Kaupassakäyminen vaatii paljon luottamusta. Se ei kuitenkaan ole sokeaa luottamusta. Tämä tulee melko selkeästi esiin, jos vertaa marketissa vierailua katukauppaan. Kaupassa on luottamustekijöitä jo sen takia että se on auki tiettyinä aikoina ja samassa paikassa. Myös kaupan omistusoikeus myymäänsä tavaraan on periaatteessa selvitettävissä, mikä tuo avoimuutta kaupankäyntiin silloinkin kun asiaa ei "varmisteta oikeasti".
Lisäksi prosessissa on reklamaatioketju, jossa voi periaatteessa saada rahansa takaisin.
Yleensä ottaen onkin hyvä varoa sertifioimattomia katukaupustelijoita. He eivät välttämättä myy sitä mitä omistavat. Ja he voivat myydä omistamaansa asiaa jonain muuna mitä se on.
Uskonnon kanssa tämä asia tietysti korostuu. Uskonto odottaa aina maksun, esimerkiksi aikaa, käännytystyötä, rukouksiin panostamista ja muuta vastaavaa. Kuitenkin niillä on kauppaehto jossa maksu vaaditaan nyt ja jutun saa "sitten joskus". Mitään takeita ei anneta - Vaikka rukouksen kerrotaan voivan parantaa syövän, ei syövän paranemista luvata tavalla josas paranematta jääminen olisi reklamaation paikka.
Muutenkin tuotetta tarjoavat ihmiset, joilla ei selvästi ole valtuuksia. Yksikään tietämäni julistajaihminen ei voi määrätä kuolleiden sielujen kohtalosta. He kuitenkin lupaavat asioita, joihin heillä itsellään ei ole valtaa.
Tämänlaisessa epäselvässä tapauksessa ostan tuotteen suoraan valmistajalta. Tavalla jossa on reklamaatio -oikeus. Jos Jumalaa ei olekaan olemassa, vaadin jokaisen uskontoon käyttämäni sekunnin takaisin. Tämä on reilua, avointa ja perustuu varmuuteen siitä että luvatut asiat ovat todellakin totta. Jos esittämäni diili ei kelpaa, niin painukaa hemmettiin, katukauppiaat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti