Shakespearen nimeen liitetään helposti syvällisyys ja harkittuus. Joskus hän kuitenkin yllättää. Tälläinen on esimerkiksi Shakespearen "Talvinen tarina", jossa kuningas Leontes haluaa kuningatar Hermionen hengiltä. Samalla haluna on päästä eroon yhteisistä lapsista. Toimeen laitetaan Antigonus. Hän vie vauvan hiekkarannalle, ja valmistelee surmatyötä Shakespearen tapaan pitämällä yksinpuhelun. Tilanne ratkeaa sillä että Shakespeare kirjoitti lyhyen ohjeen. Englanninkielellä "Winters tale" sanoo "Antigonus exits, pursued by a bear." (Suomennos on otsikossa) Hänestä ei enää sen koomin kuulla.
Täysin pohjustamaton ja tarinaan muutoin kuulumaton, karhu, on ikään kuin juonta ohjaava deus ex machina. "Halpana ja helppona" tarinanohjausrakenteena pidetty ratkaisu. Komediaan yllätys kenties kuuluu. Mutta yleensä niissäkin vitsiä rakennetaan toistolla. Jos Shakespeaern näytelmän olisi tehnyt komediaelokuvaohjaaja, pitkin elokuvaa näytettäisiin pätkiä jossa Antonius juoksee karhu perässään muutoin asiaankuulumattomasti.
Mutta kun kyseessä on Shakespeare, kyseessä ei tietysti voi olla halpa temppu. Vaan se, että hän harkitusti korostaa elämän yllätyksellisyyttä ja sitä miten kaikkia asioita ei ovelinkaan juonittelija kykene ottamaan huomioon. Kenties mukaan saadaan kauniita ajatuksia Jumalallisesta ohjauksesta ja kaitselmuskesta, joka ohjaa tapahtumia juuri tälläisten ennustamattomien elementtien voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti