Lewisin märät unet

C. S. Lewis argumentteineen on kaiken kaikkiaan erikoislaatuinen mies. Hän ei ole totaalisen typerä, eikä vastaa lainkaan esimerkiksi Hovindia. Kuitenkin, vaikka hänen argumenttinsa eivät ollut maailmanluokantason huonoja, ne olivat silti keskimäärin aivan hemmetin huonoja. Merkittäväksi asian tekee se, että Lewisiä lainataan todella paljon. Jos olisi löydettävä ihminen jonka käyttömäärä-laatusuhde on huonoin, Lewis on aivan taatusti mitalisijoilla. Olipa kysymys sitten pelkästään uskontoaiheisesta keskustelusta, vai otetaanko käyttöön laajempi koko filosofian kentän aiheet.

Näin käy etenkin kun Lewisiä lainataan. Koska aika usein hänen argumenteistaan onnistutaan tiristämään pois kaikki hyvä ja jäljelle jää vain se huono aines, jolle - pääasiassa fantasiakirjasarjan kirjoittamisesta maineensa saanut - Lewis sitten ikään kuin antaa arvovallan. Tällöin viittaus itsessään tekee argumentin, ei edes se ketä lainataan.

Otan esimerkiksi yhden, jotta näkee miten . "Raapustuksessa" kirjoiteltiin homoavioliitoista viittaamalla Lewisiin seuraavalla tavalla ; "Kuten C. S. Lewis totesi, vääristymät voi ymmärtää alkuperäisestä todellisuudesta käsin, muttei päinvastoin. Valveilla oleva mies käsittää, mikä on unta, mutta nukkuva mies ei käsitä, mikä on valvetilaa ja mikä ei. Seksuaalisuuden poikkeamat voi ymmärtää siitä luomakunnan todellisuudesta käsin, että ihmiset on tarkoitettu miehiksi ja naisiksi, mutta tarkoitus ei täysin toteudu. Jos sen sijaan pitää seksuaalisuuden poikkeamia tarkoituksenmukaisina normaalitiloina, on hyvin vaikea selittää, miksi mieheys ja naiseus näyttävät olevan niin vastaansanomaton osa todellisuutta."

Hyvänä asiana Lewisistä voisi puristaa sen, että hän uniesimerkissään viittaa selvästi perspektiivien pluralismiin. Hyvin usein eri maailmankuvat koherentisoivat itsensä, jolloin ne ovat sisäisesti eheitä. Assimilointi ajaa rationalisointeihin, ja seurauksena on se että mitä sairaampikin salaliittoteoria onnistuu saivartelemaan itsensä kuiville ja selittämään että "et ole kaikesta kritiikistäsi huolimatta ehdottomasti kumonnut illuminatin olemassaolon mahdollisuutta". Tällöin tuleekin esiin helposti se näkemys, että oma maailmankuva näyttäytyy järkevänä ja toisia ei vain millään pysty muuttamaan mieltään. Syynä on se, että eri premisseistä seuraa eri johtopäätökset. Ja jos premissit koskevat jo sallittuja tiedonhankintakeinoja - esimerkiksi "salaliittoparanoijien" rakentamiseen käytetyt metodit ovat sellaisia joita tieteellis-looginen perustelusysteemi ei lainkaan hyväksy.

Huonona asiana tässä on se, että C.S.Lewis olettaa kykenevänsä ratkaisemaan "onko hän itse unessa vai ei". Tämä on sisäisesti ristiriitaista, koska hänen perusrakenteensa sanoo suoraan että unessa oleva ei huomaa olevansa unessa. Siksi Lewis voi tuomita muita, mutta hän ei voi tuomita itseään. Jos se erimielinen esittääkin että Lewisin näkemykset ovat harhaisia, niin siinä on sitten täydellinen inbalanssitilanne ; Kumpikin näkee että toinen on naurettava ja pitää itseään sinä joka on valveilla. Koska Lewis - ja ihmiset jotka häntä lainaavat - ottavat (implisiittisesti moittimalla muita tai ekplisiittisesti esittämällä näin) tämänlaisen valveillaolijan roolin he itse asiassa implikoivat lausuntonsa kanssa ristiriitaisen väitteen. Ja lisäksi he ottavat erimielisyystilanteessa horse laugh -argumenttivirheen kauniiseen käteensä ja perustelevat että toinen on väärässä koska hän on niin naurettava sellaisella tavalla jota ei voi perustella, mutta että huonous nyt vaan on niin ilmiselvää että jokainen tervejärkinen tajuaa sen automaattisesti.

Tottakai joku voisi tästä ruveta rakentamaan relativistista järjestelmää. Postmodernistit katsovat että kaikki perusoletukset ovat valinnanpaikkoja, joita voidaan aina suojella esimerkiksi ad hoc -oletuksilla. Kuitenkin olen "skientisti" siinä määrin että olen esimerkiksi moittinut kvanttifyysikoita. Heidän rikkeensä tapahtuu kahta kautta : He ovat loogisesti ristiriitaisia, koska he nojaavat periaatteisiin joiden vastaisia heidän maailman luonteen kuvaamisensa ovat. Ja lisäksi heidän kuvauksensa maailmasta vaatisi nykyfysiikan muuttamista radikaalisti. Tässä mielessä heidän näkemyksensä eivät ole tämän hetken tieteen mukaisia, eli ne ovat epätieteellisiä. Molempia kautta voidaan mielestäni osoittaa asiat varsin vakuuttavasti paremmuusjärjestykseen. Tässä mielessä unessaolija ja valveillaolija voidaan erottaa hyvin usein. "Raapustuksessa" onkin kirjoitettu -Lewisiin viitaten- siitä miten toisen maailmankuvilla psykologisointi on jotain jota voidaan tehdä aina. Siellä korostetaankin, että on tutkittava perususkomusten totuudenmukaisuutta. Periaate on kaunis.

Ongelmana onkin se, että ideaalin olemassaolo vaatii myös ideaalin toteutumista. Se, että viittaa kauniiseen periaatteeseen ei ole riittävä - muutenhan kvanttimystikot olisivat oikessa kun he väittävät noudattavansa arvostettavaa kvanttifysiikan löytämää tiedettä. Se, että ideaali on jaettu ideaali ei riitä, jos ideaalia ei kykene noudattamaan. Agnostikkona katsonkin että on olemassa myös spekulaatioita. Ne tekee spekulaatioiksi juuri se, että oleellisia taustaoletuksia ei kyetä testaamaan. Perspektivien pluralismi on oleellista esimerkiksi siinä tilanteessa jonka Aristoteles määritteli englanninkielelle käännetyssä "Prior Analyticsissä". Hän kutsuu petitio principii -tilannetta seuraavalla tavalla ; "may argue from premises which are less known or equally unknown, or he may establish the antecedent by means of its consequents; for demonstration proceeds from what is more certain and is prior." Petitio principii liitetään aika usein puhtaaseen kehäpäättelyyn, mutta tässä muodossa lisäksi vaihtoehtona on se, että käytetään alkuoletuksia jotka ovat kysymyksen kannalta olennaisia, mutta ne ovat luonteeltaan epävarmoja. Niistä voidaan olla erimielisiä. Tällöin syntyy kaksi koherentisoivaa näkemystä jotka voivat olla keskenään aivan ristiriidassa. Keskustelua ei tällöin käydä johtopäätöksistä, vaan keskustelu latistuu näiden todistamatta jääneiden perusoletusten inttämiseen. (Tämä itse asiassa selittää likimain kaiken ateismi-uskontokeskustelun argumentaation.)

Eli en ole relativisti ja pidän tutkimisen ja selvittämisen sijaa oleellisena. Mutta tiedän että saivartelu ja spekulointi on joidenkin kysymysten kohdalla tosiasia ja vallitseva tila. (Lewis ei agnostismia hyväksynyt, hän selitti että tietämättömyys Jumalasta on varmaa tietoa Jumalasta. Minä taas ajattelin että voimme tietää että emme tiedä. Siksi laskennallisuus on matematiikassa mielenkiintoinen asia. Tämä on tietoa koskevaa tietoa, tietoa metodista, ei tietoa asiasta.)

Oleellista onkin huomata, että Lewisin unitilanne on ongelmallinen siinä, että jos siihen joudutaan vetoamaan on ongelma. Jos toisen virheellisyys voidaan osoittaa logiikalla ja tieteellä, perustelu tulee niiden kautta. Käytännössä uneen viittaamista joudutaan käyttämään silloin kun argumentit eivät ns. mene läpi. Silloin ei ole kyse siitä että taustaoletuksien paremmuus olisi selvästi näytetty. Unista mainitseminen on vain irrelevanttia sisältöä, jotain jossa lisätään egoboostia ja brassailua ja epäkohteliaisuutta. (Vrt. Olen oikeassa, koska hyvät syyt. Vittu kun oot ääliö. Univertaus on se vittuilu.) Uneen viittaamiseen tarvitaan jos ja vain jos Lewisin toisaalla antama ideaali ei ole toteutunut.

Tästä voisi tietysti lähteä "Cracked" -linjalle, sanomaan että "None of that matters, though, because it can't answer opponents' ironclad premise that homosexuals are fags. Why extend rights to someone who's not technically human, like zombies or people with diabetes?" ... "If someone's not going to argue logically, you won't sway them logically. Your response will have to be even crazier." Tosin minä en ole totuusrelativisti, enkä siksi usko koko Lewisin perusrakennelmaan. ~ Soveltava etiikka sen sijaan on minulle juurikin ihmiskunnan määrittelemä asia, jossa on sekä ihmisen lajityypillisiä mieltymyksiä ja yhteiskunnan vaikutuksia. Eli käytännössä etiikkakeskustelu on keskustelua mieltymyksistä ja siitä kuka ja ketkä jakavat ne ja miten niiden kannattajilla on valtaa. Teoreettisesti tämä ei kuitenkaan ole samaa kuin väittäisin että olen moraalirelativisti, koska tämä on vain se miten etiikka ilmenee elämässä käytännössä. Ehkä etiikka on objektiivista ja me ihmiset emme vain osaa noudattaa sitä oikein ikinä missään.

Siksipä uskallankin ottaa argumentaatiota kauniiseen käteen ja näyttää että vaikka "kristillisen Lewisin valvojan" lähtökohdat olisivat oikeat, niin lopputulos on silti ongelmallinen. Lainaan aiemmin viittaamastani tekstistä toisen kohdan, melko pitkän koska toisen lainaaminen ilman että konteksti tulee selväksi on mielikuvituksetonta, helppoa ja rumaa. Ja argumenttivirhekin se on (Tässä on riskinä olla tyhmä ja kusipäinen samaan aikaan. Itse preferoin sitä että olisi vain toista.) :

"On selvää, että monet yhteisöt tai kulttuurit ovat historian kuluessa pyrkineet estämään tiettyjä miehiä menemästä naimisiin tiettyjen naisten kanssa (esim. rotusyrjintä, järjestetyt avioliitot, kasti- tai säätyavioliitot, ikärajoitus, sama sukunimi). Siitä huolimatta nämä yhteisöt ja kulttuurit selvästikin ovat tiedostaneet, että avioliitto kuuluu yhden miehen ja yhden naisen välille. (Onhan tämä voimassa siitäkin rajoituksesta huolimatta, että veli ja sisar eivät saa avioitua keskenään.) Avioliiton sisältö ei ole muuttunut. Silläkään, kuinka suurelta osin liiton toisen osapuolen katsotaan olevan "toisen omaisuutta", ei ole mitään tekemistä liiton heteroseksuaalisen, kahdenkeskisen luonteen kanssa.

Aiemmin olen jo todennut, ettei moniavioisuus muuta tilannetta. Myös moniavioiset yhteisöt ja kulttuurit ovat aina tiedostaneet, että avioliitto kuuluu yhden miehen ja yhden naisen välille. Ne vain sallivat henkilön solmivan tällaisen kahdenkeskisen, heteroseksuaalisen liiton yhtä aikaa useamman vaimon tai useamman miehen kanssa. Tämä ei ole "ryhmäavioliitto", jossa kaikki ovat naimisissa keskenään ja jollaista yksikään valtio ei toistaiseksi ole pitänyt miehen ja naisen avioliittoon rinnastettavana suhteena."

Kohta on vastaus aikaisempaan. Siihen jossa esitettiin että yksiavioinen heteroavioliitto on luonnontieteellinen lajityypillinen tosiasia, josta poikkeaminen on eiluonnollista. Ja jossa esitettyyn että avioliitto on tätä kautta löydetty asia, eikä mikään sellainen konsepti joka olisi kulttuurisidonnaisesti määritelty. Tässä kontekstissa vastaus on varsin eriskummallinen.
1: Ensinnäkin se ns. "ohittaa koko pointin" joka oli se että homoseksuaalisuutta esiintyy kaikkialla ja muutenkin ihmisten avioliittokäytänteet viittaavat siihen että esim. haaremit ovat yleisiä. Tämä taas tarkoittaa sitä että variaatio on luonnollista, eikä yhden tietyn avioliittomallin väittäminen ainoaksi luonnolliseksi tai normaaliksi oikeasti toimi. Ehkä onkin ihan luonnollista että 4-6% populaatiosta on homoseksuaaleja. Samaan tapaan kuin kaikki eivät ole luonnollisesti keskimittaisiakaan.
2: Siinä on ongelmana se, että homoavioliitot hyväksyy monikin valtio. Tosin tässäkin on hyvä huomata että "Raapustus" katsoo vain avioliiton yhteiskunnan määrittelemiä. Kuitenkin nämä yrittävät määritellä avioliittoa vallan kautta. Jos esimerkiksi homoavioliitto menee lainsäädännössä läpi, niin tarkoittaisiko se sitä että homoliitto olisi yht'äkkiä enemmän löydetty ja vähemmän määritelty asia? Lainsäädäntötilastojen tuijottaminen kertookin lähinnä siitä miten monilla valtioilla on antipatioita moniavioisuutta kohtaan. Huomioon on tietysti pakko ottaa myös USA:n arvopolitiikka. Mormonit eivät enää nykyään saa mennä naimisiin entiseen malliin, koska politiikalla on ohjattu aviokäytänteitä. Siksi onkin hyvä katsoa ihmisyhteisöjä. Niiden kohdalla haaremi alkaa olemaan runsaasti yleisempi. Tämä viittaa siihen mikä on luonnollinen ja löydettävä asia.
3: Toisaalta tässä ajetaan vastapuolesta olkiukkomainen näkemys, jossa joko homoseksuaalisuus tai heteroseksuaalisuus on normaalia. Toki tässä sekoillaan muutenkin käsitteillä "enemmän kuin järki sallii". Esimerkiksi homomiehet eivät väistämättä kiellä "mieheyttä" tai "naiseutta". (Liiallisen feministisen queer -linjan kannattaminen ei ole seksuaalisuuskysymys vaan typeryyskysymys.) Mutta nämä eivät ole argumentin perustelluuden kannalta niin olennaisia virheitä, kuin se, että jos kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa, niin sitten olisi niin että heteroseksuaalien/mieheyden ja naiseuden esiintyminen olisi jonkinlainen ongelma. Kyseessä on väärä dikotomia. Asian voi tosiaan nähdä (kts. kohta 1) näkevät että sukupuolinen variaatio voi olla normaalia. Silloin heteroseksuaalien/ mieheyden ja naiseuden näkyminen ei ole mikään ongelma. Homoseksuaalisuus ja homoavioliiton ajaminen ei väitä että enemmistö olisi homoseksuaaleja tai että nyt kaikkien pitäisi mennä naimisiin vain oman sukupuolen edustajan kanssa. Näin ei tietysti ole, joten on vaikeaa nähdä miten heteroseksuaalien olemassaolo ja yleisyys olisi homoseksuaalien oikeuksien ajajille mikään ongelma. Tai että siinä olisi mitään joka rationaalisesti riittäisi vasta -argumentiksi. Näyttääkin siltä että tässä kohden "Raapustuksen" pitäjällä on fiksaatio, joka estää esimerkiksi luetunymmärtämisen perusteet sekä normaalin järkevän ajattelun, johon hänellä muuten näyttää olevan lahjoja.
___3.1: Olenhan tosiaan "blogaaja" johon hän tekstissään epäsuorasti viittaa. Tekstiosioiden väärinymmärrys on minua itkettävällä tasolla ; Huomiotta jää, että vaikka hän kikkailee erilaiset nykyään paheksuttavat sääty/kasti jne. rajoitteet "on ollut heteroseksuaaleja" -leiman alle, hän ei huomaa mitä nämä tekevät sille "kaikilla on samat oikeudet, jokainen homoseksuaali mies voi mennä kenen tahansa naisen kanssa naimisiin samalla rajoittein kuin heteroseksuaali mies voi mennä kenen tahansa naisen kanssa." Privileegiot ovat tällä määrittein tasa-arvoisia, joten kaikella logiikalla jos homoseksuaalejen avioliittoa voi tällä argumentilla vastustaa niin että kyseessä on jokin argumentti, niin sama argumentti tekisi sääty/kastiavioliitot joksikin jota kaikkien olisi hyvä noudattaa, koska sama laki koskee kaikkia.. Mutta tässä näyttääkin olevan se, että homoseksuaaleja ei vastusteta ns. rationaalisesti eli että käytetään ns. koherenttia logiikkaa jossa samanluonteista logiikkaa käytetään kaikkialla. Sen sijaan kyseessä on ennakkoluulopohjainen kikkailu, jossa lopputulos on päätetty ennalta ja sitten vain heitetään mitä tahansa, joka antaa vaikutelmia tähän suuntaan. Olipa keinot keskenään ja sisäisesti miten epäkoherentteja tahansa. Sillä tämänlaisissa - psyykkisesti normaaleissa mutta järkevyystasoltaan matalissa - systeemeissä oikea mielipide oikeuttaa logiikan eikä toisin päin..
4: Teksti määrittelee avioliitot rajoitetun heteroseksuaalisuuden kautta. Ongelmaksi tulee se, että homoseksuaalisuutta on silti esiintynyt kautta historian, ja se näyttää hyvin vakaalta. Yhteiskunnan vastustaminen ei esimerkiksi ole poistanut homoseksuaalisuutta, vaan enemmänkin yhteiskunta vaikuttaa "julkihomouden", homoseksuaalisuuden näkymisen, määrään. Se on itse asiassa hyvin toistuva. Kreikassa siihen suhtauduttiin jopa myönteisesti. Ja homoseksuaalisuuden kulttuuririippumattomuuden vuoksi tämä Raamatun tekteissä yhteiskunnassa näkyvä harvinaisempi seksuaalisen suuntautumisen muoto on ajankohtainen aihe ympäri maailmaa yhä tänäkin päivänä - toisin kuin vaikka lasten uhraaminen Baalille. Pysyvyyden takana on se, että tietyn uskonnon seuraaminen on määritelty ja homoseksuaalisuus löydetty piirre.
5: Ja ennen kaikkea se ajaa nurkkaan "perinteisen avioliittomallin" ihan sellaisenaankin. Teksti ei kumoa "haaremitavan" yleisyyttä, koska sen kiistäminen olisikin kummallista todellisuuspakoa. Sen sijaan se kiertää ongelmasta pelkkään homoseksuaalisuuteen kertomalla että kyseessä on monta avioliittoa miehen ja naisen välillä. Tämä on ongelma, koska tämänlaista montaa miehen ja naisen avioliittosarjaa "perinteiset perharvot" vastustavat aika kovastikin. Tämä taas tarkoittaa sitä että esim. KD:n Päivi Räsänen josta avioliitto on arvoratkaisu, kannattaa sitä että avioliitto on nimen omaan määritelty eikä löydetty asia. Kun hän sanoo, että "Avioliittolaissa on kyse arvoista. Nykyisessä lainsäädännössä kielletään mm. alaikäisten, lähisukulaisten ja useamman ihmisten avioliitto. Mielestäni samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhde on näihin ehtoihin rinnastettava asia." hän kiistää sen "normaalin moniavioisuuden", jota "Raapustus" ei laittanut eiluonnolliseksi vaan korosti sen heteroluonnetta. Räsäsellä on mielestäni oikeus paheksua moniavioisuutta koska kysymys on hänen arvoistaan ja avioliitto on pohjimmiltaan yhteiskunnan määrittelemä asia.

Etenkin viimeinen kohta on "Raapustuksen" kannalta ongelmallinen, koska sen kautta nimen omaan oma lähtökohta "avioliitto on luonnollinen asia, jota yhteiskunnan ja arvojen tulee seurata" kumoutuu. Tai tekee sen vähintään siltä osin mitä se on olennainen sen kannalta tuleeko homoavioliitot kieltää vai sallia ; Jos heteroliitto on luonnollinen ja löydettävä, mutta on OK että Räsänen yrittää kieltää luonnon määrittelemällä tietyt luonnollisen avioliiton muodot kielletyiksi arvosyistä - siksi että hän elää luulossa että Suomi on "One Nation Under God" ja että perinteisiin vetoaminen on OK mahdinnäyttötapa valtadiskurssissa - niin kai sitten muutkin saavat ruveta määrittelemään avioliittoa luonnollisuudesta poiketen. "Raapustuksen" lausunto muuttuu tämän kohdan valossa (a) kokonaan sisäisesti ristiriitaiseksi kun luonnollisen avioliiton muotoja halutaan kieltäää (b) sovellettavuuden kannalta irrelevantiksi, jossa "luonnollinen tila" ei kerro mitään siitä yhteiskunta-lainsäädäntö-oikeudenmukaisuustematiikasta jolla politiikassa pääasiassa päätetään tämänlaisista asioista.

---

Kirjoittajalla ei ole mitään homomiehiä vastaan - paitsi jos vastustukseksi lasketaan se, että hän ei haluaisi tyttärensä menevän sellaisen kanssa naimisiin. Itsestään kiinnostuneissa homoseksuaaleissa miehissä on kuitenkin vakava puute. Tarkemmin määritellen tissien, joka taas on vakava luonnehäiriö, sillä minunlaiset snobismiin taipuvaiset ihmiset väittävät että he eivät välitä puolisonsa ulkonäöstä vaan sisäisestä kauneudesta.