lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kenties yhteiskuntamme merkittävin uususkonto

"Nyt olemme tutustuneet 'aitoon'. Siihen, jossa ollaan lähellä luontoa ja syödään ja juodaan kuin ennen vanhaan, kuin kivikaudella, kuin andeilla, soturit ... mummot, intiaanit, eskimot. Aidon ruoan puolesta -buumi on lähtenyt ihan yhtä lailla käsistä, kuin ruoansulatusjugurttien tai donitsien markkinointi."
("Ortoreksia. Ihan itse tehty!")

Yhteiskuntamme on selvästi maallistunut. Tämä on saanut etenkin uskonnolliset tahot huolestumaan ; Nihilismi ja arvotyhjiö nähdään uskonnosta irtautumisen seuraukseksi. Kuitenkin ihmisten laita on usein niin että arvotyhjiöt ja valtatyhjiöt ovat hieman samantapaisia kuin tyhjiöt luonnossa : Tyhjiöt tuppaavat täyttymään jollakin. ~ Horror vacui näkyy luonnossa esimerkiksi heisenbergin epätarkkuusperiaatteessa. Ihmiset taas keksivät jostain arvoja, normeja, merkityksiä ja joku/jotkut/tahot ottavat haltuunsa vapautuneen vallan.

En ajatellut ottaa tässä esiin uusateismia ja sen tarjoamaa individualismia. Sillä suuri osa maallistuneesta normistosta on itse asiassa jo ohjautunut. Olemme ohjanneet siihen jo hyvin paljon voimavaroja. Kyseessä on ruoka.

Nykyisin ruokaan liitetään vahvasti eettisiä ja elämäntavallisia normeja. Ne toimivat paitsi terveellisen elämän mittareina, myös keinoina punnita toisia. Ilmiö ei ole uusi. Silloin kun minä olin lapsi, oli muodikasta että ruokaa oli prosessoitu esimerkiksi rasvattomaksi. Siksi minäkin opin esimerkiksi sellaisen luokituksen jossa rasvaton maito oli "kurria" ja ykkösmaito "juppimaitoa". Kun seurasi tälläistä rasvatonta ruokavaliota, oli trendikäs ja antoi itsestään menestyneen vaikutelman. Ruokavalio oli statuskysymys.

Tästä ilmiöstä käytetään esimerkiksi sellaista nimitystä kuin "ortoreksia", jossa ruokailutottumuksista on tullut ohjaava voima. En pidä siitä, koska siinä on medikalisoiva perussävy, jossa terveystrendiys saa alentavia sävyjä määritelmän kautta. Mutta silti ilmiön vaikutusvalta ja olemassaolo on melkoisen selvä. Toki trendit vaihtuvat, mutta ruokavalion suhde ihmisen eettisyyteen ja statukseen ovat silti olemassa, yllättävänkin vahvasti.

Ruokailutottumuksien esittelyllä luokitellaan ihmisiä ; Ravintotottumusten kutsuminen "epäterveelliseksi" on muuttunut paitsi terveyskannanotoksi, siitä on tullut hieman vastaavanlainen loukkaus kuin mitä esimerkiksi seksuaalisten mieltymysten kuvaaminen "luonnonvastaiseksi" on ollut "vanhanaikaiselle teologialle". ~ Ruoka on ottanut myös farisealaista oikeaoppisuusroolia. Tässä vaiheessa "kasvissyönti" on - paitsi eläinten tappamisen vihaamista - myös sitä että voi esittää olevansa parempi ja eettisempi ihminen kuin muut. "Karppaaminen" (hiilihydraattien minimointi) on - paitsi hyvä tapa välttää tiettyjä yhteiskunnassamme muuten helposti tulevia terveysongelmia - myös keino näyttää että on menevä ja aikaansaava ja menestynyt ihminen (toisin kuin). Jonkun ruokavalion seuraamisesta on kasvanut ideologis-eettinen kannanotto.

Ruoasta on jossain vaiheessa tullut muutakin kuin ruokaa. ~ Siitä on tullut myös normittaja. Ruokavalion määrittäjästä on tullut pappeihin rinnastettava vallankäyttäjä. ; Ruoan suhde ruokavalioon näyttääkin tässä suhteessa olevan oleellisesti samantapainen kuin uskon suhde uskontoon. Eli periaatteessa olennainen mukanaoleva, mutta yhtäläisyysmerkkejä ei voida oikein laittaa, kun yhteys on luoteeltaan sekä kasvanut erikoiselta tuntuviin mittasuhteisiin että muutenkin hämärtynyt luonteeltaan.

Nietzsche piti huolena nihilistejä, jotka ovat erkaantuneet uskonnon orjamoraalista mutta ovat kyvyttömiä herramoraalin seuraamiseen. Nämä sitten tyydyttävät yksinkertaisia haluja ja turruttavalla pikkuhauskalla viihteellä. Hänen huolensa on turha, sillä ihmiset kyllä näyttävät osaavan mutkistaa elämäänsä.
Totta hitossa tämä teksti on poleeminen, liioitteleva ja provokatiivinen. Mutta toivottavasti se onnistui kuitenkin ärsyttämään yliampuvalla tyylillään ns. herkkää paikkaa.

Ei kommentteja: