haluamassa kieltää uskonnonvapautta. En siis halua säätää lakia joka pakottaisi kaikki irti kirkosta. Jostain syystä vastapooli ei näytä kannattavan tämänlaista logiikkaa. Vaan jos he pitävät yhdestä tietystä perherakenteesta, he ajattelevat että tämä pitäisi jotenkin normittaa kaikille. Tässä lieneekin takana kummallinen demokratian väärinymmärrys, jossa tuijotetaan pelkkää keskiarvoa. Näin normaalista saadaan normi. Kuitenkin nimen omaan demokratian ytimessä onkin moniarvoisuus.
Demokratian tunnusmerkki voisi näkyä vaikka seuraavasti. Jos valtiossa vaikka 90% on islamisteja että loppujen 10% olisi pakko ruveta islamisteiksi. Itse asiassa jos tässä 90% islamisteja harjoittavassa maassa otetaan käyttöön sharialaki ja siihen liittyvät kivityskäytänteet, tiedetään että maa ei ole demokraattinen. Se seuraa toki status quoa. Ja itse asiassa juuri tämä onkin useimpien moraaliltaan erittäin kyseenalaisten paikkojen perusongelma. Enemmistö haluaa normittaa vähemmistöt 1:1 itsensä kanssa. Tämä on junttaamista. Suvaitsevaisuuden idea on itse asiassa juuri tämän status quon pohjalta tehdyn junttaamisen vastakohta. Se, että siedetään erilaisia asioita. Jopa vähemmistöjä. Eli sitä että ei keksitä pelkästään enemmistöaseman pohjalta totaalisia käskyjä joita vähemmistöjen on pakko totella. Suvaitsevaisuus onkin pääasiassa juuri sitä että enemmistö toimii omien arvojensa mukaan, mutta ei pakota näistä arvoista kaikkien arvoja. (Joissain asioissa, kuten murhien suvaitsemisessa on sitten erikoisasema, nämä eivät ansaitse suvaitsemista, mutta tämänlaiset ovat harvinainen poikkeus, eivät pääsääntö.)
Tästä päästäänkin siihen että vaikka status quo -argumentoinnin ytimessä on demokratialta kalskahtava retoriikka, se itse asiassa esittää piiloväitteenään että vähemmistöjä ei voi syrjiä. Me kuitenkin itse asiassa tiedämme että valtaosa syrjinnästä kohdistuu aina nimen omaan vähemmistöihin. Syynä ei ole se, että vähemmistö olisi hyvä ja eettinen. Vaan siitä että vähemmistöllä ei ole vaikutus- eikä päätäntävaltaa samoissa mitoissa.
Eriarvoisuus taas voi näkyä esimerkiksi privileegioina. Ja tämä analyysi ei näytä Kristillisdemokraatti-Perussuomalaisia kovinkaan kauniissa valossa.
1: Esimerkiksi ennen oli elitistinen yhteiskunta jossa avioliitossa sääty oli olennainen. Tässä kaikilla oli tasavertaiset oikeudet mennä naimisiin tiettyjen säätyjen sisällä. Nykyisin tämänlaista järjestelmää pidetään epäreiluna, vaikka siinä on teknisesti "kaikilla samat oikeudet" aivan samaan tapaan kuin "KristillisteokraattisetPersukset" näyttävät olevan "jokainen homoseksuaali mies saa vapaasti mennä naimisiin kenen tahansa haluamansa naisen kanssa." Säätynaimisen rajoite oli kuitenkin teknisesti privileegio, jolla pönkitettiin aatelin erikoisasemaa.
2: Päivi Räsänen kiittelee innolla suvaitsevaisuudesta niitä jotka sallivat hänen pyrintönsä. Päivi Räsäsen vastustaminen ja jopa kritisointi näyttäytyy taas hänen retoriikassaan aina nimen omaan syrjintänä, joka loukkaa hänen uskonnonvapauttaan. Hän on siis rajoittamassa muiden käyttäytymistä eikä tämä ole syrjintää, koska Räsäsellä on uskonnonvapaus. Kuitenkin voidaan aivan täysin ajatella että ihmisillä on myös mielipiteenvapaus. Tässä vapauksissa heillä voi olla mielipide että Räsäsen kaltaiset syrjijät pitää laittaa aisoihin. Ja käyttävät sananvapauttaan kritiikin ääneen esittämiseen. - Joka ei todellakaan tarkoita samaa kuin Räsäsen mielipiteiden ääneenlausumisen kieltäminen. Se on pikemminkin sitä että Räsäsellä on sananvastuu jossa hänen sanomisistaan seuraa muiden mielipiteiden esiintuominen joka Räsäsen on kohdattava yhtä suoraselkäisesti kuin homoseksuaalejen on kohdattava hänen avioliittokieltopuhemielipiteensä. - Tämän vaientaminen ja kieltäminen on siis syrjintää ja kun Räsänen valittaa siitä että häntä syrjitään hän on itse suvaitsematon muiden mielipiteen ja sananvapautta kohtaan. Ja nimen omaan niillä kriteereillä joilla hän valittaa itseään syrjittävän.
Onkin erikoista, miten Perussuomalaisten ja KD -linjassa suvaitsemattomuuden suvaitsemista kiitetään kovasti. Eli heidän annetaan vapaasti vainota homoseksuaaleja, on heistä erinomainen suvaitsevaisuuden ilmentymä. Mutta samalla he eivät huomaa, että homoseksuaalejen oikeuksiin puuttuminen omilla vakaumuksen perusteella ylittää henkilökohtaisen elämän rajan ja tunkee toisten ihmisten elämän alueelle. Sinne mielipiteenvapauden alueelle, jonne muut eivät heidän kohdallaan saisi tunkea. ~ Mutta kuten tiedämme, KristillisDemokraatit ja heidän tukijoukkonsa ovat äänekäs mutta eivät tilastollisesti iso joukko ; Tässä on siis kyseessä vähemistö, joka yrittää saada vähemmistön arvoja enemmistön arvoiksi, ja joka valittaa siitä että homot ovat vähemmistö joka haluaa enemmistön kanssa vastaavat oikeudet valita "täysi-ikäinen ja halukas puoliso jota rakastaa ja jonka kanssa jakaa omaisuus tiettyjen juridisten normien mukaan".
Ajankin aivan erilaista kantaa; Asia on mahdollista hoitaa ilman turhanpäiväisiä rajoittamisia. Jos oma vakaumus kieltää homoavioliitot, niin ei sitten mene homoavioon, vaikka olisikin himoiltaan sitten minkälainen pesunkestävä nahkahomo. Tämä ei ole ongelma. Sen sijaan homoavioliitot voisivat olla avoin ratkaisu sellaiseen haluavalle, ja sitten oikeaoppiset saisivat paheksua tätä ilmiötä aivan vapaasti. Näin on tällä hetkellä esimerkiksi avoliiton kanssa. Käytän oikeuttani olla sellaisessa ja annan tiettyjen piirien paheksua päässään. Se on heidän mielipiteensä johon heillä on oikeus vaikka tämä mielipide on totaalisen typerä. Samoin en ole kieltämässä oikeutta olla fundamentalisti, vaikka mielipiteissäni halveksunkin syvästi sekä heidän etiikkaansa ja järkeään ja olen huvittunut miten rautakautisen myyttikirjan fanittaminen voi mennä turhan vakavaksi. Kysymys on näiden oikeuksien laajentamisesta poliittiseksi ilmiöksi jolla rajoitetaan muiden ihmisten oikeuksia. Enemmistö suhtautuu fundamentalisteihin negatiivisesti ja se loukkaa monia, kuten minua. Ei sitä tällä ehdoin vaadi laittomaksi kuin joku pipipää.
Asiaan tasapuolisen kannan tuomiseksi otan esiin sen toisen puolen suvaitsemiskeskustelusta (koska ollakseen reilu, on ajettava samaa periaatetta kaikille.) Sellainen löytyy "Opettaja" -lehden uusimmasta numerosta (1.7.2011) sivulta 13. Siellä kuvataan otsikolla "Raamatulla päähän" sitä tilaa, jossa uskonto on nykyhetkenä yhteiskunnassamme. "Kun uusia ihmisiä tavattaessa keskustelu kääntyy opintoihin ja työelämään, saavat bussikuskit, sairaanhoitajat ja kauppatieteiden maisterit aikaan tyytyväistä nyökyttelyä keskustelukumppaneissa. Mutta auta armias, kun pamautan ilmoille teologian opiskeluni tai uskonnonopettajan tulevaisuuteni. Kommentti saa usein aikaan hämmennystä ja selvää ahdistustakin." ... "Ahdistuneisuuden ja pelonsekaisen reaktion vaihtoehtona on suora vihamielisyys. Tuntuu, että tausta jotenkin loukkaa joitain kuulijoita tai he sitten tahtovat loukata takaisin toteamalla uskonnon merkityksettömyyttä." ... "Tuntuu että uskontoa yritetään yhä enemmän tunkea omaan pieneen lokeroonsa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Uskonnon sekularisoituminen ja privatisoituminen ovat pohjoismaisia ilmiöitä." ... "Kaikki uskontoon liittyvä on loukkaavaa ja pelottavaa, ja sen tulee kiltisti pysytellä omassa sektorissaan. Mutta kun se ei vaan mene niin. uskonto on ympärillämme, eikä siitä voi sulkea silmiään. Sitä ei voi sulkea kirkkoihin, moskeijoihin ja synagogiin." Tekstin perussävy on helppo huomata. Uskonto on status quolle uhka ja pelottava ja ahdistava asia. Uskontokeskustelu teologiajutteluista katujulistukseen häiritsee ja loukkaa enemmistöä ihmisistä. Tämä vertautuu täysin homoseksuaaleihin kohdistettuihin tuntemuksiin. Tämä huomio muistuttaakin että on kiistämättä varsin syrjivää kieltää toisen vakaumus ja nihiloida tämän opiskelujen aiheen relevanssi tyystin. Uskonnon kieltämiseen rajoittamiseen ei ole syytä, vaikka tämän hetken status quo varmasti pitääkin uskontoaiheista keskustelua kiusallisena ja vaivaannuttavana. - Ja aivan samaan tapaan kuin uskovaisetkin, myös homoseksuaalit ovat keskuudessamme ja elämässämme. He näkyvät, eikä heitä voida sulkea johonkin irralliseen taloon, privatisoida koko ilmiö niin että sitä ei edes näy ulkomaailmassa. Näkyvyys luultavasti ärsyttää ja niin pirusti. Mutta eipä sitä ilman tätä ärsytystä olisi mitään "suvaitsemistakaan".
Toki tässäkin suvaitsemisessa on jokin raja. Ketään ei saa pakottaa homoseksuaaliseen avioliittoon tai seksiaktiin. Eikä uskonnollakaan saa lyödä toisen henkilökohtaista vakaumusta. Mutta tämmöisiä ei kukaan - paitsi kenties Päivi Räsänen ja hänen jenginsä, joiden tapana on yleistää omista näkemyksistään kaikkia koskevia poliittisia pakotteita junttamaisesti - ole ajamassa mitään tämänlaista. ~ Pääsääntö onkin se, että rajoitteelle tulisi olla erityisen hyvä syy. Siis myös rajoitteelle siitä miksi homoseksuaalit eivät saisi mennä naimisiin in first place. Homohäät kun eivät kiellä Räsästä paheksumasta niitä, joten mitään uskonnonvapautta tai mielipiteenvapautta ei rikota.
Tämä teksti on omistettu heille, jotka ovat kyvyttömiä tajuamaan että mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus ja monet muut vastaavat eivät suinkaan tarkoita sitä että kaiken yhteiskunnassa tulee tuntua heille kivalta, hivellä heidän egoaan ja silittää päätä, taputtaa selkää. Ja että mikään koskaan missään ei saa ärsyttää yhtään eikä muutenkaan pätkääkään. Sillä tosiasiassa kaikki nämä vapaudet tarkoittavat likimain juuri tämän vastakohtaa ; Käytännössä ne tarkoittavat sitä että erimielisetkin saavat sanoa asiansa, kauheat ja väärät mielipiteensä, ääneen. Se lisää aika usein maailmaan juuri sitä ärsyttävyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti