"Unkuri" korosti nimettömän kirjoittelun hyviä ja huonoja puolia. Onkin selvää että usein ne, joilla on tärkeää sanottavaa joutuvat käyttämään piilottelua, koska mielipiteen ääneenlausuminen on jonkinlainen riski. Mutta toisaalta anonymiteetti tekee kirjoittelijasta vastuuttomia. Ja tämän vuoksi esiin nousee niitä piirteitä joita vastuunkanto yleensä rajoittaa, kuten nöyryyttämistä, kiusaamista ja uhkailua.
Yleisenä teemana näyttää kuitenkin olevan spontaanius. Anonymiteetti edustaisi jotain autenttista ja provokatiivista ja nimellä kirjoittaminen sitten epäautenttisuutta ja normatiivista. Näissä kahdessa ero on kuitenkin vain rohkeuden ja sanktioiden suuruinen ; Minä olen autenttinen, provokatiivinen ja muutenkin avoimesti kusipäinen ihan valokuvalla asti. En näe kahtiajakoa välttämättömänä, sillä en yleisesti ottaen riko lakia puuhissani. Ja muu osa ei jaksa välttämättä kiinnostaa, ainakaan silloin kun olen autenttisesti purkautumassa.
Toki Suomessa tällä hetkellä korostetaan poliittista korrektiutta hyvinkin paljon. Olemme eufemismien, kiertoilmauksien ja negatiivisia konnotaatioita saaneiden sanojen toisiin vaihtamisen "luvattu maa". Normien rikkomisesta seuraa kummallista oloa ja sosiaalista eristämistä tiettyjen tahojen puolesta. Mutta silti vertaaminen esimerkiksi maahan jossa toisinajattelijoita hakataan ja pistetään linnaan on lähinnä todellisuudentajun puutetta. Kiusallisuuden sietoa voi kasvattaa ja asiasta murista ääneen omalla nimellä. - Millä sepeämismoottorilla luulet että minä jaksan lässyttää päivästä toiseen? Kas, tässä se.
Anonymiteetti on kuitenkin nähtävissä persoonallisuuden puuttumisen kautta. Se on sensuristinen reaktio, jossa tietoa salataan. Ja se, joka tässä salataan liittyy lujasti persoonallisuuteen. Kun ihmiseltä poistetaan nimi ja tilalle annetaan numero, niin se on persoonatonta.
1: Tämäkin asia kauhistuttaa monia esimerkiksi natseissa. Jos juutalainen on vain "vanki nro". niin eihän se ole samalla tavalla ihmisen tappamista kuin jos sillä olisi nimikin. Pahoittelen natsikorttia, mutta tämä on tässä yhteydessä sallittavissa esimerkkinä ; En väitä että anonyymikirjoittelijat eivät ole natseja ja murhanhimoisia, vaan että peittävät persoonallisuuttaan keinoilla jotka toimivat ja joita esimerkiksi natsit ovat käyttäneet.
2: Puhejudossakin opetetaan että toisen silmiin katsominen ja oman nimen ääneen lausuminen on jossain tilanteissa oikea ratkaisu. Sen jälkeen on paljon vaikeampaa lyödä. Sillä nimeen liittyy kokemus persoonasta ja kommunikaatiosta.
Kuten unkuri kertoikin, kauhuelokuvissa maskin laittaminen on tehokas keino. Kun pahalle laitetaan kasvottomuus, se lisää mukaan runsaasti arvaamattomuuden tunnetta. Ihmisyydestä katoaa iso osa, kun ilmeistöä ei ole käsillä. Kuitenkin myös supersankarit naamioituvat. Näissä esimerkeissä ei kuitenkaan puhuta minusta "kunnon anonymiteetistä", sillä olipa kyseessä "Batman tai Jokeri", on kysymys enemmänkin pseudonyymistä. Esimerkiksi Batmanin puku on osoitus hänen luovuudestaan ja persoonastaan. Se ei toki näytä niitä puolia joita sama persoona Bruce Wayne näyttää arkisemmassa elämässä johtajanpuvussaan. Vakiintunut nimimerkki kuitenkin sekin sitoo kommentit yhteen ja paljastaa persoonan "riittävästi".
1: Ja lisäksi jokainen voi päätellä että Teräsmies on Clark Kent ilman rillejä! Ja naissupersankarit eivät yleensä peitä kasvojaan. Ja kun heidän asujaan katsoo, ideana lienee olla niin paljastava, että huomio kiinnittyy strategisesti niin että tunnistamisen kannalta oleellinen unohtuu. Kun on riittävän avoin (kaula -aukko), ei tarvitse pelätä paljastumista.
Olennainen ero ei nimittäin ole ristimänimen saaminen. Sillä saa toki kivoja tietoja siitä, missä tyyppi asuu ja missä hänen lapsensa käy päiväkodissa. Mutta tämänlainen ei yleensä ole olennaista. Olennaista on sen sijaan sitoa persoonan eri viestit ja keskustelut yhteen. Sillä tätä kautta saa käsityksen siitä minkälainen persoona kirjoittaja on, noin laajemmin. Jos käyttää omaa nimeä tai vakiintunutta nimimerkkiä, mukaan tulee sekä luotettavuutta että keskusteluhistoriaa. Sitä oppii tuntemaan toisen. Ja vain tälläisessä laajemmassa yhteydessä sosiaalisuuden syvälliset muodot, kuten ystävyys, ovat mahdollisia. ~ Anonyymiteettiin ei liity pesoonallisuutta luovaa aspektia, siinä missä nimimerkin valinta voi kertoa ja heijastaa omaa itseä hyvinkin paljon - minutkin tunnetaan laajemmissa piireissä nimimerkillä, joten itse asiassa minut tunnistetaan laajemmin "heittomerkeissä" olevasta. Kuitenkin yleisesti ihmisillä nimen omaan ristimänimi on oleellinen. Kysymys on siitä mitä käyttää eniten ; Pseudonyymin kohdalla kysymys on ns. vakiintuneesta nimimerkistä. Silloin mukaan tulee sitä kommunikaatiohistoriaa.
Anonyymi kiistää henkilöytensä. Tämä voi olla ns. vaaratilanteissa perusteltua. Esimerkiksi itse olen, aikoinani saamani tappouhkauksen myötä, oppinut sen että juridinen vaarattomuus ei tarkoita samaa kuin turvallisuus ; Keskustelukumppani voi haluta tehdä sinulle rikoksen. Tässä mielessä vakiintunut nimimerkki ilman osoitetietoja voi olla hyvinkin fiksu ratkaisu. Itse olen kuitenkin edelleen sitonut "oman nimeni" eli itse luomani ja vakiinnuttamani nimimerkin "juridiseen nimeeni" joka minulle on ulkopuolelta määrätty. Joku voi toki löytää minut sen kautta, mutta toisaalta jos annan nimeni pois niin terroristit voittavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti