Sukupuolineutraalin avioliiton kohdalla on ollut yhä/jälleen yllättävän paljon actionia. Nyt esillä on erityisesti sukupuolineutraalin avioliiton suhde arvomaailmaan.
Päivi Räsäsen mukaan "Avioliittolaissa on kyse arvoista. Nykyisessä lainsäädännössä kielletään mm. alaikäisten, lähisukulaisten ja useamman ihmisten avioliitto." Räsäsen vastapooli taas korostaa sitä, että "Lähtökohtana on se, että esimerkiksi huoltajuus- ja perintöasiat ovat yksiselitteisiä, eli avioliitto on parisuhteen laillinen sinetti, ei moraalinen." Toinen siis korostaa että avioliitossa on kysymys arvoista ja toinen puoli että intressit ja arvomaailmat eivät kuulu asiaan oikein mitenkään. Toiselle avioliitto on arvokysymys ja toinen esittää että ei ole.
Olen tässä sitä mieltä että Päivi Räsänen on oikeassa.
Olen tottakai itsekin kirjoitellut siitä, miten avioliitto on sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille symbolinen ja kannattajille luonteeltaan pragmaattinen, jossa on juridiikkaa ja käytännön elämään vaikuttavia seikkoja. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin väittää että pragmaattisuus olisi samaa kuin arvojen puute. Tottakai kyseessä on arvoista. Käytännöllisyys tarkoittaa esimerkiksi raha -asioiden jakamista, joten kyseessä on arvovalinta siitä että homoseksuaaleillakin on oikeus näihin.
Itse asiassa väitän että juridinen sinetti on aina moraalinen kannanotto. Silloinkin kun sitä perustellaan tosiasioilla, on mukana aina myös arvostusaskel. Se, että jotain tapahtuu tietyllä tavalla on tietysti tiedettä eikä intressejä. Mutta politiikassa päätetään mikä lopputulos on haluttava ja mikä ei. Toisin sanoen atominytimet poksahtavat fysiikan pohjalta, ja ihmisten on päätettävä missä ja milloin tämä on hyvä ja paha ; Silloin mietitään onko ydinpommi tai ydinvoimala oikeita asioita ajava. Ja mitkä asiat näissä päätöksissä painavat (pitkä hajoamisaika eli pitkän ajan ongelmat vs. tehokas energiansaanti nyt käsissä oleviin ongelmiin jne.)
Juridiikka on nimenomaan aina eettistä ; Se normittaa mikä on sallittua, kiellettyä ja hyväksyttävää. Näitä asioita ei voi erottaa moraalista. Tämänlainen puhe on tietysti tuttua nykyajassa muutenkin. Esimerkiksi Arhi Kuittinen on kuittaillut kokoomuksen politiikan linjavedoista joka on muotoa "Kansallisen" kokoomuksen ja vihreiden mainostoimistot ovat onnistuneet nihilistisessä mielikuvamainonnassa. "Emme estä menestymästä". "Emme ole ideologisia".
Tästä vaiheesta onkin sitten oikea askel mennä katsomaan mitä ideoita ja intressejä sukupuolineutraalissa avioliittolaissa on. Se ei suinkaan edusta mitään amoraalisuutta tai moraalittomuutta. Päin vastoin, se voidaan nähdä arvovalintana. Ja peräti olennaisesti samalla tavalla kuin esimerkiksi uskonnonvapauden kohdalla. Uskonnonvapaushan sanoo että ihminen saa päättää mitä uskontoa seuraa. Tämä ei suinkaan tee ihmisistä nihilistejä tai tuhoa uskonnonvalinnan eettisiä kulmia. - Päin vastoin, itsekin olen uskonnonvapautta ajavassa maassa uskonottomana joutunut reagoimaan uskontojen arvomaailmakysymyksiin kenties enemmän kuin mihinkään muuhun.
Kysymys ei ole siitä, onko arvoja. Vaan siitä kuka sanelee ne ja kenellekin. Sukupuolineutraali avioliitto sallii erilaisia tulkintoja. Sen piirissä voi olla vaikkapa se "Nuotta" -videon tarinan, joka päättää että "olen homo mutta uskonnollinen vakaumukseni pakottaa minut heteroksi joten sitten leikin heteroa tai olen yksin". Sen sijaan vastapuoli pitää tätä valintaa ainoana oikeana valintana. Tämä näkyy siinä että sukupuolineutraali avioliitto mahdollistaa heteroavioliitot ja homoavioliitot, päättäjänä siitä kumpi tapahtuu, ei ole valtio vaan yksilöt. Sen vastustava piiri taas tarjoaa yhtä valintaa, joten arvomaailman komentaa poliittinen juntta.
1: Eikä mikään murha/insestivertaus ei muuta asiaa, koska insestistä ihmiset ovat laajasti samaa mieltä, homoseksuaalisuuskysymys on esillä juuri sen oleellisen epäanalogian vuoksi - ihmiset kannattavat sitä hemmetin paljon enemmän kuin insestiä tai murhaamista.
Päivi Räsäsen ja hänen kannattajien kannalta ongelmallista onkin oikeasti vain se, missä kontekstissa sukupuolineutraali avioliitto on arvovalinta. Se ei suinkaan nuiji mitään uskonnollista näkemystä jonka mukaan homoseksuaalisuus on synti. Sillä tämä mielipide on mahdollinen ja sen mukaan saa toimia. Sen sijaan arvokysymys joka on taustalla liittyy siihen, onko homoseksuaalisuus sellainen ilmiö että siihen liittyen ihmisellä on lupa valita, vai onko kyseessä niin voimakas asia että yhteiskunta voi sallia siihen vain yhden vastauksen. Kysymys on siitä, kontrolloiko yhteiskunta vai yksilö arvovalintaansa tässä aiheessa.
Sukupuolineutraali laki toki vaikuttaa fundamentalistejen elämään, mutta kun katsoo tarkasti huomaa että se johtaa siihen epäsuorasti. Ja juuri mainitsemani arvolauselman kautta. Nimittäin sitä kautta että he ovat tällä hetkellä kontrollissa eivätkä halua luopua vallastaan määrittää institutionalisoidusti kuka yhteiskunnassa menee naimisiin ja kuka ei. Laki muuttaa tätä, mutta tämä ei ole uskonnollista vastustusta. Sukupuolineutraali avioliitto estäisi fundamentalisteja komentamassa koko yhteiskunnan tasolla kaikkia ihmisten avioitumisesta - jota he tekevät tänäkin päivänä siitä huolimatta mikä kunkin uskonnollinen vakaumuksensa on maassa jossa todellakin on uskonnonvapaus ideaalina.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että arvokeskustleun oikea konteksti on löydettävissä ; Kysymys on siitä onko asiasta päättäminen yksilön oikeus vai onko se sellainen että yhteiskunnan on pakko kontrolloida sitä. Koska ideologinen sortaminen uskonnollisin syin ei ole ollut tapana sivistysmaissa, tämä tarkoittaa käytännössä sitä että homoseksuaalisuus on kiellettävä tai sallittava muuta kautta. Lopputulos ons e,että homoseksuaalisuus on joko yksilön valinta jolloin se on avioliitollistettava. Tai se on niin vaarallista että se on kokonaan kriminalisoitava. Jos homoseksuaalisuus on vaarallista, ei sitä tietysti tule sallia ollenkaan missään muodossaan.
Tämän jälkeen ei oikein uskalla sanoa muuta kuin että tottakai avioliittokysymyksessä on kysymys arvoista. Ja arvot ovat vieläpä keskeiset. Tässä päätetään ihmisen itsemääräämisoikeuden ytimestä. Siitä elämmekö esimerkiksi dogmaattisessa teokratiassa vai demokratiassa. (Ja valitettavasti tässä kahtiajaossa ei ole juurikaan provokaatiolisää. Ei yhtään niin paljon kuin minulla tavallisesti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti